Villivadelman Autumn Song "Kaasi": Polvet 1/1, sydän ok.
Villivadelman Indian Summer "Vida": Polvet 0/1, sydän ok.
perjantai, 1. kesäkuuta 2012
Itä-Suomi -keikaus
Elämäni ensimmäisen oikean kesäloman kunniaksi olin ilmoittanut koirat Joensuun näyttelyyn, josta jatkoimme matkaa mökille Vuokattiin.
Lauantaina ajoin suoraan Luvialta Joensuuhun, matka kesti reilut viisi tuntia. Kehän laidalta en oikein tuntenut ketään, mutta ilma suosi ja mikäs siinä oli koirien kanssa viltillä makoillessa omaa vuoroa odotellen.
Lauantain näyttelyyn olin ilmoittanut ensimmäistä kertaa sekä Kaasin että Kielon. Tuomarina näyttelyssä oli chihuahua-kasvattaja Fransesco Cochetti. Ja näin hienosti meillä meni!:
Kaasi JUN ERI3
Oikea purenta. Hieman liian neliömäinen kuono. Hyvät mittasuhteet. Hyvä kaula, ylälinja ja hännänkiinnitys. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Tarvitsee hieman lisää temperamenttia. Hyvä turkki. Häntä laskee välillä.
Kielo AVO ERI3
Oikea purenta. Hyvä pää ja ilme. Hieman lyhyt kaula. Erinomainen luusto. Hyvä ylälinja ja hännänkiinnitys. Hyvin kulmautunut. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin.
Näyttelyn jälkeen kävimme Joensuun Rosson terassilla pikkusiskoni kanssa. Koirat toivotettiin sinne tervetulleiksi ja onneksi ne käyttäytyivätkin hienosti ruokailumme ajan. Ruokailun jälkeen lähdinkin ajelemaan kohti Vuokattia, jossa yövyimme koirien kanssa.
Sunnuntain näyttelyyn olin ilmoittanut pelkän Kaasin. Kaasi esiintyi melko laiskasti, ei tietysti ihme, kun edellisen vuorokauden aikana oli takana 1000km autoilua ja kaikkea jännää. Mutta tuomari Tuula Savolainen tykkäsi Kaasista silti ja kivasti meni taas:
Kaasi JUN EH3
Nuori uros, jolla hyvät mittasuhteet. Liikkeessä hyvä ylälinja, mutta valitettavasti ei nosta häntäänsä. Hyvä pää. Tummat, hieman vuotavat silmät. Hyvät korvat. Tilava runko. Tasapainoinen raajarakenne. Hieman kapeat takaliikkeet. Sivuliikkeessä hyvä askelpituus. Hyvä karva ja hapsut.
Näyttelyn jälkeen matkasimme takaisin Vuokattiin, jonne sain mukaan ihmisystävän lomaa viettämään. Mökkilomasta nauttivat niin ihmiset kuin koiratkin. Nyt olemme jo takaisin kotona, mutta loma onneksi jatkuu vielä.
Lauantain näyttelyyn olin ilmoittanut ensimmäistä kertaa sekä Kaasin että Kielon. Tuomarina näyttelyssä oli chihuahua-kasvattaja Fransesco Cochetti. Ja näin hienosti meillä meni!:
Kaasi JUN ERI3
Oikea purenta. Hieman liian neliömäinen kuono. Hyvät mittasuhteet. Hyvä kaula, ylälinja ja hännänkiinnitys. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Tarvitsee hieman lisää temperamenttia. Hyvä turkki. Häntä laskee välillä.
Kielo AVO ERI3
Oikea purenta. Hyvä pää ja ilme. Hieman lyhyt kaula. Erinomainen luusto. Hyvä ylälinja ja hännänkiinnitys. Hyvin kulmautunut. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin.
Näyttelyn jälkeen kävimme Joensuun Rosson terassilla pikkusiskoni kanssa. Koirat toivotettiin sinne tervetulleiksi ja onneksi ne käyttäytyivätkin hienosti ruokailumme ajan. Ruokailun jälkeen lähdinkin ajelemaan kohti Vuokattia, jossa yövyimme koirien kanssa.
