Maanantaina oli Vidan tokokurssin kolmas kerta. Toisesta kerrasta en naputellut mitään, koska olimme tunnilta tolkuttoman myöhässä, emmekä ehtineet kunnolla osallistumaan harjoituksiin.
Nyt kolmannella kerralla teimme ensin hyppyä. Otin Vidan perusasentoon, annoin hyppykäskyn ilman mitään apuja ja kappas - sehän hyppäsi. Eli muistissa oli, vaikkei olla hetkeen tehty. Otin neljä toistoa, kaikissa hyvä hyppy yli, parissa hyvä seisomaan pysäytys. Kaksi kertaa lähti metrin verran poispäin hyppyesteestä, kunnes kääntyi ja tuli seisomaan esteelle. En vielä yrittänyt mennä vierelle, koska seisominen vaatii vielä lisätreeniä.
Toisena harjoituksena otettiin seuraamiskaaviota hihnan kanssa. Aivot menivät ihan jumiin kun piti olla hihna kädessä. En muista olenko treenannut Vidan kanssa kertaakaan tokoseuraamista hihnan kanssa (hups). Nyt siis hihna mukaan touhuihin. Vida oli nyt jo hyvinkin rento treenitilanteessa ja sai muutaman intohepulin harjoituksen aikana, eli ihan nappiin ei mennyt, mutta hyviä pätkiä kyllä saatiin tehtyä. Käännökset ja perusasennot on aika jees.
Tokotreenin jälkeen lähdettiin Vidan kanssa agikentälle, jossa vedin agilityn alkeiskurssin ekan tunnin. Tunnin jälkeen Vida pääsi vähän agiliitämään, otettiin puomia ja putkea. Hyvin meni molemmat; hyvä vauhti ja kontaktillepysähdys puomilla, putkeenmenoa ei empinyt vaan meni lujaa.
Eilen treenailtiin omalla pihapläntillä. Vidan kanssa seuraamista (taas ilman hihnaa, hups), paikallaistumista ja luoksetuloa. Vatun kanssa otin liikkeestä maahan, liikkeestä seiso, liikkeestä istu, luoksetulo, luoksetulon pysäytys, kaukokäskyt, paikallamakuu ja myös erilaisia variaatioita näistä, liikkeitä sekottaen, jotta pysyy mielenkiinto ja tarkkaavaisuus yllä.
keskiviikko 29. toukokuuta 2013
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Rauma Kr, tuomari Yolanda Nagler-Magal
Tänään vietettiin lämmin mutta tuulinen näyttelypäivä kotinurkilla Raumalla. Hain Raidan jo perjantaina hoitoon ja treenailtiin vähän vuoden ensimmäistä yhteistä koitosta varten.
Ensin kehässä oli Kaasi, jolle kyseessä oli vuoden toinen näyttely. Kaasi oli maassa ihan jees ja vaikka häntä ei oikein noussutkaan niin tuomari totesi, että "I except the tail". Jostain syystä sitten kuitenkin pöydällä oli selkeitä vaikeuksia. Kaasi kyllä seisoi ihan ok ja selkälinja pysyi hyvänä jne, mutta huomasin, että se selkeästi olisi halunnut pois tilanteesta. En tiedä häiritsisikö sitä kova tuuli, joka paukutti arvostelutelttaa ja heilutti pöytää, mutta joku siinä selkeästi oli, että se ei ollut normaalin rento pöydällä. Tuomari asiaa kovasti voivotteli kun muuten tykkäsi Kaasista todella paljon, mutta minkäs teet. Tottakai esiintyminen saa vaikuttaa arvosanaan.
Villivadelman Autumn Song "Kaasi" AVO EH:
Rotutyypillinen. Tarvitsee enemmän kehätottumusta. Ihastuttava pää, hyvä kallo ja kuono. Oikeinasettuneet korvat. Hyvä kaula. Hyvä rintakehä. Suora ylälinja. Valitettavasti ei nosta häntäänsä, arastelee kehätilannetta. Hyvät takakulmaukset. Liikkeissä voisi olla enemmän draivia. Hyvä turkki ja turkinlaatu. Ihana koira, mutta tarvitsee harjoitusta.
Raita oli ekaa kertaa nuorissa. Esiintyi reippaasti ja pöydällä oli kuin pieni reipas patsas. Oli oikein edukseen ja olin todella tyytyväinen.
Villivadelman You Love Us "Raita" NUO ERI 2:
Rotutyypillinen. Oikeanlainen pää. Omenakallo. Hyvä stoppi. Hyvinasettuneet korvat. Saksipurenta. Hyvä kaula. Lähes suora ylälinja. Oikea hännänkiinnitys. Hyvät takakulmaukset. Hyvä rintakehä ja eturinta. Hyvät liikkeet.
Nuorten luokan voittaja ei saanut SA:ta, joten emme tietysti me kakkosetkaan. Tuomari ei perustellut päätöstä, mutta tyytyväisiä ollaan ehdottomasti tähänkin tulokseen!
