rally-tokoilua

vatun kanssa olemme käyneet nyt viikottain rally-tokossa. se eroaakin monella tapaa tavallisesta tokosta; koiralle saa puhua suorituksen ajan ja liikkeet suoritetaan radan muodossa, eli edellisestä liikkeestä siirrytään suoraan seuraavaan. tämä vaatii sitten jo ohjaajaltakin skarppaamista ja radan hahmottamista. vaikeutta lisää myös se, että alokasluokan liikkeet suoritetaan kytkettynä! remmin kiristymisestä vähennetään pisteitä. olemmekin vatun kanssa nyt keskittyneet remmin kanssa treenaamiseen, jotta itse tottuisin siihen ja että koira tottuisi siihen. välillä tuntuu, että se on vaan tiellä ja häiritsee liikkeen suorituksia. tietysti kisatilanteessa se tuo tietynlaista rentoutta, kun ei ainakaan radalta karkaamista tarvi sitten pelätä.
treeneissä olemme käyneet läpi alokasluokan liikkeitä. suurin osa niistä on tuttuja liikkeitä yhdisteltynä uusiksi jutuiksi. eniten vatun kanssa tarttee harjoitella erilaisia käännöksiä. naputtelen jossain vaiheessa tarkemmin liikkeiden treenauksesta. rally-tokoa on hauska harjoitella ja on mukavaa, että liikkeitä on niin paljon. alokasluokassa noin kolmekymmentä mahdollista liikettä. ei siis ole sitä vaaraa, että tulisi päivittäin hiottua samoja liikkeitä uudelleen ja uudelleen vaan treenaaminen on leikkisämpää ja kokeilevampaa. myös höpöttämistä täytyy harjoitella, että saa hyödynnettyä senkin mahdollisuuden. perustokosta tarttunut hyvin tehokkaasti se yksikäskyisyys, jonka nyt taas rallytokossa saa unohtaa. koiraa saa ja pitääkin kehua ja tsempata kesken suorituksen. iloinen yhteistyö on rallytokossa se juttu.

terveystarkastuksia :)

kävimme tänään kolmen koiran voimin terveystarkastuksilla. mukana siis vattu, kielo ja hilla.
kellään ei perinnöllisiä silmäsairauksia ja kaikilla polvet 0/0! erittäin tyytyväinen ja onnellinen olen tuloksista :)

kielon onnettomuus+kuntoutuminen

Helmikuun alussa yhtenä iltana yhdeksän aikaan olin lähdössä koirien kanssa pidemmälle lenkille. Ulkona oli viitisentoista astetta pakkasta, joten puin koirille vaatteet päälle. Ensimmäisenä puin Kielon. Tossut jalkaan ja mantteli päälle. Sen jälkeen nostin Kielon sängylle odottamaan, että puen Vatun. Aloin pukea Vattua ja samassa näin silmäkulmassani, miten Kielo rysähti sängyltä alas päälleen ja siitä kyljelleen. Kielo huusi niin lujaa, että ääntä ei voi edes kuvailla. Vasen jalka oli vääntyneenä sivulle. Luulin, että lonkka on pois paikoiltaan, niin kummallisesti jalka rivulla rötkötti. Kielo huusi ja huusi ja makasi aivan matalana maassa. Kun yritin varovaisesti sitä kannatella, se ei ottanut yhtään jaloilleen. Nappasin syliin ja päivystävää eläinlääkäriä metsästämään. Pian Kielon silmät alkoivat lupsua ja se hiljeni. Tässä vaiheessa olin jo varma, että se löi päänsä niin pahasti, että se kuolee syliini ennenkuin pääsemme eläinlääkäriin. Päivystävä otti meidät vastaan noin puoli tuntia onnettomuudesta.

Kielon tutkimus aloitettiin neurologisella tutkimuksella, jossa luojan kiitos oli kaikki kunnossa. Jalan tutkimuksessa selvisi, että polvi on sijoiltaan. Päivystävä lähetti meidät kotiin nukkumaan todeten, että koiralla ei ole hengenvaaraa. Olin itse aivan shokissa enkä osannut edes kysyä mitään.

Seuraavana aamuna soitin omalle eläinlääkärille ja selitin tilanteen. Saimme kutsun tulla heti paikalle. Kielon jalka tutkittiin ja eläinlääkäri totesi polven patellaluksaatioasteen kolmoseksi. Sitten Kielo rauhotettiin kuvausta varten. Kielolta kuvattiin polvet, lonkat, lantio ja selkä murtumien varalta. Murtumia ei luojan kiitos ollut. Kielon polvet oli aiemmin tutkittu epävirallisesti nolliksi, onnettomuushetkellä se oli 11kk ikäinen. Oma eläinlääkärimme suositteli leikkaushoitoa, sillä tapaturmaisesti mennyt polvi olisi todennäköisesti aiheuttanut koiralle kipua ja ongelmia jatkossa. Varasimme ajan Seinäjoen Eläinklinikalta ortopedi Jarmo Rintasalolta. Leikkaus sovittiin viikon päähän onnettomuudesta. Kielolle määrättiin kipulääkkeet välipäiviksi. Sen kulkemista oli todella kurja katsoa; aiemmin nätisti liikkunut koira ontui nyt joka kävelylenkillä ja sisällä jos vähänkin yritti nopeammin edetä.