Sunnuntain näyttelyyn olin ilmoittanut pelkän Kaasin. Kaasi esiintyi melko laiskasti, ei tietysti ihme, kun edellisen vuorokauden aikana oli takana 1000km autoilua ja kaikkea jännää. Mutta tuomari Tuula Savolainen tykkäsi Kaasista silti ja kivasti meni taas:
Kaasi JUN EH3
Nuori uros, jolla hyvät mittasuhteet. Liikkeessä hyvä ylälinja, mutta valitettavasti ei nosta häntäänsä. Hyvä pää. Tummat, hieman vuotavat silmät. Hyvät korvat. Tilava runko. Tasapainoinen raajarakenne. Hieman kapeat takaliikkeet. Sivuliikkeessä hyvä askelpituus. Hyvä karva ja hapsut.
Näyttelyn jälkeen matkasimme takaisin Vuokattiin, jonne sain mukaan ihmisystävän lomaa viettämään. Mökkilomasta nauttivat niin ihmiset kuin koiratkin. Nyt olemme jo takaisin kotona, mutta loma onneksi jatkuu vielä.
sunnuntai, 20. toukokuuta 2012
mätsärissä pitkästä aikaa
näin perjantaina kaupassa käydessäni match show -ilmoituksen. viimeksi olen mätsärissä ollut viime vuonna kerran ja sitä ennen en muista koska. silloin, kun vattu tuli minulle, kävin sen kanssa joka ikisessä mätsärissä, johon vain pystyimme osallistumaan. jotenkin into on vuosien myötä mätsäreihin laantunut eikä ole tullut enää käytyä.
mätsäriin mukaan lähti sterren ja raidan sijoitusomistaja janika. itse otin mukaan kielon. sovimme, että esitän raidan, jotta saan kehätreeniä sen kanssa ennen virallisia.
hyvin nopeasti muistin, miksi en pidä mätsäreistä enää. kysyin kehien alkamisjärjestystä ja minulle sanottiin, että pennut ovat ensin. menimme istuskelemaan nurmikolle ja odottelemaan kehien alkamista kaikessa rauhassa. laitoin raidan kuntoon ja valmistauduin kehään, kun kuulimme kuulutuksen, jossa todettiin, että pienet aikuiset alkavat nyt. kauhealla kiireellä vaihdoin raidan kieloon ja ryntäsimme janikan kanssa kehään. kehässä ollessani kuulinkin sitten jo, miten pentuja kuulutettiin toiseen kehään! kävin ilmoittamassa, että olen aikuisten kehässä mutta aion osallistua myös pentukehään. sitten juoksin takaisin aikuisten kehään.
aikuisten kehässä koirat juoksutettiin pari kertaa yhdessä ympäri ja sitten aseteltiin riviin. tuomari ei katsonut koiria yksitellen ollenkaan. olin aivan hengästynyt kaikesta sähläämisestä ja juoksemisesta, kielo esiintyi siitä huolimatta nätisti. tuomari kätteli meidät pois, joten juoksin vaihtamaan kieloa raitaan. ja sitten pentukehään.
raita joutuikin melkein heti pöydälle ja sen jälkeen yksin ympäri ja edestakaisin. harmitti, kun en ehtinyt yhtään "lämmitellä" sen kanssa. raita esiintyi kuitenkin ihan kivasti siihen nähden, etten ole ikinä ennen vienyt sitä näyttelyhihnassa. juokseminen ja sählääminen kuitenkin näkyi omassa olemisessani ja tulimme raidan kanssa pentujen viidensiksi.
aikuisten kehästä olikin sitten hienoja uutisia: sterre oli voittanut! hyvin nopeasti olikin sitten vuorossa best in show -kehä, josta sterren lopputulos upeasti BIS-2!
koko match show kesti alle tunnin ja omalta osaltani se oli yksi omituinen sähläystuokio. harmittaa, kun en ehtinyt yhtään keskittyä koiriin. saattoipa sitä muutama tulikivenkatkuinen palaute suustani ryöpsähtää ;) mutta sterren upea sijoitus toki paransi fiilistä! onnea vielä janika & sterre!