Ensin kehässä oli Kaasi, jolle kyseessä oli vuoden toinen näyttely. Kaasi oli maassa ihan jees ja vaikka häntä ei oikein noussutkaan niin tuomari totesi, että "I except the tail". Jostain syystä sitten kuitenkin pöydällä oli selkeitä vaikeuksia. Kaasi kyllä seisoi ihan ok ja selkälinja pysyi hyvänä jne, mutta huomasin, että se selkeästi olisi halunnut pois tilanteesta. En tiedä häiritsisikö sitä kova tuuli, joka paukutti arvostelutelttaa ja heilutti pöytää, mutta joku siinä selkeästi oli, että se ei ollut normaalin rento pöydällä. Tuomari asiaa kovasti voivotteli kun muuten tykkäsi Kaasista todella paljon, mutta minkäs teet. Tottakai esiintyminen saa vaikuttaa arvosanaan.
Villivadelman Autumn Song "Kaasi" AVO EH:
Rotutyypillinen. Tarvitsee enemmän kehätottumusta. Ihastuttava pää, hyvä kallo ja kuono. Oikeinasettuneet korvat. Hyvä kaula. Hyvä rintakehä. Suora ylälinja. Valitettavasti ei nosta häntäänsä, arastelee kehätilannetta. Hyvät takakulmaukset. Liikkeissä voisi olla enemmän draivia. Hyvä turkki ja turkinlaatu. Ihana koira, mutta tarvitsee harjoitusta.
Raita oli ekaa kertaa nuorissa. Esiintyi reippaasti ja pöydällä oli kuin pieni reipas patsas. Oli oikein edukseen ja olin todella tyytyväinen.
Villivadelman You Love Us "Raita" NUO ERI 2:
Rotutyypillinen. Oikeanlainen pää. Omenakallo. Hyvä stoppi. Hyvinasettuneet korvat. Saksipurenta. Hyvä kaula. Lähes suora ylälinja. Oikea hännänkiinnitys. Hyvät takakulmaukset. Hyvä rintakehä ja eturinta. Hyvät liikkeet.
Nuorten luokan voittaja ei saanut SA:ta, joten emme tietysti me kakkosetkaan. Tuomari ei perustellut päätöstä, mutta tyytyväisiä ollaan ehdottomasti tähänkin tulokseen!
sunnuntai 19. toukokuuta 2013
Kesäkauden avajaiset.
Ja lämmintä riittää. Perjantaina virittelin ensimmäistä kertaa tälle kaudelle pihapläntille kepit ja putken. Vidan kanssa nyt siis aloitettiin se projekti "kohti putkihulluutta". Varsin lupaava alku ainakin omalla putkella, ei mitään ongelmia putkeen lähettämisessä kummastakaan suunnasta eikä eri etäisyyksiltä. Keppejä laitoin kuusi, ihan perus käsiohjauksella treenataan molemminpuolin ohjausta. Keppitreeniä täytyisi tehdä varmaan vähintään joka toinen päivä, eli ehkä menen niitä taas treenaamaan, kunhan saan tämän kirjoituksen valmiiksi :)
Vatun kanssa käytiin tänään pyörähtämässä mätsärissä. Tällä kertaa ei ollut veteraaniluokkaa, joten osallistuimme pieniin aikuisiin. Vattu sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. Tuomari kehui Vatun kuntoa ja liikkeitä sekä yhteistyötämme.
Olen tosi tyytyväinen koirieni tämän hetkisiin kuntoihin ja sakki kävikin tänään puntarilla seuraavin tuloksin:
Sterre 2,3kg
Vida 2,5kg
Kaasi 2,6kg
Kielo 3,0kg
Vattu 3,5kg
Vatun kanssa käytiin tänään pyörähtämässä mätsärissä. Tällä kertaa ei ollut veteraaniluokkaa, joten osallistuimme pieniin aikuisiin. Vattu sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. Tuomari kehui Vatun kuntoa ja liikkeitä sekä yhteistyötämme.
Olen tosi tyytyväinen koirieni tämän hetkisiin kuntoihin ja sakki kävikin tänään puntarilla seuraavin tuloksin:
Sterre 2,3kg
Vida 2,5kg
Kaasi 2,6kg
Kielo 3,0kg
Vattu 3,5kg
Vatun tokoilua
Liikkeestä maahanmeno, luoksetulon pysäytys, liikkeestä istuminen (tarkoituksella pieni käsimerkki), kaukana maahanmenoa (ruutu-treeniä).
maanantai 13. toukokuuta 2013
Vidan toko alkoi
Tänään oli ensimmäinen kerta Vidan tokoa Porin Palveluskoirakerhon järjestämänä. Vida oli aluksi vähän varuillaan ja vähän piti vieruskavereita yrittää komentaa, mutta se ei suoranaisesti tullut yllätyksenä, koska tämän tyylistä treeniympäristöä Vida on nähnyt todella vähän. Meidän tokoavien ryhmässä oli yli kymmenen koirakkoa ja kentällä kokonaisuudessaan ainakin neljä ryhmää. Ryhmä päätettiinkin jakaa puoliksi, eli ensi kerralla pitäisi olla sitten vähän vähemmän koiria kerralla touhuamassa.
Tämä ensimmäinen kerta meni pitkälti kouluttajan kertoessa tokosta ja treenaamisesta ja tietysti sitten ihan käytännönasioiden parissa, maksut sunmuut. Tehtiin kuitenkin muutama harjoituskin.
