Nyt ovat kaikki pennut omissa kodeissaan.
Vaalea uros sai kutsumanimekseen Pancho ja muutti Pomarkkuun. Neidistä tuli Mila, pääsi Kokkolaan Tico-enonsa kaveriksi. Ja niin se vaan muutti soopeli uros Kurnukin, myöskin Kokkolaan. Olin jo osittain päättänyt pitää Kurnun itse, mutta joskus ne palaset loksahtelevat lopulta sitten vähän eri tavoin.
Nyt ei siis ole enää jalostusnarttuja eikä pentuja.
Väkisinkin tulee siis taukoa kasvatusharrastukseen, ainakin muutamiksi
vuosiksi.
Olo on haikea, mutta tiedän, että ratkaisu oli hyvä. Oma aika on kuitenkin niin rajallinen, että olisin tuskin saanut treenattua pentua niin intensiivisesti, kuin mikä itselle on ominaisinta.
Aikuistenkin kanssa riittää tekemistä ja toteutuskelpoisia projekteja olisi niidenkin osalta useita tavoiteltavissa.
Onneksi useammasta kasvattamastani yhdistelmästä on kivoja uroksia, toivottavasti niitä päätyy käyttöön :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti