Gaalaa ja pikkujoulua

Lauantaina osallistuin Chihuahua ry:n 40-vuotis juhlagaalaan Helsingissä. Ennen gaalaillallista oli vuorossa syyskokous, jossa käsiteltiin mm. vuoden toko- ja rallytokochihuahua -kilpailuja. Lupauduin näihin lajeihin pisteenlaskijaksi, kun tuo harrastusrintama kuitenkin lähellä sydäntä kovasti on.
Varsinaisessa gaalassa oli vallan jännittävä hetki, kun minulle myönnettiin pronssinen kunniamerkki rodun ja rotuyhdistyksen eteen tehdystä työstä. Lämmitti mieltä kyllä suuresti, kiitos vielä merkin myöntämisestä päättäneille :)

Sunnuntaina olikin sitten vuorossa Chihuahua ry:n Satakunnan piirin pikkujoulut. Mukaan juhlimaan lähti Vida, joka ottikin kaiken ilon tapahtumasta irti. Vida näyttää kyllä tuollaisissa tilanteissa parhaat puolensa - tulee kaikkien kanssa toimeen ja on niin iloinen ja leikkisä. Tässä yksi kuva, joka kuvaa hyvin nuoren herran päivän tunnelmia [kuva Salla Helin]:

Aurinkoinen Rauma Kr

Villivadelman Autumn Song "Kaasi" AVO ERI, AVK 4 
3-vuotias. Erinomainen pään tyyppi. Erinomainen ilme. Hyvä kuono ja hyvin asettuneet korvat. Kompakti runko. Keskipituinen kaula. Takakulmaukset ok. Liikkeet voisivat olla yhdensuuntaisemmat. 

Tiny Honey's Rasberry Love "Vattu" VET EH, VEK 1 
9-vuotias. Melko vahva. Erinomainen pigmentti. Riittävä otsan korkeus, stoppi saisi olla syvempi. Vahva runko, hieman laskeva lanne. Oikeanmuotoinen ja hyvin kannettu häntä. Ihana luonne.

Vatun kuvat: Tanja Heino, kiitos!!! :)

Pojat 3v

Kaasi ja Vida juhlivat tänään 3v synttäreitään. Sydämelliset onnittelut myös Naava-siskolle!

Synttärit!

Kielo ja sisaruksensa Hilla ja Luka juhlivat tänään 5-vuotis syntymäpäiväänsä. Onnea Hilla ja Luka!
Kielon synttäreitä juhlittiin ensin aamupäivällä chihutapaamisessa, jossa oli kymmenisen kaveria, joiden kanssa sai juosta ja touhuta 1,5h. Kielo oli niin onnellisen näköinen. Minullahan ei ole yli puoleen vuoteen ollut omia koiria chihutapaamisissa mukana, kun on ollut pentueita kotona ja olen halunnut välttää kaikki riskit. Nyt siis pitkästä aikaa Kielo ja Vida pääsivät tapaamiseen ja oli kyllä niin ihanaa menoa.

Tapaamisesta mentiin kylään vanhempieni luokse, jossa pääsääntöisesti maistui uni, mutta vähän tuli painittua ja syötyä herkkujakin. Äitini antoi kaksikolle jotain leikkelettä. Äiti pyysi koirat istumaan ja yritti antaa niille vuorotellen herkkua. Vidahan ei pysynyt yhtään, vaan yritti napata Kielonkin herkut. Äitini kielsi topakasta ja käski Vidan takaisin istumaan. Itse en puuttunut tilanteeseen, kun totesin sen olevan hallussa (vaikka äitini ei ole koiraihmisiä). Todella nopeasti Vida hokasi jutun juonen ja istui liimattuna lattiassa, kun herkkua annettiin vuorotellen sille ja Kielolle. Vida saikin kovasti kehuja hyvistä hoksottimistaan. Toki sen olisi kuulunut ehkä pysyä jo ihan sillä ekalla yrittämällä ;) Mutta Vidaa ei kyllä ole paljoa muut kuin minä ohjanneet! Ihan hauska oli nähdä tuo tilanne.

Pennuton koti.

Nyt ovat kaikki pennut omissa kodeissaan.
Vaalea uros sai kutsumanimekseen Pancho ja muutti Pomarkkuun. Neidistä tuli Mila, pääsi Kokkolaan Tico-enonsa kaveriksi. Ja niin se vaan muutti soopeli uros Kurnukin, myöskin Kokkolaan. Olin jo osittain päättänyt pitää Kurnun itse, mutta joskus ne palaset loksahtelevat lopulta sitten vähän eri tavoin.
Nyt ei siis ole enää jalostusnarttuja eikä pentuja. Väkisinkin tulee siis taukoa kasvatusharrastukseen, ainakin muutamiksi vuosiksi.
Olo on haikea, mutta tiedän, että ratkaisu oli hyvä. Oma aika on kuitenkin niin rajallinen, että olisin tuskin saanut treenattua pentua niin intensiivisesti, kuin mikä itselle on ominaisinta.
Aikuistenkin kanssa riittää tekemistä ja toteutuskelpoisia projekteja olisi niidenkin osalta useita tavoiteltavissa.
Onneksi useammasta kasvattamastani yhdistelmästä on kivoja uroksia, toivottavasti niitä päätyy käyttöön :)

Pentutarkastus

Kävimme torstaiaamuna eläinlääkärissä sirutuksessa ja pentutarkastuksessa. Kaikilla sydämet ok eikä muutenkaan mitään huomautettavaa. Molemmilla pojilla kivekset hienosti paikoillaan. Kaikilla pennuilla nätit purennat ja täydet hampaat. Rekisteröinti tehtiin valmiiksi ja nyt pennut löytyvät jo jalostustietokannastakin.
Villivadelman Miss Europa D-Dancer, punasoopeli valkoisin merkein, narttu. 7vk iässä paino 531g, saksipurenta, 6+6 hampaat.
Villivadelman Let Robeson Sing, valkoinen-fawn, uros. 7vk iässä paino 820g, kivekset ok, saksipurenta, 6+6 hampaat.
Villivadelman My Guernica, soopeli valkoisin merkein, uros. 7vk iässä paino 680g, kivekset ok, saksipurenta, 6+6 hampaat.