Otettiin liikkeestä maahanmeno. Ohjasin reilusti kädellä maahan, meni ok. Palkkasin maahan, en yritä nousta sieltä vielä itse. Vahvistan tällä hetkellä vain nopeaa ja sulavaa maahanmenoa. Otin pari toistoa.
Toisena harjoituksena otettiin seuraamista. Vidalla on näpsäkkä perusasento ja hyvä seuraaminen, joskin käytän sille edelleen namia jonkin verran apuna. Tällaisessa uudessa tilanteessa ja ympäristössä se tietysti on ehdottoman tarpeellinenkin ihan muutenkin. Kouluttaja muistuttelikin yleisesti kaikkia riittävästä palkkaamisesta ja että ei tarvi häpeillä sitä, että koira saa namia parin sekunnin välein. Vidan seuraamisesta kouluttaja totesi, että jännitys näkyy, mutta kontakti on hyvä ja että seuraaminen on varmaan todella hyvällä mallilla helpommassa ympäristössä. Hyvin siis osasi arvioida tilannettamme, vaikkei meitä vielä tunnekaan.
Samaan aikaan tehtiin kaikki hieman käännöksiä paikallaan, ne meni ihan jees. Lopputemppuiluna teimme jalan yli hyppimisiä, niissä Vidalla tietysti on pieni etu, kun pikkukoiran loikka jalan yli on vielä vähän näyttävämpi kuin ison koiran.
Kokonaisfiilis positiivinen. En ole pahoillani siitä, että olemme ensivaikutelman perusteella sieltä porukan heikoimmasta päästä, motivoipahan treenaamaan ja kehittymään.
Tämä ensimmäinen kerta meni pitkälti kouluttajan kertoessa tokosta ja treenaamisesta ja tietysti sitten ihan käytännönasioiden parissa, maksut sunmuut. Tehtiin kuitenkin muutama harjoituskin.
Otettiin liikkeestä maahanmeno. Ohjasin reilusti kädellä maahan, meni ok. Palkkasin maahan, en yritä nousta sieltä vielä itse. Vahvistan tällä hetkellä vain nopeaa ja sulavaa maahanmenoa. Otin pari toistoa.
Toisena harjoituksena otettiin seuraamista. Vidalla on näpsäkkä perusasento ja hyvä seuraaminen, joskin käytän sille edelleen namia jonkin verran apuna. Tällaisessa uudessa tilanteessa ja ympäristössä se tietysti on ehdottoman tarpeellinenkin ihan muutenkin. Kouluttaja muistuttelikin yleisesti kaikkia riittävästä palkkaamisesta ja että ei tarvi häpeillä sitä, että koira saa namia parin sekunnin välein. Vidan seuraamisesta kouluttaja totesi, että jännitys näkyy, mutta kontakti on hyvä ja että seuraaminen on varmaan todella hyvällä mallilla helpommassa ympäristössä. Hyvin siis osasi arvioida tilannettamme, vaikkei meitä vielä tunnekaan.
Samaan aikaan tehtiin kaikki hieman käännöksiä paikallaan, ne meni ihan jees. Lopputemppuiluna teimme jalan yli hyppimisiä, niissä Vidalla tietysti on pieni etu, kun pikkukoiran loikka jalan yli on vielä vähän näyttävämpi kuin ison koiran.
Kokonaisfiilis positiivinen. En ole pahoillani siitä, että olemme ensivaikutelman perusteella sieltä porukan heikoimmasta päästä, motivoipahan treenaamaan ja kehittymään.
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Koiratanssi-debyytti Tampereella 11.5.
Osallistuimme eilen Vatun kanssa koiratanssikokeeseen Tampereella. Osallistuimme HTM-luokkaan, eli seuraaminen musiikin tahdissa. Koe oli sekä Vatulle että itselleni ensimmäinen lajiaan. Kisakappaleeksi olin valinnut Apulannan Avaruuden syklissä, siinä oli jotain sellaista tilanteeseen sopivaa kipinää, jonka vuoksi halusin sen ottaa. Kysyinpä muuten ihan kappaleen tekijältä Toni Wirtaselta luvan kappaleen käyttöön ja sain häneltä myös kannustusta kisoihin. :)
Kisapaikalle saavuttiin Vattumaisen innokkaasti, häntä heiluen ja kaikki potentiaaliset rapsuttajat moikaten. Halli oli melko ahdas, mutta tunnelma rauhallinen, joten Vattu ei ottanut häiriötä toisista koiristakaan. Etsittiin oma sopiva hengailupaikka ja sitten aloin vähän tutustua tilanteeseen. Kävin ilmoittautumassa ja ostamassa kisakirjan. Sen jälkeen kävimme Vatun kanssa tutustumassa kehään. Otin pari istu-maahan ja pienen seuraamispätkän, palkkasin ja poistuin. Osa kilpailijoista vietti kehässä monta minuuttia, itse en nähnyt sitä tarpeelliseksi. Kilpailijaluettelosta selvisi, että esiintymisvuoromme olisi kolmantena. Oikein hyvä kohta, ehti pari esitystä nähdä muttei ehtinyt kuukahtaa jännityksestä. Jännitin muuten todella paljon. Paikat puutuivat ja tuntui siltä, ettei koko elimistössä olisi verta ollenkaan.
