Rallytoko-treeniä

Kaverini perusti omatoimitreeniryhmän, jossa treenataan ensisijaisesti rallytokoa. Kun minua pyydettiin mukaan, päätin, että revin jostain ajan siihen, sillä haluan treenata koirieni kanssa. Ensimmäinen tapaaminen oli muutama viikko sitten, olin nukkunut pari hassua tuntia edellisenä yönä, mutta kampesin itseni väkisin ylös ja lähdin treeneihin. Onneksi.
Mukana olivat Vida ja Kielo. Sovimme porukalla, että teemme ihan yksittäisiä kylttejä järjestyksessä. Koska alussa on helpompia kylttejä, otin niitä Vidan kanssa. Vida oli aluksi ihan jähmeä, mutta alkoi onneksi toimia melko nopeasti. Saatiin tehtyä ihan hyviä käännöksiä.
Kielon nappasin vuoroon, kun alettiin tehdä vähän haastavampia juttuja. Yksittäiset liikkeet sujuivat ihan hyvin, toki namia apuna käyttäen, kun ei taas hetkeen olla näitä tehty. Muistaakseni kaikki muut liikkeet onnistuivat, paitsi paikallaolot koiran ympäri kiertäen. Niitä täytyisi tehotreenata!

Seuraaviin treeneihin valitsin mukaani Vatun. Aamu oli ollut jotenkin huono ja kaipasin treeniseuraa, jonka tiesin saavan minut selkeästi paremmalle tuulelle. Ja niin se todella taas meni. Tällä kertaa oli vuorossa ratatreeniä ja suoriuduimme mielestäni aika hienosti. Se kävi ilmi, että eteentuloissa tarvitaan paljon harjoitusta. Niissä tuntuu, ettei Vattu oikein tiedä, mitä kuuluisi tehdä. Muistelen, että olen aikanaan vetänyt tässä vähän mutkia suoraksi ja todennut, että eiköhän se käsimerkin perässä tule. Nyt tavoitteena on opettaa ihan se käsky, ihan vaikka niin vahvaksi, että onnistuu ilman käsimerkkiäkin. Ei huono tavoite. Kiertäminen sujuu nykyään ilman hihnaa pelkällä käskyllä, ei vaadi käsimerkkiä, mutta hihnan kanssa nähtävästi vähän sekoilen. Täytyy siis muistaa ottaa hihnaa mukaan harjoitushetkiin. Se, mistä se hyvä mieli tulee, on Vatun asenne. Se on niin innokas tekemään. Häntä heiluu ja suupielet on korvissa, mutta koira on silti keskittynyt. Voiko harrastus olla enää hienompaa?

 

Pentuset uusissa kodeissaan

Nyt ovat kaikki Sterren pennut uusissa ihanissa kodeissaan. Villivadelman Rewind The Film sai kutsumanimekseen Aksu ja muutti Porin seudulle nuorelle naiselle ensimmäiseksi chihuahuaksi. Elämä uudessa kodissa on lähtenyt mukavasti käyntiin ja Aksu on käynyt muuttonsa jälkeen kerran jo leikkimässä meillä aikuisten kanssa, jotta sosiaaliset taidot pysyisivät hyvin yllä.
Villivadelman Stay Beautiful sai kutsumanimekseen NättiAlma ja muutti Kirkkonummelle pienen ihmistytön ja lk chihunartun kaveriksi. Ystävyys syntyi nopeasti ja Nätti on sopeutunut hienosti uuteen perheeseensä.
Villivadelman Door To The River sai nimekseen Pippuri ja pääsi niinikään lapsiperheeseen toisen chihun kaveriksi. Pippurista tuli porilainen ja omistajan kanssa sovimme, että jos poitsu hienosti kehittyy niin saatamme joskus pyörähtää kehässä yhdessä.
En voisi onnellisempi olla pentujen uusista kodeista. Niin ne palaset vaan loksahtivat paikoilleen ja kaikki löysivät juuri oikeat omistajat! <3 p="">
Tässä vielä pieni poseerauskuva Pippurista 12vk iässä:

Viimeisetkin jättikorvat pystyssä

Villivadelman Door To The River, uros, 9,5 viikkoa (kotia vailla).

Tutustumassa pieniin ihmisiin

Unohtui vallan kuulumispostauksesta yksi aivan ihana kyläilyreissu. Kävimme pentujen kanssa isosiskoni luona tutustumassa ihmislapsiin. Niitä löytyy siskon luota kaksi, 10kk ja 4v. Mukanani oli tosiaan pelkät pennut, sillä tuossa vaiheessa Sterppa oli jo siirtynyt oikeaan kotiinsa.
Laskin kevythäkin lattialle ja avasin luukun. Samantien kolme pientä koiranpentua oli jo tutkimassa, että minnekäs me nyt tultiin. 10kk lapsi päästi ilonkiljahduksia ihmetyksissään. Koiria hän on nähnyt kyllä ennenkin, muttei näin pieniä. 4v:n mielestä pennut olivat ihania, mutta vähän pelottavia, koska ne liikkuivat niin nopeasti ja yrittivät nuolla käsiä. Vierailu meni kaikin puolin ihanasti. Pennut olivat tosi kiinnostuneita lapsista ja kun 4v vähän rohkaistui niin hän saikin sitten sylitellä ja silitellä pentuja. 10kk:n kanssa piti tietysti olla tarkkana, sillä pikkuherralla on huikea vauhti, muttei tietenkään vielä kontrollia liikkeistään, joten pennut olivat kokoajan kahden aikuisen vahdinnan alla. Loppuviimeksi lasten äiti taisi tykätä pennuista kaikkein eniten ja pennut ottivatkin siitä kaiken hyödyn irti ja oleskelivat pääsääntöisesti hänen sylissään pahimmat virrat touhuamalla kulutettuaan :)

Viimeaikojen kuulumisia

Toissaviikon torstaina posti toi kirjekuoren Eviralta. 5,5vk iässä menehtyneen pennun ruumiinavauksessa oli löydöksinä rasvoittunut maksa sekä suolistoverenvuoto. Eläinlääkärin mukaan tällaiset löydökset ovat yleensä merkki jonkinlaisesta synnynnäisestä aineenvaihdunnan sairaudesta. Hyvä uutinen on se, että asia ei vaikuta millään tapaa sisarusten tai pennun vanhempien elämään tai jalostuskäyttöön, kyseessä ei siis ole perinnöllinen sairaus. Tutkiessani asiaa huomasin, että joillain roduilla tällaista pentukuolemaa esiintyy hieman yleisemmin, mutta kaikilla koiraeläimillä jonkin verran. Kyse on siis todennäköisesti puhtaasti tuurista. Läheskään kaikkia pentuja kun ei avattavaksi lähetetä, niin tarkkoja esiintyvyystietoja ei tietysti sen puolesta saatavilla ole. Olo oli tietysti vähän hölmistynyt kun kirjettä luin, sillä eniten tuttavapiiristä oli veikkailtu sydänvikaa ja se oli sitä kautta itsellekin jotenkin jo iskostunut mieleen. Sydän oli kuitenkin kunnossa ja minkäänasteista vesipäätäkään ei pennulla ollut.

Reilu viikko sitten, pentujen ollessa 8vk, lähti Sterre takaisin kotiinsa. Tällä kertaa pysyvästi, sillä sijoitussopimus Sterren osalta päättyi Sterren tehtyä minulle kaksi pentuetta. On kyllä outo olo, kun omistaa koiran 3,5 vuotta ja on tiiviisti sen elämässä läsnä ja sitten yhtäkkiä se ei olekaan enää oma. Mutta olen luvannut Sterren "uudelle omistajalle" pysyä uudessa roolissani. Sterrellä tulee kuitenkin olemaan aina paikka sydämessäni ja hoitopaikka kotonani. :)

Pennut jäivät siis riemastuttamaan eloani ilman emon vahtivaa katsetta. Ja on kyllä riittänyt menoa ja meininkiä! Pennuillahan on nyt ikää jo 9,5 viikkoa ja voin kertoa, että aika ei pitkäksi pääse kotona käymään. Katseen välttäessä maistellaan vähän tapettia ja yritetään nakertaa johtoa, pissitään ovelasti johonkin mahdollisimman hankalaan paikkaan ja jahdataan perheen aikuisia koiria. Kielo juoksi eilisillan pentujen kanssa sellaista rallia, että lopulta kieli roikkui suusta kun tuli niin hiki. Kolme omaa pientä personal traineria! :) Kielo ja Vida nauttivat tosi paljon pentujen kanssa puuhaamisesta, Vattu ja Kaasi sitten vähemmän.
Pennut ovat jo tottuneita ulkoilijoita, osaavat itse kipittää takapihalle kun avaan oven. Huomattavasti vaikeampi osuus on sitten saada niitä takaisin sisälle, kun ulkona on niin kiva tutkia kaikkea!

Hyvin sujuu kaikinpuolin, mutta toivon toki myös, että jossain vaiheessa nämä ihanat pennut löytävät omat uudet omistajat. Siihen asti aion täyttää huoltajan ja viihdyttäjän tehtäväni täydellä teholla ja sydämellä :) 

Postilaatikolle ja takas.

Käytiin pentujen kanssa ensimmäisellä remmikävelyllä. Alku oli vähän jännää, mutta kyllä ne jalat sitten alkoivat kaikilla hyvin toimia :)

Villivadelman Door To The River (uros, kotia vailla)

Villivadelman Rewind The Film (uros, kotia vailla)

Villivadelman Stay Beautiful (narttu)

"En oo varma tekeeks mun just nyt mieli kävellä"

 "Tää hihna on vähän ällöttävä"

Pentukuvia.

Pentutarkastus ja pentuetestaus

Tänään onkin pennuilla ollut varsinainen aktiivipäivä.