Leikkaus sujui hyvin. Vein Kielon sinne aamupäivällä ja iltapäivällä sen sai hakea kotimatkalle. Kielo nukkui koko automatkan. Kotona se oli vielä hyvin tokkurainen eikä onneksi valitellut yhtään. Kipulääkkeeksi Metacam ja lisäksi Tramal. Kielo alkoi käyttää jalkaa heti seuraavana päivänä ja kaikki tarpeet se halusi tehdä ulos, vaikka lupa olisi tietysti ollut tehdä sisällekin. Jalkaan laitettiin vain liimalappu, ei mitään sidettä, tämä varmasti helpotti jalan käyttämistä. Kävimme pikaulkoiluilla kuutisen kertaa päivässä, aivan muutaman metrin matkoja. Vattu oli Kielon leikkauksen jälkeisen viikon hoidossa, jotta Kielo malttoi rauhassa olla ja toipua.

Tramalin anto oli pakko lopettaa kolmantena päivänä leikkauksesta, sillä se aiheutti Kielolla suun vaahtoamista, eli lääkkeen kauhea maku kiihdytti syljen toimintaa ja lääkkeen anto oli hyvin vaikeaa. Onneksi pelkkä Metacam riitti pitämään Kielon kivut poissa, se ei valittanut missään vaiheessa kipuaan. Tötteröä oli määrä pitää tikkien poistoon asti, Kielolle tötterö oli onneksi ihan ok, ei stressannut siitä.

Tikkien poisto oli kahdentoista päivän kuluttua leikkauksesta. Silloin jalka katsottiin pintapuolisesti ja sen todettiin olevan hyvännäköinen. Kipulääkkeet jätettiin pois. Kielo käytti jalkaa edelleen hyvin. Ongelmaksi alkoikin muodostua enemmänkin tiukan liikuntakiellon noudattaminen, sillä Kielo on innokas ja aktiivinen pieni koira eikä se oikein olisi malttanut olla potilas. Kokoajan sain olla sydän syrjälläni ja yrittää vaan parhaani, ettei se pääsisi riehumaan liikaa. Kielon tilaksi oli rajattu yksi pieni huone, jossa itsekin vietin sitten lähes kaiken aikani näiden ensimmäisten toipumisviikkojen aikana. Nukuinkin lattialla koirien kanssa.

Neljännen viikon kohdalla varasin Kielolle kontrolliajan, sillä se oli muutaman kerran hieman ontunut jalkaansa. Polven todettiin kuitenkin tutkimuksessa olevan täysin kunnossa ja ontumisen johtuvan liiasta rasituksesta. Hoidoksi vielä rajoitutempi liikkuminen, lepoa ja kipulääkettä. Ontumisesta päästiinkin hyvin näillä eroon. Ohjeena oli siis ollut, että neljään viikkoon asti hyvin lyhyitä remmilenkkejä ja sitten varovaisesti lisätään liikunnanmäärää. Lisäsin liikunnanmäärää aluksi hieman liikaa ja palasin sitten hyvin lyhyisiin lenkkeihin.

Hiljalleen Kielo on kuntoutunut ja liikunnanmäärää on pystytty lisäämään. Nyt se ulkoilee melkolailla normaalisti, viitisen kertaa päivässä 5-20min kerrallaan. Kun käyn Vatun kanssa pidemmillä lenkeillä Kielo kulkee osan matkasta sylissä. Leikkiminen oli kielletty useita viikkoja. Miten kurja onkaan nuorelta koiralta kieltää leikki. Vasta seitsemännellä viikolla sai antaa Kielon ja Vatun taas leikkiä keskenään. Voin kertoa, että puruluita on kulunut paljon! Niistä onneksi Kielo sai edes jotain tekemistä.

Viime viikolla aloitimme fysioterapian lihasten vahvistamiseksi. Leikatun jalan lihakset ovat paljon heikommat kuin leikkaamattoman, vaikka Kielo onkin reippaasti kokoajan jalkaansa käyttänyt. Se on kuitenkin kevittänyt sitä niin paljon, että käyttö ei ole ollut täysipainoista. Nyt jumppaamme kotona päivittäin ja käymme vielä muutaman kerran ohjatussa fysioterapiassa, jotta lihaksisto saadaan takaisin tasapainoon.

Kokonaisuudessaan aivan mielettömän raskas prosessi. Monet itkut on tullut itkettyä ja yöunet menetettyä. Onnettomuuden jälkeiset pari viikkoa olin kuin zombi. Syytin itseäni Kielon onnettomuudesta ja pelkäsin todella paljon, että se ei kuntoudu kunnolla. Lisäksi nuoren koiran järjissäänpitäminen kahden kuukauden levon aikana oli erittäin kuluttavaa. Tuntui, että aika kuluu aivan mielettömän hitaasti. Kokoajan pelkäsin, että se liukastuu, kompastuu tai jalalle tapahtuu jotain muuta. Jokainen ontuminen veti mielen matalaksi ja pelotti. Todella stressaavaa ja uuvuttavaa. Niin koirille kuin omistajallekin.

Nyt Kielon leikkauksesta on kaksi kuukautta ja tänään sen polvet tarkastettiin virallisessa polvitarkastuksessa 0/0. Huomautuksiin kirjattiin, että vasen polvi on operoitu. Polvet lausutaan aina sellaisiksi, kuin ne tutkimushetkellä ovat.

Tässä minun kokemuksiani patellaluksaatioleikkauksesta.