Kisakehään mentiin harjoitusalueen kautta. Harjoitusalueella otin vielä ihan pienen kontaktitreenin ennen kehään menoa. Kehään mennessä meistä luettiin pieni esittäytymisteksti. Ohjelmamme alkoi melkolailla kehän keskeltä, Vattu istui edessäni. Siitä sitten musiikki soimaan. Ensin pari istu-maahan, sitten kiersin Vatun ympäri ja alkoi seuraamiset. Alku meni todella upeasti, Vattu seurasi todella tarkasti. Sitten homma alkoi vähän hyytyä ja Vattu alkoi pysähdellä paikalla seisomisiin seuraamisissa. Sain kuitenkin pelastettua tilanteet ja innostettua Vatun takaisin seuraamiseen. Väliin otin vähän jalan yli hyppäämistä ja pysähdyksiä. Kunnialla tsempattiin kappale loppuun saakka ja päällimmäinen fiilis oli oikein positiivinen, oli sellainen olo, että onnistuttiin.
Moni kisaaja kävi juttelemassa minulle esityksemme jälkeen. Kommentit olivat sen suuntaisia, että todella hieno debyytti, mutta liian pitkä kappale. Alkupuoli kun meni niin superhienosti ja loppuosa heikommin.
Pisteet selvisivät vasta palkintojen jaossa. Kisakirjojen jakaminen aloitettiin loppupäästä ja olin oikein tyytyväinen kun nimiä alettiin luetella ja sieltä tuli jo yksi yli 140p tulos ennen meitä. Tiesin siis, että olimme yltäneet toiveikkaaseen tavoitteeseeni (yli 140p).Tuloksemme oli 145,67p, sijoitus 6./9. Tuomarien kommenteissa oli sama palaute kuin mitä muilta kisaajiltakin tuli, eli kappale oli liian pitkä, jonka vuoksi kontakti heikkeni paikoittain. Kommenteissa luki kuitenkin, että muuten kappale sopi koirakolle hyvin. Palkintojen jaossa Vattu sai kiitosta iloisuudestaan.
Olen todella onnellinen, että uskalsin lähteä kisaamaan uudessa lajissa ja että debyytti meni näin hienosti. Vattu on aivan ihana kisakumppani ja teki minut suunnattoman ylpeäksi koetilanteessa, niin kehässä kuin kehän ulkopuolellakin.
Kisapaikalle saavuttiin Vattumaisen innokkaasti, häntä heiluen ja kaikki potentiaaliset rapsuttajat moikaten. Halli oli melko ahdas, mutta tunnelma rauhallinen, joten Vattu ei ottanut häiriötä toisista koiristakaan. Etsittiin oma sopiva hengailupaikka ja sitten aloin vähän tutustua tilanteeseen. Kävin ilmoittautumassa ja ostamassa kisakirjan. Sen jälkeen kävimme Vatun kanssa tutustumassa kehään. Otin pari istu-maahan ja pienen seuraamispätkän, palkkasin ja poistuin. Osa kilpailijoista vietti kehässä monta minuuttia, itse en nähnyt sitä tarpeelliseksi. Kilpailijaluettelosta selvisi, että esiintymisvuoromme olisi kolmantena. Oikein hyvä kohta, ehti pari esitystä nähdä muttei ehtinyt kuukahtaa jännityksestä. Jännitin muuten todella paljon. Paikat puutuivat ja tuntui siltä, ettei koko elimistössä olisi verta ollenkaan.
Kisakehään mentiin harjoitusalueen kautta. Harjoitusalueella otin vielä ihan pienen kontaktitreenin ennen kehään menoa. Kehään mennessä meistä luettiin pieni esittäytymisteksti. Ohjelmamme alkoi melkolailla kehän keskeltä, Vattu istui edessäni. Siitä sitten musiikki soimaan. Ensin pari istu-maahan, sitten kiersin Vatun ympäri ja alkoi seuraamiset. Alku meni todella upeasti, Vattu seurasi todella tarkasti. Sitten homma alkoi vähän hyytyä ja Vattu alkoi pysähdellä paikalla seisomisiin seuraamisissa. Sain kuitenkin pelastettua tilanteet ja innostettua Vatun takaisin seuraamiseen. Väliin otin vähän jalan yli hyppäämistä ja pysähdyksiä. Kunnialla tsempattiin kappale loppuun saakka ja päällimmäinen fiilis oli oikein positiivinen, oli sellainen olo, että onnistuttiin.
Moni kisaaja kävi juttelemassa minulle esityksemme jälkeen. Kommentit olivat sen suuntaisia, että todella hieno debyytti, mutta liian pitkä kappale. Alkupuoli kun meni niin superhienosti ja loppuosa heikommin.