Ensin ohjelmassa oli tunnistusmerkintä eli mikrosirujen laitto sekä pentutarkastus eläinlääkärillä.
Kaikilta pennuilta löytyi pienet aukileet, joka tietysti on chihuille normaalia. Toisella urospennulla on maitohampaita 6+5 ja toisella 6+4, purennat kaikilla hyvät saksipurennat. Sydänäänet hyvät, uroksilla tuntuvat molemmat kivekset, navat ovat normaalit, ihot siistit jne. Terveitä murusia. Sirutusten yhteydessä kuultiin moninaisia ääninäytteitä, muuten pennut eivät olleet eläinlääkärireissusta moksiskaan, reippaasti pöydällä käsiä natustellen :)

Eläinlääkäristä ajeltiin sitten Kontaktikoirien hallille, jossa oli vuorossa pentutestaus. Testauksen suoritti koiranomi Kati Häkli, joka pari vuotta sitten testasi Kielonkin pentueen.

Ekana testiin meni narttu, eli Villivadelman Stay Beautiful, lyhennettynä "Nätti". Tässä Nätin kaavake:
1. Käyttäytyminen sylissä: Jännittää
2. Rohkeus: Varovainen, ei lähde heti liikkeelle, liikkuu hitaasti/matalana
3. Kontakti ihmiseen: Ottaa kohtuullisen hyvin kontaktia
4. Taistelutahto: Puree kevyesti
5. Noutaminen/saalisvietti: Menee perään, tuo takaisin, antaa pois
6. Koulutettavuus: Istuu muutaman kerran, touhuaa muuta välillä
7. Dominoivuus/alistuminen: Rentoutuu, nuolee käsiä
8. Palautuminen: Palautuu melko nopeasti, häntä ylhäällä
9. Ääniherkkyys: Pelkää, pystyy toimimaan, ei mene lähelle. Tulee ihmisen luokse.
10. Kivun sietokyky: Ei reagoi
11. Käyttäytyminen pöydällä: Jännittää, liikkuu hieman/matalana
12. Toimintakyky: Lähestyy rohkeasti, häntä ylhäällä
13. Peilitesti: Ei liiku kohti. Tulee ihmisen luo.
14. Laumavietti: Seuraa kauempana/viiveellä.

Yhteensä Nätti sai 41 pistettä, eli meni kategoriaan: ns. helppo koira. Sopii lapsiperheiseen ja myös ensimmäiseksi koiraksi ja harrastuskaveriksi.
Testaajan mukaan tässä pennussa parasta on sen taipumus hakea jännittävillä hetkillä turvaa ihmisestä.

Toisena testiin meni Villivadelman Door To The River, lyhennettynä omaperäisesti "Ovi":
1. Käyttäytyminen sylissä: Melko rentoutunut/mielistelee
2. Rohkeus:Tulee rohkeasti, häntä alhaalla
3. Kontakti ihmiseen: Kiinnostuu muusta
4. Taistelutahto: Ei pure, jahtaa hieman. Haluaa nameja.
5. Noutaminen/saalisvietti: Ei lähde perään
6. Koulutettavuus:Tekee keskittyneesti, jatkuvalla mielenkiinnolla
7. Dominoivuus/alistuminen:Taistelee aluksi tai lopuksi
8. Palautuminen: Palautuu
9. Ääniherkkyys: Pelästyy hieman, voittaa pelkonsa. Tulee luokse, käy ensin katsomassa.
10. Kivun sietokyky: Ei reagoi
11. Käyttäytyminen pöydällä: Jännittää, liikkuu hieman/matalana
12. Toimintakyky: Lähestyy varovaisesti/matalana.
13. Peilitesti: Lähestyy, kiehnää peilin ympäri.
14. Laumavietti: Ei seuraa, menee peilille.

Yhteensä Ovi sai 39 pistettä, eli sekin meni kategoriaan helppo koira. Testaajan mukaan tässä pennussa parasta on sen huikea ruokahalu ja palautuminen. Namit maistuivat testin lopuksikin, vaikka pentu oli paineistunut. Vinkiksi sain, että lelulla kannattaa leikittää paljon, jotta syttyy niihinkin.

Viimeisenä testiin meni Villivadelman rewind The Film eli "Filmi":
1. Käyttäytyminen sylissä:Melko rentounut/mielistelee.
2. Rohkeus:Kestää kauan, ryömii, arkailee, liikkuu kutsuttaessa
3. Kontakti ihmiseen: Jännittää, hieman väistää, on matalana
4. Taistelutahto: Ei pure
5. Noutaminen/saalisvietti: Ei lähde perään
6. Koulutettavuus: Istuu muutaman kerran, touhuaa muuta välillä
7. Dominoivuus/alistuminen: Taistelee aluksi tai lopuksi
8. Palautuminen: Palautuu melko nopeasti
9. Ääniherkkyys: Pelkää. Tulee luokse, ääntelee. 
10. Kivun sietokyky: Reagoi
11. Käyttäytyminen pöydällä: Jännittää, liikkuu hieman/matalana
12. Toimintakyky: Ei lähesty. Vinkuu, tulee ihmisen luokse.
13. Peilitesti: Ei liiku kohti.
14. Laumavietti: Ei seuraa, jähmettyy.

Filmi sai yhteensä 32 pistettä ja osuu kategoriaan alistuva/pehmeä koira, joka tarvitsee ystävällisen, rauhallisen ja kärsivällisen kouluttajan ja paljon sosiaalistamista.

Kokonaisuutena testaajan mielestä pentue oli melko tasainen ja oikein mukava. Pennut testattiin chihuiksi melko nuorena, kun ovat tosiaan vasta 6vk1pv, mutta hienosti sai testin vedettyä läpi ja tulokset vastaavat mielestäni hyvin sitä, minkälaisen käsityksen olen itsekin tässä pentujen luonteista muodostanut.
Pentutestaus on mielestäni hyvä apuväline juuri oikeiden kotien löytämiseksi ja olenkin tyytyväinen, että tuli taas testausta käytettyä. Kiitos Katille!

Pienen koiraystävän menetys.

Soopeli urospentu menehtyi maanantaina 5,5vk ikäisenä. Se oli kehittynyt melko normaalisti, joskin kiinteiden syömiseen en saanut sitä kunnolla syttymään ja vireystasoltaan se oli sisaruksiaan rauhallisempi. Maanantaina tullessani töistä löysin sen kuolleena pedistään. Ei mitään ulkoisia merkkejä, siisti kaunis pentu. Lähetin sen tutkittavaksi Eviraan, jotta saan tiedon kuolinsyystä. Jonkinlainen synnynnäinen vika kuitenkin mitä ilmeisimmin kyseessä.
Kokemus oli raskas, mutta sain onneksi tukea eläinlääkäriasemaltamme ja ystäviltäni.
Lepää rauhassa pieni. Villivadelman Prologue To History 22.8.2013-30.9.2013.

Silmätarkastuksia

Aloitettiin tämä päivä käymällä virallisissa silmätarkastuksissa. Tai siis Vattu ja Kaasi kävivät. Tarkastuksen suoritti eläinlääkäri Leena Ruotsalainen-Ryökkynen, joka oli itselleni uusi tuttavuus ja jota suosittelen kyllä lämmöllä. Esitteli itsensä kätellen, käsitteli koiria todella kauniisti eikä siitäkään tietysti ikinä haittaa ole, että kehui niitä useasti. :) Tosin hienosti kumpainen käyttäytyikin, että ei ne kehut turhasta tulleet. Helposti käsiteltäviä ja tutkittavia, mukavaahan se kaikille on juuri näin.

Ensin tarkistettiin Vatun silmät. Vattuhan on tarkistettu kaksi kertaa aiemminkin, mutta nyt ikää on jo yli kahdeksan vuotta, joten halusin sen taas tarkistuttaa. Kauniit puhtaat silmät edelleen, ei mitään huomautettavaa.
Tiny Honey's Rasberry Love "Vattu": Ei perinnöllisiä silmäsairauksia.

Kaasilla myös kauniit puhtaat silmät, mutta vasemmasta yläluomesta löytyi pari hentoa ylimääräistä ripseä. Eläinlääkäri kertoi, että koska ripset ovat hentoja eivätkä teräviä, ei niillä mitään merkitystä koiran hyvinvoinnille ole. Jalostuskäytölle ei estettä, joskin toki olisi hyvä, ettei vastapuolella olisi samaa ominaisuutta.
Villivadelman Autumn Song "Kaasi": Distichiasis, lievä. Kuvailevat kommentit: Vasemmassa yläluomessa muutama hento ripsi.

Pentujen kuulumisia

Pennut kasvavat ja kehittyvät hienosti ja ovat jo saaneet omat nimetkin.

Villivadelman Prologue To History (uros)

 Villivadelman Rewind The Film (uros) & Villivadelman Stay Beautiful (narttu)

 Villivadelman Door To The River (uros) ja Prologue To History.

Uroksista kiinnostuneet olkaahan yhteydessä sähköpostitse! :)

Auringonkukkapellolla.

Sterre synnytti viime viikon torstaina neljä ihanaa, pontevaa pentua, kantovuorokausia kertyi 64vrk. Synnytys meni upeasti, Sterre hoiti kaiken itse. Synnytys oli nopea ja pennut mönkivät vauhdilla nisille. Ihanan elinvoimaista, potraa sakkia! Syntymäpainot 120-145g.

Viides Villivadelman-pentue on siis täällä. Yhdistelmä Multi CH Pähkinän Sultan De Reves "Sulo" x Quimichin Desert Star "Sterre". Soopeli-uros, Tumma brindle-uros, Vaalea brindle-uros, Tumma narttu.