Pennut 6vk

Villivadelman Miss Europa D-Dancer (narttu) 6vk

                                                          Villivadelman My Guernica (uros) 6vk

                                                                    Riehumista

                                        Jonka jälkeen maistuu uni

                                                  Villivadelman Let Robeson Sing (uros) 6vk

Raidan ja Kaasin pennut

Näin hurjalta näytti Raita aamulla 6.12. Olimme käyneet röntgenissä saman viikon tiistaina ja siellä näkyi huikeat 7 pentua. Koska Raita on pienikokoinen narttu, olin ymmärrettävästi vähän huolissani synnytyksestä ja siitä, miten suuren pentueen hoitaminen tulisi sujumaan.

Synnytys käynnistyi täysin yllättäen Itsenäisyyspäivänä aamupäivällä, kun Raita yhtäkkiä vaan alkoi ponnistaa. Soitin äidilleni puhelun, että Raita synnyttää nyt, pennut eivät tule selviämään. Sillä hetkellä olin asiasta varma, sillä vuorokausia oli niin olemattoman vähän. 

Ensimmäisenä syntynyt pentu oli yllätyksekseni kuitenkin hyvänkokoinen ja vallan eloisa urospentu. Pentu painoi 107g ja minulle alkoi herätä toivo: Voisiko tämä sittenkin mennä hyvin? Toisena syntyi narttupentu, joka painoi vain 70g, mutta oli sekin hyvin eloisa. Heti sen perään syntyi kuollut urospentu. Kuolleen pennun syntymän jälkeen ei tapahtunutkaan sitten mitään. Odottelin aikani ja otin lopulta yhteyttä päivystävään eläinlääkäriin, sovimme tapaamisen tunnin päähän. Eläinlääkäri pohti tilannetta jonkin aikaa, sillä vuorokausia oli niin vähän, että hän piti pentujen selviämistä hyvin epätodennäköisenä. Seurasimme hetken aikaa Raidan olemusta ja totesimme, että vaihtoehtoja ei ole, leikattava on. Raita oli alilämpöinen ja väsynyt. Eläinlääkäri siirtyi leikkaamaan ja minä jäin hoivaamaan kahta kotona syntynyttä pentua. Hetken kuluttua pieneläinhoitaja tuli kertomaan, että kohtu on poistettava. Nyökkäsin vaan, että tottakai, jos se on koiran voinnin kannalta paras ratkaisu. Jonkin ajan kuluttua tästä minulle tultiin kertomaan, että leikkauksella oli syntynyt kolme urosta (86g, 105g ja 111g) ja yksi narttupentu (65g), kaikki hengissä. Raidan tilanne sen sijaan näytti hieman heikolta, sillä se oli menettänyt paljon verta. Lopulta päädyimmekin siihen ratkaisuun, että Raita jäi eläinlääkäriin tippaan ja toipumaan ja minä lähdin kotiin ruokkimaan pentuja vastikkeella.

Sain Raidan ennen yötä kotiin ja saimme alkaa harjoitella keskospentujen hoitoa. Raita hoiti heti hienosti pissatukset ja kakatukset, mutta maidontulon kanssa oli ongelmia ja pennut olivatkin ensimmäiset vuorokautensa täydellisesti keinoruokinnan varassa. Sain painot pysymään syntymäpainoissa, mutta siitä huolimatta kaksi sektiolla syntynyttä urospentua menehtyi vuorokauden ikäisenä. Olo oli epätoivoinen, sillä pennut olivat kuolleessaan ruokailleita ja lämpimiä ja siitä huolimatta vain nukkuivat pois. Pennut eivät vaan olleet valmiita tähän maailmaan. Muiden pentujen kanssa jatkoimme taistelua. Sektiolla syntynyt narttu menehtyi neljän vuorokauden ikäisenä.

Viidentenä vuorokautena Raidalta alkoi vihdoin tulla kunnolla maitoa ja tehokolmikko alkoikin kasvaa kovaa tahtia. Onneksi maitoa oli tullut kokoajan sen verran, että nisänimemisentaito oli kaikilla pennuilla pysynyt hyvin yllä, vaikka pääravintona olikin ollut vastike. Kymmenentenä elinvuorokautenaan pennut olivat tuplanneet syntymäpainonsa ja uskalsin jo hieman huokaista.

Pennut ovat kasvaneet hankalan alun jälkeen hienosti, Raita on voinut hyvin ja ollut esimerkillinen emo. Ilokseni voinkin siis kertoa, että meillä on nyt kuukauden ikäiset pennut yhdistelmästä Villivadelman You Love Us "Raita" ja Villivadelman Autumn Song "Kaasi". Alla kuva pariskunnasta, n. kaksi viikkoa ennen synnytystä.

Punasoopeli narttupentu, kuvassa 3,5vk

Creme urospentu (suklaapigmentti), kuvassa 3,5vk

Soopeli urospentu, kuvassa 3,5vk

Pentujen leikkiä, kuvassa 3,5vk