Pisteet selvisivät vasta palkintojen jaossa. Kisakirjojen jakaminen aloitettiin loppupäästä ja olin oikein tyytyväinen kun nimiä alettiin luetella ja sieltä tuli jo yksi yli 140p tulos ennen meitä. Tiesin siis, että olimme yltäneet toiveikkaaseen tavoitteeseeni (yli 140p).Tuloksemme oli 145,67p, sijoitus 6./9. Tuomarien kommenteissa oli sama palaute kuin mitä muilta kisaajiltakin tuli, eli kappale oli liian pitkä, jonka vuoksi kontakti heikkeni paikoittain. Kommenteissa luki kuitenkin, että muuten kappale sopi koirakolle hyvin. Palkintojen jaossa Vattu sai kiitosta iloisuudestaan.
Olen todella onnellinen, että uskalsin lähteä kisaamaan uudessa lajissa ja että debyytti meni näin hienosti. Vattu on aivan ihana kisakumppani ja teki minut suunnattoman ylpeäksi koetilanteessa, niin kehässä kuin kehän ulkopuolellakin.
keskiviikko 8. toukokuuta 2013
Alkuviikon puuhasteluja
Vedän maanantaisin pentukurssia Kontaktikoirilla ja olen aina välillä ottanut jonkun omista koirista mukaan ja treenaillut vähän hallilla ennen ryhmäläisten tuloa. Tänä maanantaina valitsin mukaani Vatun, jonka kanssa piti tarkistella pitkien seuraamiskaavioiden kuntoa. Seuraaminen oli todella tarkkaa ja innokasta, olin todella tyytyväinen. Otin vielä kotona etupihan asvalttiosuudella muutaman seuraamispätkän vapaana ja hienosti onnistui siinäkin.
Ilmoitin Vidan maanantaina tokokurssille, joten kun olin vienyt Vatun kotiin niin nappasin sitten Vidan tilalle ja painuttiin takaisin pihalle. Keli kun oli aivan loistava ulkotreenille. Otin Vidan kanssa paikallaistumista, luoksetuloa, seuraamista ja maahanmenoa. Paikallaistuminen ja luoksetulo sujuivat tosi hyvin, seuraaminen aika jees, mutta maahanmeno vaatii edelleen voimakkaan käsimerkin. Sitä täytyy kyllä tehotreenata, koska paikallamakuutakin pitäisi ehdottomasti saada jo rakennettua. Onneksi paikallaistuminen sentään on tosiaan todella hyvällä mallilla.
Eilen tiistaina oli ohjelmassa chihujen yhteislenkki Kirjurinluodossa. Sinne valitsin mukaan Kielon, koska yhdistin Porin reissuun myös vanhempieni luona vierailun. Kielo nautti kovasti sekä lenkistä että kyläilystä. Äitini huomautti, että Kielostakin on tullut aikuinen, kun se viihtyy nykyään todella pitkiä aikoja sylissä. Nuorempana se malttoi olla pienen hassun hetken ja sitten piti taas touhuta muuta. Eilen Kielo loikoili äitini sylissä tunnin, pari kertaa vaan asentoa vaihtaen.
Ilmoitin Vidan maanantaina tokokurssille, joten kun olin vienyt Vatun kotiin niin nappasin sitten Vidan tilalle ja painuttiin takaisin pihalle. Keli kun oli aivan loistava ulkotreenille. Otin Vidan kanssa paikallaistumista, luoksetuloa, seuraamista ja maahanmenoa. Paikallaistuminen ja luoksetulo sujuivat tosi hyvin, seuraaminen aika jees, mutta maahanmeno vaatii edelleen voimakkaan käsimerkin. Sitä täytyy kyllä tehotreenata, koska paikallamakuutakin pitäisi ehdottomasti saada jo rakennettua. Onneksi paikallaistuminen sentään on tosiaan todella hyvällä mallilla.
Eilen tiistaina oli ohjelmassa chihujen yhteislenkki Kirjurinluodossa. Sinne valitsin mukaan Kielon, koska yhdistin Porin reissuun myös vanhempieni luona vierailun. Kielo nautti kovasti sekä lenkistä että kyläilystä. Äitini huomautti, että Kielostakin on tullut aikuinen, kun se viihtyy nykyään todella pitkiä aikoja sylissä. Nuorempana se malttoi olla pienen hassun hetken ja sitten piti taas touhuta muuta. Eilen Kielo loikoili äitini sylissä tunnin, pari kertaa vaan asentoa vaihtaen.
Vappu Match show Raumalla 1.5.
Bongasin huhtikuun alussa ilmoituksen Rauman Vappu-mätsäristä. Yhtenä luokkana oli veteraanit yli 7v, joten päätin silloin heti, että Vatun kanssa menemme sinne.
Saavuimme Pick'n'Payn pihaan hyvissä ajoin ja Vattu oli aivan liekeissä. Takapää vispasi, hymy korvissa, häntä heilui niin lujaa että. Kaikki ihmiset käytiin moikkaamassa, jotka vähänkin huomiota Vattuun kiinnittivät. Kyllä oli niin onnellinen koira.
Veteraanit olivat vuorossa heti lapsi ja koira -kilpailun jälkeen. Veteraaneja oli kymmenisen koiraa, ensin mentiin yhdessä kehään ja sitten pareittain. Vatun pariksi osui kultainennoutaja, joka esiintyi tosi hienosti. Vattu oli kuitenkin iloisuudellaan ihan omaa luokkaansa ja sai punaisen nauhan. Tuomari kehui esiintymisen lisäksi Vatun kuntoa.