                                          Pennut 2vrk. Ylhäältä alas: uros, uros, narttu, uros.

                                            Pentukasa 5vrk.

                                         Soopeli-poitsu ruokailee, 5vrk.

Jälleennäkemisen riemua - Vattu ja All Sortsit

Yllätys oli melkoinen kun kävin Prisman elukkatuotehyllyllä - Vatun nuoruuden suosikkinamit, All Sortsit, olivat tehneet comebackin! All Sortsien voimin on aikanaan luotu pohja melkolailla kaikelle mein harrastamiselle. Pakkohan niitä oli muutama pussi heti ostaa ja vähän sitten jotain puuhailla, että sai niitä rouvaselle taas vuosien tauon jälkeen syötellä. Hyvin ne maistuu edelleen :)

 

Helteinen Pori KV

Helle, auringonpolttamat, tunteja hikisenä, niin kuumat kengät (nahkaballerinat metallikoristeilla), että piti viedä ne varjoon välillä viilentymään, 2L vettä ja onnellisuutta.
Tänään vietimme siis erittäin aurinkoisen ja paikoin tuskaisen kuuman päivän Pori KV:ssa raviradalla. Tuomarimuutoksen vuoksi tuomarinamme toimi espanjalainen Enrique Mate Duran, josta minulla ei ollut aiempaa kokemusta. Hän arvosteli mm. bullterrierit ennen pk chihuja ja siinä jo huomasin, että kyseessä taitaa olla huumorintajuinen ja mukava tuomari. Sitä hän todella oli! Kehässä oli rento ja lämmin (siis muutenkin kuin sään puolesta) tunnelma ja ehkä siksi koiratkin jaksoivat esiintyä upeasti keliolosuhteista riippumatta.

Ensimmäisenä oli vuorossa Kaasi, joka on avoimessa luokassa. Kaasi meni häntä ylhäällä, upeasti esiintyen! Tuomari katsoi liikkeitä kolmeen eri otteeseen ja joka kerta häntä oli hienosti ylhäällä. Pöytäkin meni moitteettomasti ja Kaasi oli kovasti tuomarin mieleen. Saimme siis ERI:n. Tiesin, että hermoni pettävät luokkasijoituksia jaettaessa ja niinhän siinä kävikin, aloin täristä ja höpistä omituiksuuksia (koiralle siis) ja häntä ei ollut yhtään niin hyvä kilpailuluokassa. Tulimme kuitenkin toiseksi ja saimme SA:n. Paras uros -kehässä paineet olivat sitten taas poissa ja häntä löytyi onnekseni uudelleen! Kaasi meni todella upean "kunniakierroksen" PU-kehässä, joskaan sijoitukseen asti se ei riittänyt, kun sijoitukset menivät valiouroksille ja kahdelle luokkavoittajalle.

Kaasin jälkeen olikin sitten taas piiitkä paussi ennen Vatun vuoroa, sillä pitkäkarvaisia narttuja oli yhteensä 23, joista Vatun vuoro viimeisenä. Vattu oli kuitenkin tapansa mukaisesti energisella tuulella, eikä odottelu vienyt virtaa pois. Tällä kertaa olimme ainoita veteraaneissa, joten kehässä ei tarvinut miettiä kuin omaa olemista. Vattu esiintyi hienosti ja tuomari piti siitä kovasti ja pian sainkin kuulla, että saimme ERI:n, joka itsessään jo riitti rodun paras veteraani -palkintoon, mutta saimme lisäksi vielä SA:nkin! Siitä tuli oikein hyvä mieli. Paras narttu -kehässä tuomari sanoi kovaan ääneen, että katsokaa nyt tätä kahdeksanvuotiasta. Olen niin ylpeä ja onnellinen.

Tässä päivän tulokset ja arvostelut:

Villivadelman Autumn Song "Kaasi" AVO ERI 2 SA
Erittäin hieno. Erittäin hyvä koko. Erittäin hyvä tyypillinen pää. Vahva kuono. Erittäin hyvä rakenne. Hyvä luusto. Erittäin hyvä turkki ja kunto. Hyvä luonne. Erittäin hyvä hännänkanto. Hyvät liikkeet ja esiintyminen. 

Tiny Honey's Rasberry Love "Vattu" VET ERI 1 SA ROP-VET
Erittäin hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä tyypillinen pää. Toivoisin hieman vahvemman kuonon. Hyvä rakenne. Hyvä turkki ja kunto. Hyvä luusto. Hyvät kulmaukset. Erittäin hyvä luonne. Hyvät liikkeet. Erittäin hyvä esiintyminen. 

Aurinkoinen Hyvinkää Kr 14.7.

Eilen vietettiin Kaasin ja Vatun kanssa mukava, aurinkoinen päivä Hyvinkään näyttelyssä. Paikoittain tuntui jopa liian kuumalta, mutta onneksi koirat eivät kärsineet kuumuudesta samalla tavalla vaan köllöttelivät tyytyväisen oloisina, muutaman kerran vettä hörppien. Kotimatka hieman hirvitti etukäteen (tumma, auringossa seissyt auto, jossa ei ilmastointia), mutta onneksemme keli viileni selkeästi kotimatkalla ja pari vesikuuroakin tuli, joten automatkakin meni mukavasti. Näyttelypaikka oli miellyttävä ja juttuseuraa riitti, joten oikein mukava päivä oli. Tuloksiin olen tyytyväinen. Kaasi oli rento oma itsensä, pöydällä ja maassa oikein nätisti, mutta harmi kyllä sitä häntää on edelleenkin hauskempi huiskuttaa selän jatkeena kuin ylhäällä. Vattu oli oikein energinen ja iloinen, häntä heilui kokoajan. Ja tässäpä tulokset, tuomarina rodun kasvattaja Teija Poikolainen-Däuber:

Villivadelman Autumn Song "Kaasi"
AVO ERI 1
Erittäin hyvä tyyppi ja koko. Kaunis vahva uroksen pää. Hyvät korvat, purenta ja silmät. Riittävä kaula. Hyvä selkä ja häntä. Sopusuhtainen luusto. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu hyvin, mutta ei nosta häntäänsä.

Tiny Honey's Rasberry Love "Vattu"
VET EH 2
Aivan liian kookas 8v narttu. Hyvät korvat. Otsapenger saisi olla hieman korostuneempi ja kuono lyhyempi. Vahva luusto. Köyristää selkäänsä liikkeessä, muuten liikkuu reippaasti ja hyvin. 

Kotipiha-agilitya

Väsäsin pienen agiradan aitauksen ulkopuoliselle maapläntille ja sitä pääsivätkin sitten kokeilemaan kaikki koirat.
Kaasi ei ole ennen mennyt agista mitään muuta kuin puomin ja hypyn viime kesänä kerran agikentällä, joten otin sen kanssa putken pari kertaa ensin niin, että heitin sinne namin. Ei epäröinyt yhtään vaan meni reippaasti ja videolla nähtävä suoritus ilman namiheittoa onkin sitten Kaasin elämän kolmas putkeenmeno - ei huono :) Kepitkin Kaasilla kaikkein sievimmät, kun sillä ei ollut mikään kiire, toisinkuin trio-touhottajilla.

Keskiviikon agitreeniä

Lämpimässä kesässä on koiraharrastuksen kannalta hyviä ja huonoja puolia. Hyvät puolet olivat hyvinkin ajankohtaisia eilen, kun vietimme Vidan kanssa päiväämme koirarannalla kavereiden kanssa. Merivesi oli ihanan lämmintä ja tarkeni siellä rannanpuolellakin köllötellä. Huonot puolet olivat sitten ajankohtaisempia taas tänään, kun oli agitreenauksen vuoro. Agility on koiralle ja toki ohjaajallekin hikiliikuntaa ja kesähelteillä se on huomioitava treenissä. Vauhtia ja tehoa on laskettava, jotta homma pysyy mukavana niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Tehokkaammat treenit on suosiolla jätettävä viileämmille keleille.

Otin Vidan kanssa rengasta pari kertaa, keinun kerran, kepit muutaman kerran. Sen jälkeen juotin koiran, kastelin sen läpimäräksi, käytiin vähän käpöttelemässä ja otettiin sitten pari rentoa radanpätkää. Hypyt pistin aivan mataliksi, ei ole mitään järkeä hyppyyttää koiraa edes niillä 25cm hyppykorkeuksilla joka treeneissä, varsinkaan kuumina kesäpäivinä. Videoidussa radanpätkässä ei ole mitään ohjauskuviokikkailua, ihan perus viiden esteen minirata. Takaisin kameralle kävellessä palkkaan oikealla puolella tulemisesta, koska yritän opetella ja vahvistaa oikean puolen ohjausta. Tokotaustani takia asia vaatii hyvinkin paljon tiedostamista ja treeniä.

Kaasin heinähepuli

Ilonaiheet ovat joskus pieniä :)

Honkajoki R

Aurinkoinen ja mukava päivä Honkajoella. Näyttelypaikka on oma suosikkini eikä pettänyt tälläkään kertaa. Koirat esiintyivät ok, tuomari oli käytökseltään miellyttävä ja yleisfiilis näyttelystä ihan jees.
Tuomarina toimi Bulgarialainen Kostadin Shankov, joka oli tarkka hampaista ja se näkyy Vatun tuloksessa.

Villivadelman Autumn Song "Kaasi" AVO EH4
Hyvää tyyppiä. 5 alaetuhammasta. Vahva iso uros. Hieman pitkä lanneosa. Hyvä lihaksisto, mutta kulmaukset voisivat olla paremmat. Erittäin hyvä turkinlaatu. Hieman lyhyt kaula. Liikkeet saisivat olla vapaammat ja etuosa tasapainoisempi. 