mätsäriin mukaan lähti sterren ja raidan sijoitusomistaja janika. itse otin mukaan kielon. sovimme, että esitän raidan, jotta saan kehätreeniä sen kanssa ennen virallisia.
hyvin nopeasti muistin, miksi en pidä mätsäreistä enää. kysyin kehien alkamisjärjestystä ja minulle sanottiin, että pennut ovat ensin. menimme istuskelemaan nurmikolle ja odottelemaan kehien alkamista kaikessa rauhassa. laitoin raidan kuntoon ja valmistauduin kehään, kun kuulimme kuulutuksen, jossa todettiin, että pienet aikuiset alkavat nyt. kauhealla kiireellä vaihdoin raidan kieloon ja ryntäsimme janikan kanssa kehään. kehässä ollessani kuulinkin sitten jo, miten pentuja kuulutettiin toiseen kehään! kävin ilmoittamassa, että olen aikuisten kehässä mutta aion osallistua myös pentukehään. sitten juoksin takaisin aikuisten kehään.
aikuisten kehässä koirat juoksutettiin pari kertaa yhdessä ympäri ja sitten aseteltiin riviin. tuomari ei katsonut koiria yksitellen ollenkaan. olin aivan hengästynyt kaikesta sähläämisestä ja juoksemisesta, kielo esiintyi siitä huolimatta nätisti. tuomari kätteli meidät pois, joten juoksin vaihtamaan kieloa raitaan. ja sitten pentukehään.
raita joutuikin melkein heti pöydälle ja sen jälkeen yksin ympäri ja edestakaisin. harmitti, kun en ehtinyt yhtään "lämmitellä" sen kanssa. raita esiintyi kuitenkin ihan kivasti siihen nähden, etten ole ikinä ennen vienyt sitä näyttelyhihnassa. juokseminen ja sählääminen kuitenkin näkyi omassa olemisessani ja tulimme raidan kanssa pentujen viidensiksi.
aikuisten kehästä olikin sitten hienoja uutisia: sterre oli voittanut! hyvin nopeasti olikin sitten vuorossa best in show -kehä, josta sterren lopputulos upeasti BIS-2!
koko match show kesti alle tunnin ja omalta osaltani se oli yksi omituinen sähläystuokio. harmittaa, kun en ehtinyt yhtään keskittyä koiriin. saattoipa sitä muutama tulikivenkatkuinen palaute suustani ryöpsähtää ;) mutta sterren upea sijoitus toki paransi fiilistä! onnea vielä janika & sterre!
vidan päivä
vidan keskiviikon treeneissä ilmeni selkeä ongelma; vida ei kestä häiriötä. niimpä vidan päivän sisältö olikin se, että lähdin sen kanssa luvian keskustaan treenaamaan. kyllä, luviallakin on keskusta. parkkeerasimme salen parkkipaikalle ja treenasimme maahamenoa, paikallaistumista, sivulletuloa ja seuraamista. kovasti vida yritti kauppaan menijöille ensin räkyttää, mutta mitä kauemmin olimme, sen pienemmiksi reaktiot muuttuivat. jatkamme harjoittelua!
vatun ja kielon päivät
vatun ja kielon päivät olivat niin samansisältöiset, että kerron ne yhdessä. kumpikin tytöistä pääsi yksin pitkälle lenkille, jonka varrella harjoiteltiin myös tokojuttuja. molemmat harjoittelivat maahanmenoa, paikallaistumista ja luoksetuloja. nopeasti huomasin, että kumpikin on niin mukana touhussa, että uskalsin ottaa luoksetuloja melko pitkältäkin matkalta. tässä suhteessa maalla asuminen todella on ihanaa, vastaantulijoita ei ole ruuhkaksi asti vaan pystyy keskittymään omaan tekemiseen ja olemiseen.
