sunnuntaina iltapäivällä alkoi näyttää siltä, että osasin sanoa, että pennut syntyvät joko yöllä tai aamulla - ja oikeassa olin. 22.00 alkoi todenteolla läähätys ja petaus. tässä vaiheessa torkuimme mikon kanssa vuorotellen, toinen aina mammavahtina. puoli kolmelta mikko herätti minut ja sanoi, että supistuksia tulee nyt suunnilleen vartin välein. pian olikin sikiöpussi näkyvillä.
supistuksia ei kuitenkaan alkanut kuulua yhtään tiheämmin ja supistukset olivat heikkoja. synnytys ei edennyt ollenkaan. neljän aikaan soitin eläinlääkärille, että on polttoheikkoutta, ja sovimme tapaavame klinikalla puolen tunnin kuluttua. meiltä klinikalle oli onneksi vain kolme kortteliväliä.
klinikalla tapasimme mukavan naiseläinlääkärimme, joka teki ensin potilaskortin, sitten alettiin tutkia mamman tilannetta. pussia näkyvillä reilusti, mutta ei supistuksia. eläinlääkäri tunnusteli pentua ja tunsi, että se on tulosa jalat edellä. vatulle annettiin oksitosiinia ja kuuden maissa ensimmäinen pentu, valkoinen tyttö, olikin maailmassa. en muista missä väleissä oksitosiinia annettiin seuraavaksi, mutta toinen pentu, ruskea tyttö, ja kolmas pentu, lehmäpoika, syntyivät helposti sen avulla. puoli kahdeksalta pentulaatikossa oli emo ja kolme terhakkaa pentua.
vattu hoiti pentuja hyvin, mutta näytti unohtaneen kokonaan, että yksi pitäisi vielä synnyttää (kävimme viime torstaina röntgenissä ja siellä näkyi neljä pentua). vatulle laitettiin säännöllisin väliajoin oksitosiinia ja yritettiin sisäteitse stimuloida supistuksia. vattu oli onneksi kuitenkin reipas, ei stressaantunut tai väsynyt tilanteesta huolimatta. olisiko ollut yhdeksän jälkeen, kun vatulle päätettiin kokeilla kalkkia synnytyksen käynnistämiseksi, ja myös oksitosiinia jatkettiin puolen tunnin välein. mitään ei kuitenkaan tapahtunut. sisäteitse kokeilemalla huomattiin, että supistukset ovat hyvin hyvin heikkoja ja se kohta, jossa pentu on, ei supistele ollenkaan.
olimme eläinlääkärin kanssa sopineet, että yritämme kaikin keinoin välttää leikkausta, koska vatulla oli jo kolme reipasta pentua hoidettavana, mutta 10.30 tultiin siihen tulokseen, ettei enää ole vaihtoehtoja, ja vattua alettiin valmistella leikkaukseen.
tässä vaiheessa purkaantui oma jännitys ja väsymys ja itku pääsi kun vattu vietiin leikkaukseen. hoidimme mikon kanssa pikkuisia sen aikaa, kun vattu oli leikattavana. leikkaus ei onneksi kestänyt kovin kauaa ja pian saimmekin vatun takaisin huoneeseen. se virkosikin melko nopeasti ja heti herättyään halusi alkaa taas hoitaa pentuja. eläinlääkäri näytti niitä sille ensin varovaisesti, mutta vattu oli heti tietoinen tilanteesta eikä yhtään sekaisin, joten se päästettiin takaisin pentujen luo.
syntymättömässä pennussa ei sinänsä ollut mitään vikaa, se vaan oli ollut hankalassa asennossa eikä kohtu supistellut, joten se ei missään vaiheessa lähtenyt etenemään synnytyskanavaan. se oli selkeästi ollut kuollut jo jonkin aikaa siinä vaiheessa kun se leikattiin ulos, niinkuin arvelimme.
vattu ja pennut laatikossa pääsimme vihdoin lähtemään kotiin klo. 13.00, kahdeksan tuntia eläinlääkärissä vietettyämme. eläinlääkärissä vattua piikitettiin arviolta miljoona kertaa ja pennutkin saivat pienen annoksen glukoosia niskaan. vatulle määrättiin antibioottikuuri viikoksi.