Tiny Honey's Rasberry Love "Vattu" VET H
Vain kolme alaetuhammasta. Hyvää tyyppiä. Isokokoinen nartuksi. Turkki hieman epätyypillinen. Hyvä lihaksisto, mutta takakulmaukset saisivat olla paremmat.

Vattu 8v.

Tiny Honey's Rasberry Love "Vattu" tänään kahdeksan vuotta. Onnea rakkaani.

Morsmaikut palautettu

Meidän huushollissa palattiin äsken normaalielämään. Mitä se sitten onkaan, sitä täytyy varmaan taas hetki koirienkin pohtia ja sopeutua kutistuneeseen laumaansa.

Huhtikuussa meille tuli ensin seuraa pitämään kolmikko Sterre, Raita ja Myy. Sterre ja Raitahan ovat siis omistamiani narttuja, mutta asuvat sijoituskodissa. Samassa kodissa asustelee kaksi prahanrottakoiraa, joista Myy siis oli meillä hoidossa chihujen kanssa. Sijoituskodin kanssa päädyttiin siihen, että Sterre jäi odottamaan juoksujensa alkua minun luokseni, koska sen juoksut on ollut hyvin hankala huomata vuotamattomuuden vuoksi. Myyn ja Raidan palatessa kotio jäi siis Sterre meille.

Sterre teki legendaariset, eli kun juoksua odotetaan niin sitä silloin myös kuuluu pihdata. Juoksu alkoikin sitten vasta kaksi viikkoa sitten. Ensimmäisenä ilmiantajana toimi Vattu, joka alkoi astua Sterreä. Pojat kiinnostuivat päivän viiveellä. Sterre kävi viime viikolla kaksi kertaa astutettavana upealla uroksella ja nyt sitten vaan kovasti toivomme, että elokuun loppupuolella saisimme ihastella uusia pieniä elämänalkuja.

Sterren lisäksi viimeiset 10pv meillä on asustellut Kaasin ihka eka oma morsmaikku. Tällä nartulla oli aiemmin ollut tärppi hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta aina kuuluu tehdä poikkeuksia sääntöihin ja nyt sen tärppi olikin sitten selkeästi myöhäisempi. Kaasi astui innokkaasti, joskaan pitkään nalkkiin tämä pariskunta ei jäänyt, joten jäämme mielenkiinnolla odottamaan, tuottiko tämä kosioreissu tulosta.

Nyt on sitten sekä Sterre että Kaasin morsmaikku palautettu.Nyt jälkeenpäin voin todeta olevani tosi tyytyväinen siihen, miten kivuttomasti kahden juoksuisen nartun olo meidän porukassa onnistui. Kielo hyväksyi hienosti asuinkavereikseen nämä nartut ja kolmikko eli sopuisasti tämän ajan, Vattu oli poikien puolella. Pojilla pysyi ruokahalu ennallaan eikä niille tullut keskenään kärhämiä (merkkailua kyllä esiintyi normaalitasoon verrattuna kymmenkertainen määrä). Melutasokin pysyi vallan kohtuullisena koko tämän härdellin ajan.En tiedä olisiko kirjoitukseni ollut ihan näin positiivinen ensimmäisenä iltana kun minulla tämä kuusikko oli saman katon alla [ ;) ], mutta todella nopeasti porukka asettui ja homma lähti rullaamaan.
Itse olen muutamaa kokemusta ja tiedonjyvää viisaampi, joskin tiedostanut taas sen, miten alussa sitä tässä kasvatusharrastuksessa vielä ollaan ja miten nöyrällä asenteella sitä täytyy liikenteessä olla. Mutta luotan siihen, että kun koirien ehdoilla ja niiden hyvinvointia ajatellen toimii, on jo ainakin toinen koipi oikealla polulla.

Iltatreeniä

Treenailtiin Vatun kanssa etupihalla kauniin kesäillan kunniaksi. Tässä saksalainen täyskäännös.

Hyppykuviota

Oltiin tänään Vidan ja Kielon kanssa chihuahuatapaamisessa. Koirat juoksivat reilun tunnin kavereidensa kanssa ja päätin hyödyntää tilanteen menemällä tapaamisesta suoraan agilitykentälle. Hallintatreenin kun aloittaa ihan mielellään siitä tilanteesta, jossa koira ei ole aivan täydessä energiassa.

Otin Vidan kanssa kolmen hypyn ohjauskuviota kahdella eri tapaa. Kas tässä hieno piirros, jossa sininen on treeni 1 ja punainen on treeni 2. A-kirjain kuvastaa sitä, että juurikin tuossa kohtaa oli A-este, jonne ei siis saanut mennä. Este oli aivan tyrkyllä ja tietysti siis oikeinpäin, en vaan ole kuvaamataidollisesti se kaikkein lahjakkain yksilö.

Meni tosi hienosti! Ei yrittänyt karata A:lle, vaikka se lempiesteisiin kuuluukin, vaan seurasi ohjausta.
Lopuksi otin A-esteen sitten toiselta puolelta ja siihen perään hyppykuvion käänteisenä. Sen jälkeen vaihdoin Vidan Kieloon ja tein saman jutun. Kielo meni niin hienosti ja hyvällä hyppytekniikalla, että taas on se sama tunne kuin aina, kun olen Kielon kanssa tehnyt agia (sydän pakahtuu kun se on niin hieno ja aina tulee mieleen, että pitäisikö sittenkin treenata tavoitteellisesti). Varsinkin kun erehdyin ottamaan sen kanssa lopuksi täysmutkalla olevan putken ja millä innolla se sinne juoksi..
Nämä kaksi energiapakkausta kiskovat nyt aika tyytyväisen oloisena, patterit hetkellisesti tyhjänä, päiväunia :)

Villivadelman Indian Summer "Vida"

synt. 4.3.2011
Isä: Show Me Love Di San Gimignano
Emä: Villivadelman Sleepflower
Väri: Cream
Paino: 2,5kg
Hampaat: 6+5, saksipurenta
Polvet: 0/1 (22.5.2012)
Sydän: Terve (22.5.2012)
Paras näyttelytulos: PEK2 (kivesvika, toinen kives nivusessa)
Luonne: Energinen, kova, älykäs, iloinen, kova pusuttelemaan, oppivainen
Harrastaa tokoa ja agilitya.
Kivesvian vuoksi ei jalostuskäyttöön!

                                                 KUVIA:

Villivadelman You Love Us "Raita"

synt. 12.11.2011
Isä: Tanya's Lil Curmudgeon
Emä: Quimichin Desert Star
Väri: Valkoinen soopelimerkein
Paino: 2,1 kg
Hampaat: 6+6, saksipurenta
Polvet: 0/1 (21.11.2012)
Sydän: Terve (21.11.2012)
Paras näyttelytulos: JUK1 SA PN4
Luonne: Vilkas, kova, oppivainen, ihmisrakas, koirasosiaalinen
Harrastaa agilitya, kisaa epävirallisissa.

Raidan pentue syntyi 6.12.2013, isänä Villivadelman Autumn Song "Kaasi"

Raita ei enää jalostuskäytössä ja siirtynyt sijoituskotinsa omistukseen.

                                          KUVIA:

Quimichin Desert Star "Sterre"

 Sterre ei ole enää omistuksessani, vaan sijoitussopimus on päättynyt sen tehtyä kaksi pentuetta kennelnimelleni (2011 ja 2013).

Quimichin Desert Star "Sterre"
synt. 23.1.2010
Isä: Int CH Nikoli's Lucky Leader
Emä: Quimichin Desert Charm
Väri: Soopeli valkoisin merkein
Paino: 2,3kg
Hampaat: 6+6, saksipurenta
Polvet: 1/1 (24.1.2011) & 1/2 (17.4.2013)
Silmät: Ei perinnöllisiä silmäsairauksia (26.1.2011)
Sydän: Terve (24.1.2011 & 17.4.2013)
Paras näyttelytulos: PN3, SA, VASERT
Jalostustarkastettu Chihuahua ry:n jalostustarkastuksessa hyväksytysti ilman huomautuksia 07/2012
Luonne: Rauhallinen, nautiskeleva, koirasosiaalinen, ihmisrakas
Harrastaa omaksi iloksi tokoa.

Sterrellä on ollut vuonna 2011 pentue, jossa neljä jälkeläistä:

• Villivadelman You Love Us "Raita" Polvet 0/1, sydän terve, näyttelyistä SA
• Villivadelman My Little Empire "Osku"
• Villivadelman Love's Sweet Exile "Vili"
• Villivadelman All Is Vanity "Tico" (kastroitu)

Vuoden 2013 pentue:

• * Villivadelman Stay Beautiful "NättiAlma"
• * Villivadelman Rewind The Film "Aksu"
• * Villivadelman Door To The River "Pippuri"

                                              KUVIA:

Villivadelman Sleepflower "Kielo"

synt. 23.2.2009
Isä: Multi CH Misty Meadow's Fredflintstone
Emä: Tiny Honey's Rasberry Love
Väri: Valkoinen-fawn
Paino: 3,0kg
Hampaat: 6+6, tasapurenta
Polvet: 0/0 (10.4.2010, vasen polvi leikattu 11kk iässä onnettomuuden vuoksi)
Silmät: Ei perinnöllisiä silmäsairauksia (10.4.2010)
Sydän: Terve (23.2.2010 & 16.2.2012)
Paras näyttelytulos: AVO ERI, AVK3
Luonne: Vilkas, vauhdikas, reipas, koirasosiaalinen
Harrastaa tokoa, rally-tokoa ja agilitya omaksi iloksi.