vatun lenkin aikana tuli yksi vastaantulija, joka vatun onneksi oli koiraihmisiä. vattu sai paljon rapsutuksia. tämä lenkkeilijä luuli vattua pennuksi, kun vattu niin innoissaan hänet tervehti :) ei ollut uskoa, kun kuuli vatun oikean iän. vatun lenkin aikana tunsinkin suurta iloa siitä, että vattu liikkuu ja touhuaa kuin mikäkin kersa.
vatun ja kielon lenkkien kuvamateriaali on otettu luoksetulo-tilanteista, mutta sitä ei ikävä kyllä pysty blogissa jakamaan, koska kuvista ei näkyisi kuin pienet valkoiset pisteet. en osaa laittaa isoja kuvia tänne niin, että ne sopisivat blogin muuhun ulkoasuun. mutta omaksi muistoksi on kiva kuvia aina välillä ottaa.
vatun lenkin aikana tuli yksi vastaantulija, joka vatun onneksi oli koiraihmisiä. vattu sai paljon rapsutuksia. tämä lenkkeilijä luuli vattua pennuksi, kun vattu niin innoissaan hänet tervehti :) ei ollut uskoa, kun kuuli vatun oikean iän. vatun lenkin aikana tunsinkin suurta iloa siitä, että vattu liikkuu ja touhuaa kuin mikäkin kersa.
vatun ja kielon lenkkien kuvamateriaali on otettu luoksetulo-tilanteista, mutta sitä ei ikävä kyllä pysty blogissa jakamaan, koska kuvista ei näkyisi kuin pienet valkoiset pisteet. en osaa laittaa isoja kuvia tänne niin, että ne sopisivat blogin muuhun ulkoasuun. mutta omaksi muistoksi on kiva kuvia aina välillä ottaa.
kaasin päivä
eilen lauantaina meillä vietettiin yksilö-päivää. olen ollut kipeänä nyt parisen viikkoa ja vapaa-aika on mennyt liian pitkälti nukkuessa. nyt kun olo oli vähän parempi, päätin korvata koirille kaiken nukutun ajan järjestämällä yksilöpäivän. eli kaikille jotain kivaa yksilöllistä toimintaa.
ensimmäisenä oli vuorossa kaasi. kaasi vallan innostui kun otin pannan ja hihnan esille ja kutsuin sen mukaani. häntä heiluen lähdettiin lenkille. kävelimme rauhalliseen tahtiin ympäriinsä, välillä pysähdyimme istuskelemaan, ottamaan valokuvia ja syömään eväitä (kaasilla oli makupaloja mukana). makupaloja kaasi sai myös kun meidät ohitti lenkkeilijä. täällä maalla ei kauheasti ihmisiä vastaan tule, nytkin tunnin aikana tuli vain tuo yksi, mutta palkkasin kaasin kun se oli nätisti ohituksen aikana.
kaasin retken kohokohta oli hieman hullunkurinen - kaasi tippui ojaan! se meni hajujen perässä liian pitkälle ja plumps, sinne tipahti. itseltäni pääsi kunnon kijahdus, joka nopeasti muuttui nauruksi, kun kaasi kiipesi ojasta hauska ilme naamallaan. pari kertaa se ravisti ja sitten oli kuin mitään ei olisi sattunut. nauroin sattuneelle ja jatkoimme matkaa. nopeasti aurinko pojan kuivatti. tässä kuva pienestä oja-uimarista.
ensimmäisenä oli vuorossa kaasi. kaasi vallan innostui kun otin pannan ja hihnan esille ja kutsuin sen mukaani. häntä heiluen lähdettiin lenkille. kävelimme rauhalliseen tahtiin ympäriinsä, välillä pysähdyimme istuskelemaan, ottamaan valokuvia ja syömään eväitä (kaasilla oli makupaloja mukana). makupaloja kaasi sai myös kun meidät ohitti lenkkeilijä. täällä maalla ei kauheasti ihmisiä vastaan tule, nytkin tunnin aikana tuli vain tuo yksi, mutta palkkasin kaasin kun se oli nätisti ohituksen aikana.