Sama iloinen meno jatkui punaisten kehässä ja niin hienosti siinä sitten kävi, että Vattu meni ja voitti veteraaniluokan! BIS-kehää piti odotella muutama tunti ja siellä ei enää jatkomenestystä tullut, mutta olemme erittäin tyytyväisiä tähän luokkavoittoon :)
Saavuimme Pick'n'Payn pihaan hyvissä ajoin ja Vattu oli aivan liekeissä. Takapää vispasi, hymy korvissa, häntä heilui niin lujaa että. Kaikki ihmiset käytiin moikkaamassa, jotka vähänkin huomiota Vattuun kiinnittivät. Kyllä oli niin onnellinen koira.
Veteraanit olivat vuorossa heti lapsi ja koira -kilpailun jälkeen. Veteraaneja oli kymmenisen koiraa, ensin mentiin yhdessä kehään ja sitten pareittain. Vatun pariksi osui kultainennoutaja, joka esiintyi tosi hienosti. Vattu oli kuitenkin iloisuudellaan ihan omaa luokkaansa ja sai punaisen nauhan. Tuomari kehui esiintymisen lisäksi Vatun kuntoa.
Sama iloinen meno jatkui punaisten kehässä ja niin hienosti siinä sitten kävi, että Vattu meni ja voitti veteraaniluokan! BIS-kehää piti odotella muutama tunti ja siellä ei enää jatkomenestystä tullut, mutta olemme erittäin tyytyväisiä tähän luokkavoittoon :)
maanantai 6. toukokuuta 2013
Vidan agia 29.4.
Vidan kanssa ei olla nyt taas agilitya hetkeen ehditty treenaamaan, mutta viikko sitten maanantaina tarjoutui mahdollisuus mennä tekemään sen kanssa rataa hallille pikkuesteillä. Tein aivan perusradan, koska edellisestä treenistä oli taas luvattoman kauan aikaa (nyt aion oikeasti skarpata, jotain agitreeniä vähintään kaksi kertaa viikossa!). Rata oli hyppy-hyppy-puomi-putki-hyppy-hyppy-keinu. Hypyissä ei mitään erikoista ja puomin alastulon pysäytys toimii hyvin. Putkeen laitoin aluksi ulostuloon nameja ja lähetin pari kertaa pelkkää putkea, hyvin onnistui ja putki meni vauhdikkaasti tämän jälkeen. Putkihan ei aina ole Vidan lemppari, mutta nyt ainakin vaikutti tosi hyvältä. Kotonakin meillä kyllä on putki, mutta häpeäkseni on myönnettävä, että Vidan kanssa en ole tainnut tehdä sitä kertaakaan, ainakaan pentuiän jälkeen. Tämä asia luonnollisestikin korjataan ja aloitetaan projekti "kohti putkihulluutta"... :)
Halusin laittaa keinun viimeiseksi, jotta saan alastulosta varmasti rauhallisen ja palkattua siihen.Yritän kaikin keinoin välttää lentokeinun mahdollisuutta ja panostaa keinun kunnolliseen opetteluun. Kuvasin videolle viimeisen harjoituksen, jossa keinun päässä oli ihan megapalkka. Videolla näkyy siis hyppy-hyppy-rauhallinen keinu megapalkalla.
Halusin laittaa keinun viimeiseksi, jotta saan alastulosta varmasti rauhallisen ja palkattua siihen.Yritän kaikin keinoin välttää lentokeinun mahdollisuutta ja panostaa keinun kunnolliseen opetteluun. Kuvasin videolle viimeisen harjoituksen, jossa keinun päässä oli ihan megapalkka. Videolla näkyy siis hyppy-hyppy-rauhallinen keinu megapalkalla.
Rally-tokoa
Reilu kuukausi sitten bongasin Chihuahuafoorumilta kasvattieni Hillan ja Naavan omistajan kysymyksen, olisiko joku chihuporukasta tulossa Tamskin Rally-toko -kokeeseen 27.4. Ilmoittautumisaikaa oli jäljellä ja siinä hetken mielijohteesta päätin sitten lähteä mukaan, ensisijaisesti seuraneidiksi Hillaa kannustamaan. Ensi-innostuksen jälkeen aloin miettiä, minkä koirista ottaisin mukaan. Päädyin Kieloon, koska Kielo on kuitenkin treenaillut tokoa säännöllisen epäsäännöllisesti ja Rally-tokon arvelin sellaiseksi lajiksi, jossa Kielo voisi kisatakin.
Kielolla on varsinaisesta Rally-tokosta huikea yhden möllikokeen aiempi kokemus vuodelta 2010, jolloin kävin Vatun kanssa Rally-toko -kurssin ja sen päätteeksi oli möllikoe. Kielo sattui olemaan mukana, joten testasin senkin kanssa 82p arvoisesti. Sen jälkeen Kielon kanssa on tehty vain "oikeaa tokoa", mutta Rallyn alokasluokan liikkeissä ei varsinaisesti mitään sellaista ole, mikä ei tokossakin olisi tullut vastaan.