"Eläkkeellä".  Kielolla on ollut yksi pentue vuonna 2011, jossa kolme jälkeläistä:

• Villivadelman Indian Summer "Vida" Polvet 0/1, sydän terve, näyttelyistä PEK2 (kivesvika)
• Villivadelman Autumn Song "Kaasi" Polvet 1/1, sydän terve, näyttelyistä SA
• Villivadelman Winterlovers "Naava", Polvet 2/0, sydän terve, silmät terveet, näyttelyistä H, koiratanssi freestyle ALO-T

                                          KUVIA:

Tiny Honey's Rasberry Love "Vattu"

synt. 28.6.2005
Isä: Chibabies Chistoso Top Dog
Emä: Tiny Honey's Angel Of Love
Väri: Valkoinen (kermamerkein)
Paino: 3,5kg
Hampaat: 6+3, saksipurenta
Polvet: 0/0 (10.7.2006 & 10.4.2010)
Silmät: Ei perinnöllisiä silmäsairauksia (10.7.2006 & 10.4.2010)
Sydän: Terve (8.11.2006 & 25.6.2008 & 23.2.2010 & 16.2.2012 & 17.4.2013)
Paras näyttelytulos: AVO ERI, AVK1
Toko: ALO3
Koiratanssi HTM: ALO-T
Rally-toko: ALO hyväksytty tulos
Kisannut myös epävirallisissa agility-kisoissa.
Luonne: Ihmisrakas, viisas, oppivainen, iloinen, rohkea, kova

Steriloitu 10/2009.
Vatulla on ollut kaksi pentuetta, joissa yhteensä neljä jälkeläistä:

• Villivadelman Oceanspray "Enzo" Polvet 0/0, silmät terveet, sydän terve, näyttelyistä VASERT&VARACA
 

 
• Villivadelman Everlasting "Luka" Polvet 0/0, sydän terve, näyttelyistä PEK1 (kivesvika, kastroitu)
• Villivadelman Tsunami "Hilla" Polvet 0/0, silmät terveet, sydän terve, näyttelyistä EH, tokosta ALO3, koiratanssi freestylestä ALO KUMA, koiratanssi HTM:stä ALO-T, rally-tokosta ALO hyväksytty tulos
• Villivadelman Sleepfloer "Kielo" Polvet 0/0, silmät terveet, sydän terve, näyttelyistä ERI

                                         KUVIA:

Vidan maanantai

Maanantaina oli taas Vidan tokotreenit. Paikalla oli lisäksemme tällä kertaa meidän ryhmästä vain yksi koira ja sekin lancashirenkarjakoira, joten Vida oli nyt alusta asti ihan intsinä ja rento.
Otettiin noutoa. Juoksi kapulalle, muttei ottanut sitä suuhun. Tein sitten muutaman pidä-harjoituksen (note-to-self: käskysana on hae) ja palkkasin niistä. Kapula on Vidan mielestä kotona ehkä maailman siistein juttu, joten eiköhän nouto ulkonakin ala sujua, kunhan vähän treenaillaan sielläkin sitä enemmän.
Toisena juttuna otimme luoksetuloa. Kouluttaja sai minut miettimään, että Vidan kanssa voisikin olla hyvä harjoitella luoksetulo eteen. Ollaan harjoiteltu eteen tulemista ihan muuten, lähinnä rallytokoa ajatellen varuiksi, joten pohja siihen on jo hyvin olemassa. Noudon palautuskin voisi olla helpompi eteen, joten ehdottomasti makustelen asiaa. Edestä voisi sitten kiertää takakautta perusasentoon.
Eteentulo vähentäisi todennäköisesti myös päin hyppäämisen riskiä (eli sitä, kun pikkukoira kääntää itsensä luoksetulossa perusasentoon hyppäämällä vasenta jalkaa päin).

Tokotunnin jälkeen siirryimme taas agikentälle, jossa ensin valmensin tunnin ja sitten treenattiin itse. Otin ratapätkää A-hyppy-puomi-hyppy-keinu sekä yksittäisinä esteinä A:ta, keinua ja puomia. Vidalla oli ihan mieletön energialataus ja se lähtikin aika tyylikkäästi lapasesta heti kun lopetin ohjaamisen. Juoksi ympyrää kentällä ja välillä suoritti jonkun esteen. En ihmeemmin puuttunut asiaan, koska kutsusta tuli kyllä luokse ja meni taas ohjauksella sinne mihin ohjasinkin. Kotimatkalla kyllä pohdin, että täytyy sen kanssa aloittaa hallintaharjoituksetkin, eli laittaa vaikka puomin perään hyppy ilman, että sinne hypylle on tarkoitus mennä, ja muita vastaavia. Täytyy alkaa kiinnittää huomiota siihen, ettei koira arvo esteitä vaan seuraa ohjausta. Jos kierrokset ovat yhtä kiihdyksissä jatkossa kuin maanantaina, niin haastetta tässä tulee varmasti olemaan. Olen silti näkemästäni käytöksestä enemmänkin innostunut, koska se lupaa erittäin hyvää vauhtia radoille.

Alkuviikon treenejä

Maanantaina oli Vidan tokokurssin kolmas kerta. Toisesta kerrasta en naputellut mitään, koska olimme tunnilta tolkuttoman myöhässä, emmekä ehtineet kunnolla osallistumaan harjoituksiin.
Nyt kolmannella kerralla teimme ensin hyppyä. Otin Vidan perusasentoon, annoin hyppykäskyn ilman mitään apuja ja kappas - sehän hyppäsi. Eli muistissa oli, vaikkei olla hetkeen tehty. Otin neljä toistoa, kaikissa hyvä hyppy yli, parissa hyvä seisomaan pysäytys. Kaksi kertaa lähti metrin verran poispäin hyppyesteestä, kunnes kääntyi ja tuli seisomaan esteelle. En vielä yrittänyt mennä vierelle, koska seisominen vaatii vielä lisätreeniä.

Toisena harjoituksena otettiin seuraamiskaaviota hihnan kanssa. Aivot menivät ihan jumiin kun piti olla hihna kädessä. En muista olenko treenannut Vidan kanssa kertaakaan tokoseuraamista hihnan kanssa (hups). Nyt siis hihna mukaan touhuihin. Vida oli nyt jo hyvinkin rento treenitilanteessa ja sai muutaman intohepulin harjoituksen aikana, eli ihan nappiin ei mennyt, mutta hyviä pätkiä kyllä saatiin tehtyä. Käännökset ja perusasennot on aika jees.

Tokotreenin jälkeen lähdettiin Vidan kanssa agikentälle, jossa vedin agilityn alkeiskurssin ekan tunnin. Tunnin jälkeen Vida pääsi vähän agiliitämään, otettiin puomia ja putkea. Hyvin meni molemmat; hyvä vauhti ja kontaktillepysähdys puomilla, putkeenmenoa ei empinyt vaan meni lujaa.

Eilen treenailtiin omalla pihapläntillä. Vidan kanssa seuraamista (taas ilman hihnaa, hups), paikallaistumista ja luoksetuloa. Vatun kanssa otin liikkeestä maahan, liikkeestä seiso, liikkeestä istu, luoksetulo, luoksetulon pysäytys, kaukokäskyt, paikallamakuu ja myös erilaisia variaatioita näistä, liikkeitä sekottaen, jotta pysyy mielenkiinto ja tarkkaavaisuus yllä.

Rauma Kr, tuomari Yolanda Nagler-Magal

Tänään vietettiin lämmin mutta tuulinen näyttelypäivä kotinurkilla Raumalla. Hain Raidan jo perjantaina hoitoon ja treenailtiin vähän vuoden ensimmäistä yhteistä koitosta varten.

Ensin kehässä oli Kaasi, jolle kyseessä oli vuoden toinen näyttely. Kaasi oli maassa ihan jees ja vaikka häntä ei oikein noussutkaan niin tuomari totesi, että "I except the tail". Jostain syystä sitten kuitenkin pöydällä oli selkeitä vaikeuksia. Kaasi kyllä seisoi ihan ok ja selkälinja pysyi hyvänä jne, mutta huomasin, että se selkeästi olisi halunnut pois tilanteesta. En tiedä häiritsisikö sitä kova tuuli, joka paukutti arvostelutelttaa ja heilutti pöytää, mutta joku siinä selkeästi oli, että se ei ollut normaalin rento pöydällä. Tuomari asiaa kovasti voivotteli kun muuten tykkäsi Kaasista todella paljon, mutta minkäs teet. Tottakai esiintyminen saa vaikuttaa arvosanaan.

Villivadelman Autumn Song "Kaasi" AVO EH:
Rotutyypillinen. Tarvitsee enemmän kehätottumusta. Ihastuttava pää, hyvä kallo ja kuono. Oikeinasettuneet korvat. Hyvä kaula. Hyvä rintakehä. Suora ylälinja. Valitettavasti ei nosta häntäänsä, arastelee kehätilannetta. Hyvät takakulmaukset. Liikkeissä voisi olla enemmän draivia. Hyvä turkki ja turkinlaatu. Ihana koira, mutta tarvitsee harjoitusta.

Raita oli ekaa kertaa nuorissa. Esiintyi reippaasti ja pöydällä oli kuin pieni reipas patsas. Oli oikein edukseen ja olin todella tyytyväinen.

Villivadelman You Love Us "Raita" NUO ERI 2:
Rotutyypillinen. Oikeanlainen pää. Omenakallo. Hyvä stoppi. Hyvinasettuneet korvat. Saksipurenta. Hyvä kaula. Lähes suora ylälinja. Oikea hännänkiinnitys. Hyvät takakulmaukset. Hyvä rintakehä ja eturinta. Hyvät liikkeet.


Nuorten luokan voittaja ei saanut SA:ta, joten emme tietysti me kakkosetkaan. Tuomari ei perustellut päätöstä, mutta tyytyväisiä ollaan ehdottomasti tähänkin tulokseen!

Kesäkauden avajaiset.