kaasin retken kohokohta oli hieman hullunkurinen - kaasi tippui ojaan! se meni hajujen perässä liian pitkälle ja plumps, sinne tipahti. itseltäni pääsi kunnon kijahdus, joka nopeasti muuttui nauruksi, kun kaasi kiipesi ojasta hauska ilme naamallaan. pari kertaa se ravisti ja sitten oli kuin mitään ei olisi sattunut. nauroin sattuneelle ja jatkoimme matkaa. nopeasti aurinko pojan kuivatti. tässä kuva pienestä oja-uimarista.
vida ja ylläritreeni
keskiviikkona tuli yllätyskutsu tokotreeneihin. olin jo laittanut silmät kiinni ja ryhtymässä päiväunille, kun kännykkään tuli sähköposti: muistutus tokotreenit klo 17.00. ei muuta kun ylös pedistä ja laittamaan kamppeita kuntoon. en ollut yhtään sisäistänyt, että meillä on jotkut treenit, joten kielo ja vattu olivat molemmat saaneet työpäiväni päätteeksi kunnon ateriat. vida on aina nälkäinen, joten päätin ottaa sen mukaan.
treenit olivat ulkona, joka uuden ryhmän lisäksi toi melkoista haastetta vidalle. vidan pitikin ensin kunnolla haukkua kaikki. sitten sen mielestä olisikin pitänyt alkaa merkkailla koko treenikenttä omaksi. kun näistä alun hankaluuksista selvittiin, alkoi sieltä jotain treenimotivaatiotakin löytyä.
otettiin ensin hyppy. joudun tässä vielä vidaa paljon auttamaan. olen varmaan kirjoittanut jossain aiemmasta postauksessa, että hyppyä pitäisi treenata kotona. no, eipä olla treenattu. jos nyt sitten...
seuraavaksi otettiin luoksetuloa. eihän meillä sujunut paikallaistuminen yhtään. kouluttajan avulla saatiin sitten treenattua, mutta treenattiin juurikin paikallaistumista, ei mitään luoksetuloa.
seuraavaksi otettiin noutoa. noutokapula oli kotona, joten napattiin joku sopivankokoinen oksa. hyvin vida sitäkin piti. kunhan muistin taas, että sen käskysana on "ota". muilla käyttämäni "pidä" kuulostaa ihan liikaa vida:lta. ainakin mun suusta ulostullessa.
sitten tehtiin seuraamiskaaviota ja ihmisryhmässä seurauttamista. nämä sujuivat kivasti. tietysti namilla auttaen, mutta kuitenkin.
jossain välissä treenattiin myös liikkeestä maahanmenoa, siinä yritti pylly jäädä ylös, täytyy muistaa treenata maahanmenoja ulkona.
treenit olivat ulkona, joka uuden ryhmän lisäksi toi melkoista haastetta vidalle. vidan pitikin ensin kunnolla haukkua kaikki. sitten sen mielestä olisikin pitänyt alkaa merkkailla koko treenikenttä omaksi. kun näistä alun hankaluuksista selvittiin, alkoi sieltä jotain treenimotivaatiotakin löytyä.
otettiin ensin hyppy. joudun tässä vielä vidaa paljon auttamaan. olen varmaan kirjoittanut jossain aiemmasta postauksessa, että hyppyä pitäisi treenata kotona. no, eipä olla treenattu. jos nyt sitten...
seuraavaksi otettiin luoksetuloa. eihän meillä sujunut paikallaistuminen yhtään. kouluttajan avulla saatiin sitten treenattua, mutta treenattiin juurikin paikallaistumista, ei mitään luoksetuloa.
seuraavaksi otettiin noutoa. noutokapula oli kotona, joten napattiin joku sopivankokoinen oksa. hyvin vida sitäkin piti. kunhan muistin taas, että sen käskysana on "ota". muilla käyttämäni "pidä" kuulostaa ihan liikaa vida:lta. ainakin mun suusta ulostullessa.
sitten tehtiin seuraamiskaaviota ja ihmisryhmässä seurauttamista. nämä sujuivat kivasti. tietysti namilla auttaen, mutta kuitenkin.
jossain välissä treenattiin myös liikkeestä maahanmenoa, siinä yritti pylly jäädä ylös, täytyy muistaa treenata maahanmenoja ulkona.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