Varsinaista kisaan valmentavaa treeniä en toimeentunut Kielon kanssa lähteä rakentamaan, vaan luotin aiempaan kokemuspohjaan ja kotona sitten treenasin paikallaistumista ja paikallamakuuta, jotka ajattelin haastavimmiksi. En ehtinyt saamaan paikallamakuuta (jossa ohjaaja siis kiertää koiran) tarpeeksi varmaksi, joten arvelin, että jos se kokeessa tulee olemaan niin kymmenen virhepistettä meille siitä tulee. Paikallaistumisen sain varmaksi kyllä.
Niinhän siinä sitten kävi, että kisapaikalle saapuessa ratapiirrosta tutkiessani huomasin, että ensimmäisenä liikkeenä on mikäpä muukaan kuin paikallamakuu. No, eipä siitä lannistua auttanut. Kisavuoroa Kielo odotteli juoksun, joskin onneksi melko ohimenneen sellaisen, vuoksi pitkälti kevythäkissä, mutta pääsi sieltä sentään välillä Hilla-siskoa moikkailemaan. Siruntarkistus ja säkäkorkeuden mittaus oli uutta ja ihmeellistä, mutta kumpaisestakin selvittiin ok. Muutamia perusliikkeitä otin ennen kehäänmenoa ja palkkasin niistä. Oikein hyvällä fiiliksellä Kielo selkeästi mukana oli.
Kielon vuoro oli toiseksi viimeisenä, yhtä koiraa aiemmin oli Hilla-sisko. En ehtinyt juuri ennen omaa suoritusta juuri jännittää, koska keskityin Hillan videokuvaamiseen. Aika rennolla meiningillä mentiin sitten Kielon kanssa kehään.
Ensimmäisenä liikkeenä oli tosiaan paikallamakuu. Kielo meni maahan, mutta nousi siitä istumaan. En kokeillut uudestaan, koska en halunnut tappaa hyvää intoa jankkaamisella. Jatkoin siis rataa. Toisena liikkeellä oli spiraali. Sen jälkeen juoksuseuraamista, juosten käännös oikealle, sitten normaaliseuraamista. Meni väljästi, mutta siedettävästi. Edestakaisin pujottelussa alkoi olla jo hyvää seuraamismeininkiä ja siitä eteenpäin rata menikin jo melko hyvässä kontaktissa. Seuraavana liikkeenä oli eteen, oikealta sivulle, joka vaati hyvin selkeän käsimerkin, mutta onnistui. Sitten 270 asteen käännös vasemmalle. Sitten askel-istu, 2 askel-istu, 3 askel-istu, joka meni mielestäni tosi hyvin. Tämän jälkeen oli saksalainen täyskäännös, joka onnistui hienosti, sitten uudestaan 270 asteen käännös vasemmalle, sekin meni ok. Viimeisenä varsinaisena liikkeenä oli eteen-vasemmalta sivulle, tähän olin todella tyytyväinen, meni tosi hienosti. Sitten hienosti seuraten maaliin.
Fiilikseni radasta oli oikein positiivinen ja myönnän olleeni hieman pettynyt, kun menin katsomaan pisteitämme ja huomasin, että olimme saaneet vain 59 pistettä. Syytä jouduin odottamaan kisakirjan ja arvostelulapun saantiin asti. Sitä ennen iloittiin Hillan hienosta 88p tuloksesta. Palkintojen jaossa selvisi, että Hilla oli vieläpä tehnyt vaikutuksen iloisella kisasuorituksellaan ja sai kunniamaininnan tuomarin suosikki! Melkein tuli kyynel silmäkulmaan... :)
Rally-tokossa kaikilla koirakoilla on radan alussa 100 pistettä ja tuomari vähentää pisteistä sitten virheiden mukaan 1-10 pistettä koko radan ajan. Hyväksyttyyn tulokseen vaaditaan vähintään 70 pistettä. Arvostelulomakkeesta ja videotallennuksesta selvisi, että paikallamakuun 10 virhepisteen lisäksi olin ottanut 10 virhepistettä myös spiraalista (kävelin kyltin väärältä puolelta) sekä askel-istu jne liikkeestä, jossa olin vahingossa ottanut Kielon istumaan joka askeleen jälkeen tokotyyliin, vaikka koiran olisi kuulunut seurata liikkuen. Hävisin siis omalla töpeksinnälläni Kielolta 20 pistettä. Onneksi se ei osaa olla harmissaan asiasta :) Loput 11 kadotettua pistettä muodostuivat siten, että 8p oli taluttimen kiristymistä ja 3p puutteellista kontaktia.
Todella hyvä fiilis jäi kisasta pisteistä huolimatta, Kielo toimi hienosti ja selkeästi viihtyi kisatilanteessa. Ehkäpä joskus kokeilemme uudestaankin.
Tässä ihana Hilla (Villivadelman Tsunami), ALO 88p, tuomarin suosikki
Kielolla on varsinaisesta Rally-tokosta huikea yhden möllikokeen aiempi kokemus vuodelta 2010, jolloin kävin Vatun kanssa Rally-toko -kurssin ja sen päätteeksi oli möllikoe. Kielo sattui olemaan mukana, joten testasin senkin kanssa 82p arvoisesti. Sen jälkeen Kielon kanssa on tehty vain "oikeaa tokoa", mutta Rallyn alokasluokan liikkeissä ei varsinaisesti mitään sellaista ole, mikä ei tokossakin olisi tullut vastaan.