Ja lämmintä riittää. Perjantaina virittelin ensimmäistä kertaa tälle kaudelle pihapläntille kepit ja putken. Vidan kanssa nyt siis aloitettiin se projekti "kohti putkihulluutta". Varsin lupaava alku ainakin omalla putkella, ei mitään ongelmia putkeen lähettämisessä kummastakaan suunnasta eikä eri etäisyyksiltä. Keppejä laitoin kuusi, ihan perus käsiohjauksella treenataan molemminpuolin ohjausta. Keppitreeniä täytyisi tehdä varmaan vähintään joka toinen päivä, eli ehkä menen niitä taas treenaamaan, kunhan saan tämän kirjoituksen valmiiksi :)

Vatun kanssa käytiin tänään pyörähtämässä mätsärissä. Tällä kertaa ei ollut veteraaniluokkaa, joten osallistuimme pieniin aikuisiin. Vattu sai punaisen nauhan, mutta ei sijoittunut. Tuomari kehui Vatun kuntoa ja liikkeitä sekä yhteistyötämme.

Olen tosi tyytyväinen koirieni tämän hetkisiin kuntoihin ja sakki kävikin tänään puntarilla seuraavin tuloksin:
Sterre 2,3kg
Vida 2,5kg
Kaasi 2,6kg
Kielo 3,0kg
Vattu 3,5kg

Vatun tokoilua

Liikkeestä maahanmeno, luoksetulon pysäytys, liikkeestä istuminen (tarkoituksella pieni käsimerkki), kaukana maahanmenoa (ruutu-treeniä).

Vidan toko alkoi

Tänään oli ensimmäinen kerta Vidan tokoa Porin Palveluskoirakerhon järjestämänä. Vida oli aluksi vähän varuillaan ja vähän piti vieruskavereita yrittää komentaa, mutta se ei suoranaisesti tullut yllätyksenä, koska tämän tyylistä treeniympäristöä Vida on nähnyt todella vähän. Meidän tokoavien ryhmässä oli yli kymmenen koirakkoa ja kentällä kokonaisuudessaan ainakin neljä ryhmää. Ryhmä päätettiinkin jakaa puoliksi, eli ensi kerralla pitäisi olla sitten vähän vähemmän koiria kerralla touhuamassa.

Tämä ensimmäinen kerta meni pitkälti kouluttajan kertoessa tokosta ja treenaamisesta ja tietysti sitten ihan käytännönasioiden parissa, maksut sunmuut. Tehtiin kuitenkin muutama harjoituskin.
Otettiin liikkeestä maahanmeno. Ohjasin reilusti kädellä maahan, meni ok. Palkkasin maahan, en yritä nousta sieltä vielä itse. Vahvistan tällä hetkellä vain nopeaa ja sulavaa maahanmenoa. Otin pari toistoa.

Toisena harjoituksena otettiin seuraamista. Vidalla on näpsäkkä perusasento ja hyvä seuraaminen, joskin käytän sille edelleen namia jonkin verran apuna. Tällaisessa uudessa tilanteessa ja ympäristössä se tietysti on ehdottoman tarpeellinenkin ihan muutenkin. Kouluttaja muistuttelikin yleisesti kaikkia riittävästä palkkaamisesta ja että ei tarvi häpeillä sitä, että koira saa namia parin sekunnin välein. Vidan seuraamisesta kouluttaja totesi, että jännitys näkyy, mutta kontakti on hyvä ja että seuraaminen on varmaan todella hyvällä mallilla helpommassa ympäristössä. Hyvin siis osasi arvioida tilannettamme, vaikkei meitä vielä tunnekaan.

Samaan aikaan tehtiin kaikki hieman käännöksiä paikallaan, ne meni ihan jees. Lopputemppuiluna teimme jalan yli hyppimisiä, niissä Vidalla tietysti on pieni etu, kun pikkukoiran loikka jalan yli on vielä vähän näyttävämpi kuin ison koiran.

Kokonaisfiilis positiivinen. En ole pahoillani siitä, että olemme ensivaikutelman perusteella sieltä porukan heikoimmasta päästä, motivoipahan treenaamaan ja kehittymään.  

Koiratanssi-debyytti Tampereella 11.5.

Osallistuimme eilen Vatun kanssa koiratanssikokeeseen Tampereella. Osallistuimme HTM-luokkaan, eli seuraaminen musiikin tahdissa. Koe oli sekä Vatulle että itselleni ensimmäinen lajiaan. Kisakappaleeksi olin valinnut Apulannan Avaruuden syklissä, siinä oli jotain sellaista tilanteeseen sopivaa kipinää, jonka vuoksi halusin sen ottaa. Kysyinpä muuten ihan kappaleen tekijältä Toni Wirtaselta luvan kappaleen käyttöön ja sain häneltä myös kannustusta kisoihin. :)

Kisapaikalle saavuttiin Vattumaisen innokkaasti, häntä heiluen ja kaikki potentiaaliset rapsuttajat moikaten. Halli oli melko ahdas, mutta tunnelma rauhallinen, joten Vattu ei ottanut häiriötä toisista koiristakaan. Etsittiin oma sopiva hengailupaikka ja sitten aloin vähän tutustua tilanteeseen. Kävin ilmoittautumassa ja ostamassa kisakirjan. Sen jälkeen kävimme Vatun kanssa tutustumassa kehään. Otin pari istu-maahan ja pienen seuraamispätkän, palkkasin ja poistuin. Osa kilpailijoista vietti kehässä monta minuuttia, itse en nähnyt sitä tarpeelliseksi. Kilpailijaluettelosta selvisi, että esiintymisvuoromme olisi kolmantena. Oikein hyvä kohta, ehti pari esitystä nähdä muttei ehtinyt kuukahtaa jännityksestä. Jännitin muuten todella paljon. Paikat puutuivat ja tuntui siltä, ettei koko elimistössä olisi verta ollenkaan.

Kisakehään mentiin harjoitusalueen kautta. Harjoitusalueella otin vielä ihan pienen kontaktitreenin ennen kehään menoa. Kehään mennessä meistä luettiin pieni esittäytymisteksti. Ohjelmamme alkoi melkolailla kehän keskeltä, Vattu istui edessäni. Siitä sitten musiikki soimaan. Ensin pari istu-maahan, sitten kiersin Vatun ympäri ja alkoi seuraamiset. Alku meni todella upeasti, Vattu seurasi todella tarkasti. Sitten homma alkoi vähän hyytyä ja Vattu alkoi pysähdellä paikalla seisomisiin seuraamisissa. Sain kuitenkin pelastettua tilanteet ja innostettua Vatun takaisin seuraamiseen. Väliin otin vähän jalan yli hyppäämistä ja pysähdyksiä. Kunnialla tsempattiin kappale loppuun saakka ja päällimmäinen fiilis oli oikein positiivinen, oli sellainen olo, että onnistuttiin.

Moni kisaaja kävi juttelemassa minulle esityksemme jälkeen. Kommentit olivat sen suuntaisia, että todella hieno debyytti, mutta liian pitkä kappale. Alkupuoli kun meni niin superhienosti ja loppuosa heikommin.


Pisteet selvisivät vasta palkintojen jaossa. Kisakirjojen jakaminen aloitettiin loppupäästä ja olin oikein tyytyväinen kun nimiä alettiin luetella ja sieltä tuli jo yksi yli 140p tulos ennen meitä. Tiesin siis, että olimme yltäneet toiveikkaaseen tavoitteeseeni (yli 140p).Tuloksemme oli 145,67p, sijoitus 6./9. Tuomarien kommenteissa oli sama palaute kuin mitä muilta kisaajiltakin tuli, eli kappale oli liian pitkä, jonka vuoksi kontakti heikkeni paikoittain. Kommenteissa luki kuitenkin, että muuten kappale sopi koirakolle hyvin. Palkintojen jaossa Vattu sai kiitosta iloisuudestaan.

Olen todella onnellinen, että uskalsin lähteä kisaamaan uudessa lajissa ja että debyytti meni näin hienosti. Vattu on aivan ihana kisakumppani ja teki minut suunnattoman ylpeäksi koetilanteessa, niin kehässä kuin kehän ulkopuolellakin.

Alkuviikon puuhasteluja

Vedän maanantaisin pentukurssia Kontaktikoirilla ja olen aina välillä ottanut jonkun omista koirista mukaan ja treenaillut vähän hallilla ennen ryhmäläisten tuloa. Tänä maanantaina valitsin mukaani Vatun, jonka kanssa piti tarkistella pitkien seuraamiskaavioiden kuntoa. Seuraaminen oli todella tarkkaa ja innokasta, olin todella tyytyväinen. Otin vielä kotona etupihan asvalttiosuudella muutaman seuraamispätkän vapaana ja hienosti onnistui siinäkin.

Ilmoitin Vidan maanantaina tokokurssille, joten kun olin vienyt Vatun kotiin niin nappasin sitten Vidan tilalle ja painuttiin takaisin pihalle. Keli kun oli aivan loistava ulkotreenille. Otin Vidan kanssa paikallaistumista, luoksetuloa, seuraamista ja maahanmenoa. Paikallaistuminen ja luoksetulo sujuivat tosi hyvin, seuraaminen aika jees, mutta maahanmeno vaatii edelleen voimakkaan käsimerkin. Sitä täytyy kyllä tehotreenata, koska paikallamakuutakin pitäisi ehdottomasti saada jo rakennettua. Onneksi paikallaistuminen sentään on tosiaan todella hyvällä mallilla.