kotiin päästyämme vattu alkoi heti imettää ja hoitaa hienosti pentuja. kotona annoimme sille nutriplussaa ja illalla kiinteää ruokaa, jonka se söi hyvällä ruokahalulla.
nyt tästä on kulunut vuorokausi ja sekä pennut että emo voivat hyvin. vattu ei ole ollut kipeän oloinen leikkauksesta ja hoitaa hyvin pentuja. pennut ovat saaneet eilisestä jo vähän painoakin ja ovat reippaita ja eloisia.
ei mennyt tällä kertaa helpoimman kaavan mukaisesti, mutta onneksi tukena oli aivan ihana eläinlääkäri, joka selkeästi välitti meistä, vatusta ja pennuista. koimme, että vattu sai parasta mahdollista hoitoa ja huolenpitoa ja se helpotti oloamme huomattavasti pelottavassa tilanteessa.
tässä kuva pennuista (klikkaa kuvaa nähdäksesi sen kokonaan):
tiistai 24. helmikuuta 2009
keskiviikko 11. helmikuuta 2009
putkeeen!
tänään treenattiin kotosalla putkea. vatulla on siis sellainen lasten leikkiputki, korkeus ehkä hieman matalampi kuin oikeassa agilityputkessa ja pituutta jotain 1,5m. ihan hauska, kun voi tuohon olohuoneeseen sen levittää ja vähän harjoitella. hyöty oikeaan agilityputkeen varmasti minimaalinen, mutta pääasia, että on hauskaa. putki-harjoittelu on vatulle tosi mieleistä. arviolta pari kertaa kuussa sen kaapista kaivan ja otetaan sitten eri kulmista putkeen menoa ja niin, että jätän sen ja menen itse edellä tai sitten lähdetään samaan aikaan jne. joskus otan hyppyjä mukaan, niitäkin on helppo tänne kotiin tehdä. hyvin mahtuu esimerkiksi putki - hyppy - hyppy - hyppy tänne meidän pieneen asuntoon. :)
torstai 5. helmikuuta 2009
pepen vierailu
elli ja pepe kävivät tänään ilahduttamassa minua ja vattu täällä meille. leikin lisäksi tarkoituksena oli vähän treenata yhdessä tokojuttuja. koirat kun ovat kaveruksia niin häiriötä ainakin oli tiedossa.
pepe olisikin kovasti halunnut ensin vain leikkiä vatun kanssa, mutta rauhoittui kyllä sitten kun alkuinnostuksestaan yli pääsi.
tehtiin vatun kanssa liikkeestä maahanmeno, luoksetulon pysäytys (onnistui tällä kertaa, mutta vauhti oli kuitenkin melko hidas) ja kaukokäskyjä. näytimme myös noutomme, jossa vattu päätti tehdä ekstraliikkeen ja haettuaan kapulan meni se suussa maahan ja jäi makaamaan häntä heiluen. tuli kyllä kutsusta sitten eteen. pepe teki todella hienon noudon, se oli siitä aivan innoissaan ja osasi tosi hyvin. pepellä oli vatun tapaan noutokapulanaan jäätelötikku, päissä teippimötöt.
tässä vielä kuva kaverusten paikallamakuusta:
pepe olisikin kovasti halunnut ensin vain leikkiä vatun kanssa, mutta rauhoittui kyllä sitten kun alkuinnostuksestaan yli pääsi.
tehtiin vatun kanssa liikkeestä maahanmeno, luoksetulon pysäytys (onnistui tällä kertaa, mutta vauhti oli kuitenkin melko hidas) ja kaukokäskyjä. näytimme myös noutomme, jossa vattu päätti tehdä ekstraliikkeen ja haettuaan kapulan meni se suussa maahan ja jäi makaamaan häntä heiluen. tuli kyllä kutsusta sitten eteen. pepe teki todella hienon noudon, se oli siitä aivan innoissaan ja osasi tosi hyvin. pepellä oli vatun tapaan noutokapulanaan jäätelötikku, päissä teippimötöt.
tässä vielä kuva kaverusten paikallamakuusta:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)