Varsinaista kisaan valmentavaa treeniä en toimeentunut Kielon kanssa lähteä rakentamaan, vaan luotin aiempaan kokemuspohjaan ja kotona sitten treenasin paikallaistumista ja paikallamakuuta, jotka ajattelin haastavimmiksi. En ehtinyt saamaan paikallamakuuta (jossa ohjaaja siis kiertää koiran) tarpeeksi varmaksi, joten arvelin, että jos se kokeessa tulee olemaan niin kymmenen virhepistettä meille siitä tulee. Paikallaistumisen sain varmaksi kyllä.
Niinhän siinä sitten kävi, että kisapaikalle saapuessa ratapiirrosta tutkiessani huomasin, että ensimmäisenä liikkeenä on mikäpä muukaan kuin paikallamakuu. No, eipä siitä lannistua auttanut. Kisavuoroa Kielo odotteli juoksun, joskin onneksi melko ohimenneen sellaisen, vuoksi pitkälti kevythäkissä, mutta pääsi sieltä sentään välillä Hilla-siskoa moikkailemaan. Siruntarkistus ja säkäkorkeuden mittaus oli uutta ja ihmeellistä, mutta kumpaisestakin selvittiin ok. Muutamia perusliikkeitä otin ennen kehäänmenoa ja palkkasin niistä. Oikein hyvällä fiiliksellä Kielo selkeästi mukana oli.
Kielon vuoro oli toiseksi viimeisenä, yhtä koiraa aiemmin oli Hilla-sisko. En ehtinyt juuri ennen omaa suoritusta juuri jännittää, koska keskityin Hillan videokuvaamiseen. Aika rennolla meiningillä mentiin sitten Kielon kanssa kehään.
Ensimmäisenä liikkeenä oli tosiaan paikallamakuu. Kielo meni maahan, mutta nousi siitä istumaan. En kokeillut uudestaan, koska en halunnut tappaa hyvää intoa jankkaamisella. Jatkoin siis rataa. Toisena liikkeellä oli spiraali. Sen jälkeen juoksuseuraamista, juosten käännös oikealle, sitten normaaliseuraamista. Meni väljästi, mutta siedettävästi. Edestakaisin pujottelussa alkoi olla jo hyvää seuraamismeininkiä ja siitä eteenpäin rata menikin jo melko hyvässä kontaktissa. Seuraavana liikkeenä oli eteen, oikealta sivulle, joka vaati hyvin selkeän käsimerkin, mutta onnistui. Sitten 270 asteen käännös vasemmalle. Sitten askel-istu, 2 askel-istu, 3 askel-istu, joka meni mielestäni tosi hyvin. Tämän jälkeen oli saksalainen täyskäännös, joka onnistui hienosti, sitten uudestaan 270 asteen käännös vasemmalle, sekin meni ok. Viimeisenä varsinaisena liikkeenä oli eteen-vasemmalta sivulle, tähän olin todella tyytyväinen, meni tosi hienosti. Sitten hienosti seuraten maaliin.
Fiilikseni radasta oli oikein positiivinen ja myönnän olleeni hieman pettynyt, kun menin katsomaan pisteitämme ja huomasin, että olimme saaneet vain 59 pistettä. Syytä jouduin odottamaan kisakirjan ja arvostelulapun saantiin asti. Sitä ennen iloittiin Hillan hienosta 88p tuloksesta. Palkintojen jaossa selvisi, että Hilla oli vieläpä tehnyt vaikutuksen iloisella kisasuorituksellaan ja sai kunniamaininnan tuomarin suosikki! Melkein tuli kyynel silmäkulmaan... :)
Rally-tokossa kaikilla koirakoilla on radan alussa 100 pistettä ja tuomari vähentää pisteistä sitten virheiden mukaan 1-10 pistettä koko radan ajan. Hyväksyttyyn tulokseen vaaditaan vähintään 70 pistettä. Arvostelulomakkeesta ja videotallennuksesta selvisi, että paikallamakuun 10 virhepisteen lisäksi olin ottanut 10 virhepistettä myös spiraalista (kävelin kyltin väärältä puolelta) sekä askel-istu jne liikkeestä, jossa olin vahingossa ottanut Kielon istumaan joka askeleen jälkeen tokotyyliin, vaikka koiran olisi kuulunut seurata liikkuen. Hävisin siis omalla töpeksinnälläni Kielolta 20 pistettä. Onneksi se ei osaa olla harmissaan asiasta :) Loput 11 kadotettua pistettä muodostuivat siten, että 8p oli taluttimen kiristymistä ja 3p puutteellista kontaktia.
Todella hyvä fiilis jäi kisasta pisteistä huolimatta, Kielo toimi hienosti ja selkeästi viihtyi kisatilanteessa. Ehkäpä joskus kokeilemme uudestaankin.
Tässä ihana Hilla (Villivadelman Tsunami), ALO 88p, tuomarin suosikki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