Eilen tiistaina oli ohjelmassa chihujen yhteislenkki Kirjurinluodossa. Sinne valitsin mukaan Kielon, koska yhdistin Porin reissuun myös vanhempieni luona vierailun. Kielo nautti kovasti sekä lenkistä että kyläilystä. Äitini huomautti, että Kielostakin on tullut aikuinen, kun se viihtyy nykyään todella pitkiä aikoja sylissä. Nuorempana se malttoi olla pienen hassun hetken ja sitten piti taas touhuta muuta. Eilen Kielo loikoili äitini sylissä tunnin, pari kertaa vaan asentoa vaihtaen.

Vappu Match show Raumalla 1.5.

Bongasin huhtikuun alussa ilmoituksen Rauman Vappu-mätsäristä. Yhtenä luokkana oli veteraanit yli 7v, joten päätin silloin heti, että Vatun kanssa menemme sinne.
Saavuimme Pick'n'Payn pihaan hyvissä ajoin ja Vattu oli aivan liekeissä. Takapää vispasi, hymy korvissa, häntä heilui niin lujaa että. Kaikki ihmiset käytiin moikkaamassa, jotka vähänkin huomiota Vattuun kiinnittivät. Kyllä oli niin onnellinen koira.

Veteraanit olivat vuorossa heti lapsi ja koira -kilpailun jälkeen. Veteraaneja oli kymmenisen koiraa, ensin mentiin yhdessä kehään ja sitten pareittain. Vatun pariksi osui kultainennoutaja, joka esiintyi tosi hienosti. Vattu oli kuitenkin iloisuudellaan ihan omaa luokkaansa ja sai punaisen nauhan. Tuomari kehui esiintymisen lisäksi Vatun kuntoa.

Sama iloinen meno jatkui punaisten kehässä ja niin hienosti siinä sitten kävi, että Vattu meni ja voitti veteraaniluokan! BIS-kehää piti odotella muutama tunti ja siellä ei enää jatkomenestystä tullut, mutta olemme erittäin tyytyväisiä tähän luokkavoittoon :)

Vidan agia 29.4.

Vidan kanssa ei olla nyt taas agilitya hetkeen ehditty treenaamaan, mutta viikko sitten maanantaina tarjoutui mahdollisuus mennä tekemään sen kanssa rataa hallille pikkuesteillä. Tein aivan perusradan, koska edellisestä treenistä oli taas luvattoman kauan aikaa (nyt aion oikeasti skarpata, jotain agitreeniä vähintään kaksi kertaa viikossa!). Rata oli hyppy-hyppy-puomi-putki-hyppy-hyppy-keinu. Hypyissä ei mitään erikoista ja puomin alastulon pysäytys toimii hyvin. Putkeen laitoin aluksi ulostuloon nameja ja lähetin pari kertaa pelkkää putkea, hyvin onnistui ja putki meni vauhdikkaasti tämän jälkeen. Putkihan ei aina ole Vidan lemppari, mutta nyt ainakin vaikutti tosi hyvältä. Kotonakin meillä kyllä on putki, mutta häpeäkseni on myönnettävä, että Vidan kanssa en ole tainnut tehdä sitä kertaakaan, ainakaan pentuiän jälkeen. Tämä asia luonnollisestikin korjataan ja aloitetaan projekti "kohti putkihulluutta"... :)

Halusin laittaa keinun viimeiseksi, jotta saan alastulosta varmasti rauhallisen ja palkattua siihen.Yritän kaikin keinoin välttää lentokeinun mahdollisuutta ja panostaa keinun kunnolliseen opetteluun. Kuvasin videolle viimeisen harjoituksen, jossa keinun päässä oli ihan megapalkka. Videolla näkyy siis hyppy-hyppy-rauhallinen keinu megapalkalla.

Rally-tokoa

Reilu kuukausi sitten bongasin Chihuahuafoorumilta kasvattieni Hillan ja Naavan omistajan kysymyksen, olisiko joku chihuporukasta tulossa Tamskin Rally-toko -kokeeseen 27.4. Ilmoittautumisaikaa oli jäljellä ja siinä hetken mielijohteesta päätin sitten lähteä mukaan, ensisijaisesti seuraneidiksi Hillaa kannustamaan. Ensi-innostuksen jälkeen aloin miettiä, minkä koirista ottaisin mukaan. Päädyin Kieloon, koska Kielo on kuitenkin treenaillut tokoa säännöllisen epäsäännöllisesti ja Rally-tokon arvelin sellaiseksi lajiksi, jossa Kielo voisi kisatakin.
Kielolla on varsinaisesta Rally-tokosta huikea yhden möllikokeen aiempi kokemus vuodelta 2010, jolloin kävin Vatun kanssa Rally-toko -kurssin ja sen päätteeksi oli möllikoe. Kielo sattui olemaan mukana, joten testasin senkin kanssa 82p arvoisesti. Sen jälkeen Kielon kanssa on tehty vain "oikeaa tokoa", mutta Rallyn alokasluokan liikkeissä ei varsinaisesti mitään sellaista ole, mikä ei tokossakin olisi tullut vastaan.

Varsinaista kisaan valmentavaa treeniä en toimeentunut Kielon kanssa lähteä rakentamaan, vaan luotin aiempaan kokemuspohjaan ja kotona sitten treenasin paikallaistumista ja paikallamakuuta, jotka ajattelin haastavimmiksi. En ehtinyt saamaan paikallamakuuta (jossa ohjaaja siis kiertää koiran) tarpeeksi varmaksi, joten arvelin, että jos se kokeessa tulee olemaan niin kymmenen virhepistettä meille siitä tulee. Paikallaistumisen sain varmaksi kyllä.

Niinhän siinä sitten kävi, että kisapaikalle saapuessa ratapiirrosta tutkiessani huomasin, että ensimmäisenä liikkeenä on mikäpä muukaan kuin paikallamakuu. No, eipä siitä lannistua auttanut. Kisavuoroa Kielo odotteli juoksun, joskin onneksi melko ohimenneen sellaisen, vuoksi pitkälti kevythäkissä, mutta pääsi sieltä sentään välillä Hilla-siskoa moikkailemaan. Siruntarkistus ja säkäkorkeuden mittaus oli uutta ja ihmeellistä, mutta kumpaisestakin selvittiin ok. Muutamia perusliikkeitä otin ennen kehäänmenoa ja palkkasin niistä. Oikein hyvällä fiiliksellä Kielo selkeästi mukana oli.

Kielon vuoro oli toiseksi viimeisenä, yhtä koiraa aiemmin oli Hilla-sisko. En ehtinyt juuri ennen omaa suoritusta juuri jännittää, koska keskityin Hillan videokuvaamiseen. Aika rennolla meiningillä mentiin sitten Kielon kanssa kehään.

Ensimmäisenä liikkeenä oli tosiaan paikallamakuu. Kielo meni maahan, mutta nousi siitä istumaan. En kokeillut uudestaan, koska en halunnut tappaa hyvää intoa jankkaamisella. Jatkoin siis rataa. Toisena liikkeellä oli spiraali. Sen jälkeen juoksuseuraamista, juosten käännös oikealle, sitten normaaliseuraamista. Meni väljästi, mutta siedettävästi. Edestakaisin pujottelussa alkoi olla jo hyvää seuraamismeininkiä ja siitä eteenpäin rata menikin jo melko hyvässä kontaktissa. Seuraavana liikkeenä oli eteen, oikealta sivulle, joka vaati hyvin selkeän käsimerkin, mutta onnistui. Sitten 270 asteen käännös vasemmalle. Sitten askel-istu, 2 askel-istu, 3 askel-istu, joka meni mielestäni tosi hyvin. Tämän jälkeen oli saksalainen täyskäännös, joka onnistui hienosti, sitten uudestaan 270 asteen käännös vasemmalle, sekin meni ok. Viimeisenä varsinaisena liikkeenä oli eteen-vasemmalta sivulle, tähän olin todella tyytyväinen, meni tosi hienosti. Sitten hienosti seuraten maaliin.

Fiilikseni radasta oli oikein positiivinen ja myönnän olleeni hieman pettynyt, kun menin katsomaan pisteitämme ja huomasin, että olimme saaneet vain 59 pistettä. Syytä jouduin odottamaan kisakirjan ja arvostelulapun saantiin asti. Sitä ennen iloittiin Hillan hienosta 88p tuloksesta. Palkintojen jaossa selvisi, että Hilla oli vieläpä tehnyt vaikutuksen iloisella kisasuorituksellaan ja sai kunniamaininnan tuomarin suosikki! Melkein tuli kyynel silmäkulmaan... :)

Rally-tokossa kaikilla koirakoilla on radan alussa 100 pistettä ja tuomari vähentää pisteistä sitten virheiden mukaan 1-10 pistettä koko radan ajan. Hyväksyttyyn tulokseen vaaditaan vähintään 70 pistettä. Arvostelulomakkeesta ja videotallennuksesta selvisi, että paikallamakuun 10 virhepisteen lisäksi olin ottanut 10 virhepistettä myös spiraalista (kävelin kyltin väärältä puolelta) sekä askel-istu jne liikkeestä, jossa olin vahingossa ottanut Kielon istumaan joka askeleen jälkeen tokotyyliin, vaikka koiran olisi kuulunut seurata liikkuen. Hävisin siis omalla töpeksinnälläni Kielolta 20 pistettä. Onneksi se ei osaa olla harmissaan asiasta :) Loput 11 kadotettua pistettä muodostuivat siten, että 8p oli taluttimen kiristymistä ja 3p puutteellista kontaktia.

Todella hyvä fiilis jäi kisasta pisteistä huolimatta, Kielo toimi hienosti ja selkeästi viihtyi kisatilanteessa. Ehkäpä joskus kokeilemme uudestaankin.

Tässä ihana Hilla (Villivadelman Tsunami), ALO 88p, tuomarin suosikki

Motoriikkaa kohdilleen.

Aloitettiin Sterren kanssa jumppatreenit. Tässä videota ensimmäisestä treeniä sisältäneestä iltaruokailusta.

Vatun eläinlääkärireissu

Tiny Honey's Rasberry Love (synt. 28.6.2005) eli tuttavallisemmin Vattu kävi tänään hakemassa rokotuksia ja samalla tehtiin virallinen sydänkuuntelu. Sydämestä ei löytynyt sivuääniä ja kaikinpuolin hyvät sydänäänet on "mummukoiralla". Mitään muuta mummumaista Vatussa ei kyllä ole kuin se, että sen lapsenlapsia sattuu asumaan kaksinkappalein meidän huushollissa :)
Vattu sai kiitosta hienosta luonteestaan ja hyvästä kunnostaan. Vuonna 2011 Vatun paino karkasi yli neljän kilon, kun steriloinnin vaikutus alkoi näkyä ja painoa nopeasti kerääntyä, vaikka ruoka- ja ulkoilumäärä samoina pysyivätkin. Tänään puntari näytti 3,7kg ja eläinlääkäri vahvisti näkemykseni siitä, että Vattu on nyt taas hyvänpainoinen. Ennen sterilointia (2009) Vattu painoi 3,2kg, mutta se ei ole enää realistinen tavoitepaino, mutta johonkin 3,5kg voisi toki vielä hyvin tähdätä. Joka tapauksessa nykyinen kuntokin on vallan riittävä.

Villivadelman Autumn Song "Kaasi"

Uudessa kodissa

Villivadelman Autumn Song "Kaasi"

synt. 4.3.2011
Isä: Show Me Love Di San Gimignano
Emä: Villivadelman Sleepflower
Väri: (Blue)fawn valkoisin merkein, sininen pigmentti
Paino: 2,7kg
Hampaat: 6+5, saksipurenta, hyvät leuat
Polvet: 1/1 (22.5.2012), 2/1 (25.9.2014)
Sydän: Terve (22.5.2012)
Silmät: Distichiasis : todettu. Silmämuutosten vakavuus : lievä. (Kuvailevat kommentit: Vasemmassa silmäluomessa muutama hento ripsi.)  (28.9.2013)
Luonne: Leikkisä, koirasosiaalinen, kiltti, iloinen, hieman pidättyväinen vieraita ihmisiä kohtaan aluksi, ahne

Jalostustarkastettu hyväksytysti 07/2012:
Paino: 3A 2,5-3kg
Yleisvaikutelma ja suhteet: 1A erittäin hyvä
Sukupuolileima: 1A selvä
Kivekset: 1A normaalit
Pää: 1A rotumääritelmän mukainen omenapää
Ei aukiletta
Korvat: 2A hieman pienet
Silmien koko, muoto ja väri: 1A rotumääritelmän mukaiset (isot pyöreähköt), 3 hieman vaaleat
Purenta: 1A leikkaava
Hampaat: 2A hammaspuutos
Kaula: 1A rotumääritelmän mukainen
Rintakehä: 1A tilava, leveä ja syvä
Vatsalinja: 1A rotumääritelmän mukainen
Eturaajat: 1A rotumääritelmän mukaiset (suorat, kiinteät tiiviisti rungon myötäiset)
Lanne ja lantio: 1A leveä, voimakas ja lihaksikas
Takaraajat: 1A rotumääritelmän mukaiset (kohtuullisesti kulmautuneet, lihaksikkaat ja pitkäluiset)
Häntä: 1A rotumääritelmän mukainen (ylöskiinnittynyt, keskipitkä, hyvin kannettu)
Käpälät: 1A pienet ja soikeat
Luusto: 1A vahva
Karvapeite: 1A rotumääritelmän mukainen
Kunto: 2B lihava
Luonne: 2A pidättyväinen
Liikunta: 1A rotumääritelmän mukainen
Selkälinja: 1A vaakasuora, lyhyt ja tasainen

Hyväksytään ulkomuodon ja luonteen osalta
Huomioitavaa: -


Näyttelytulokset:

Pori 28.7.2013, tuomari Enrique Mate Duran, AVO ERI 2 SA
Erittäin hieno. Erittäin hyvä koko. Erittäin hyvä tyypillinen pää. Vahva kuono. Erittäin hyvä rakenne. Hyvä luusto. Erittäin hyvä turkki ja kunto. Hyvä luonne. Erittäin hyvä hännänkanto. Hyvät liikkeet ja esiintyminen. 

Hyvinkää 14.7., tuomari Teija Poikolainen-Däuber, AVO ERI 1
Erittäin hyvä tyyppi ja koko. Kaunis vahva uroksen pää. Hyvät korvat, purenta ja silmät. Riittävä kaula. Hyvä selkä ja häntä. Sopusuhtainen luusto. Riittävästi kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu hyvin, mutta ei nosta häntäänsä.

Honkajoki 6.7.2013, tuomari Kostadin Shankov, AVO EH 4
Hyvää tyyppiä. 5 alaetuhammasta. Vahva iso uros. Hieman pitkä lanneosa. Hyvä lihaksisto, mutta kulmaukset voisivat olla paremmat. Erittäin hyvä turkinlaatu. Hieman lyhyt kaula. Liikkeet saisivat olla vapaammat ja etuosa tasapainoisempi. 

Rauma 26.5.2013, tuomari Yolanda Nagler-Magal, AVO EH

  Rotutyypillinen. Tarvitsee enemmän kehätottumusta. Ihastuttava pää, hyvä kallo ja kuono. Oikeinasettuneet korvat. Hyvä kaula. Hyvä rintakehä. Suora ylälinja. Valitettavasti ei nosta häntäänsä, arastelee kehätilannetta. Hyvät takakulmaukset. Liikkeissä voisi olla enemmän draivia. Hyvä turkki ja turkinlaatu. Ihana koira, mutta tarvitsee harjoitusta.

Juuka 10.3.2013, tuomari Juha Putkonen, AVO ERI 1 SA
Hyvänkokoinen, mittasuhteiltaan oikea. Hyvä kallo ja otsapenger. Hyvät korvat. Hyvät silmät ja purenta. Hyvä leveä alaleuka. Haalistunut kirsupigmentti. Lyhyehkö kuono. Hyvin kehittynyt rintakehä ja eturinta. Oikeanlaatuinen karva. Tasapainoisesti kulmautunut. Saisi nostaa häntänsä liikkeessä. Hyvä sivuaskeleen pituus.

Seinäjoki 27.10.2012, tuomari Vera Smirnova, NUO EH 3
Erittäin hyvä tyyppi. Hyvä luusto ja koko. Hyvä pää. Vahva selkä. Hyvä runko. Riittävät etu- ja takakulmaukset. Koira esitetään turhan lihavassa kunnossa. Liikkeessä ei nosta häntää.

Chihuahua erikoisnäyttely 20.10.2012, tuomari Magnus Hagstedt, NUO H
Maskuliininen, vahva uros, joka voitaisiin esittää paremmassa kunnossa. Maskuliininen pää ja ilme. Tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Hyvin kehittynyt runko ja rintakehä. Tulisi esiintyä paremmalla asenteella.

Tampere 2.9.2012, tuomari Kurt Nilsson, JUN H

Tuuri 9.6.2012, tuomari Marja Kosonen, JUN H
Hyvän kokoinen. Hyvät mittasuhteet. Kaunisilmeinen pää, mutta hieman pienet korvat. Hyvä purenta. Hyvä raajaluusto. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä runko. Esitetään hieman tuhdissa kunnossa. Oikeanlaatuinen karva. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella. Tänään ei nosta häntäänsä.

Joensuu 27.5.2012, tuomari Tuula Savolainen, JUN EH 3
Nuori uros, jolla hyvät mittasuhteet. Liikkeessä hyvä ylälinja, mutta valitettavasti ei nosta häntäänsä. Hyvä pää. Tummat, hieman vuotavat silmät. Hyvät korvat. Tilava runko. Tasapainoinen raajarakenne. Hieman kapeat takaliikkeet. Sivuliikkeessä hyvä askelpituus. Hyvä karva ja hapsut.

Joensuu 26.5.2012, tuomari Francesco Cochetti, JUN ERI 3
Oikea purenta. Hieman liian neliömäinen kuono. Hyvät mittasuhteet. Hyvä kaula, ylälinja ja hännänkiinnitys. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Tarvitsee hieman lisää temperamenttia. Hyvä turkki. Häntä laskee välillä.

Lahti 28.4.2012, tuomari Harri Lehkonen, JUN H

Pentunäyttely Tuulos 2011, tuomari Juha Putkonen, ROP-pentu
6kk. hyvänkokoinen, mittasuhteiltaan oikea. Hyvin pyöristynyt kallo. Hyväasentoiset korvat. Hyvät silmät ja pigmentti. Hyvä otsapenger. Hyvä kuono-osa ja purenta. Erinomaiset rintakehä ja eturinta ikäisekseen. Tasapainoisesti kulmautunut. Hyvä pentukarva. Oikeinkiinnittynyt häntä, jonka voisi nostaa paremmin liikkeessä. Voisi esiintyä reippaammin.

Chihuahua erikoisnäyttely 2011, tuomari Unto Timonen, PEK2
Hyvä koko & mittasuhteet. Hyvä kallo-osa. Täyteläinen, mutta hieman lyhyt kuono-osa. Oikea-asentoiset korvat. Hyvä kaula. Riittävästi kulmautunut etuosa. Erinomainen runko & ylälinja. Hieman niukasti kulmautunut takaosa. Liikkuu hyvin, kun rohkaisee mielensä.

Kuvia:

Pentuna



7kk iässä


16kk iässä





2-vuotiaana veljen Villivadelman Indian Summer kanssa



Kaasi kehässä Pori KV:ssa 28.7.2013

Kaasi 07/2013