Morsmaikut palautettu

Meidän huushollissa palattiin äsken normaalielämään. Mitä se sitten onkaan, sitä täytyy varmaan taas hetki koirienkin pohtia ja sopeutua kutistuneeseen laumaansa.

Huhtikuussa meille tuli ensin seuraa pitämään kolmikko Sterre, Raita ja Myy. Sterre ja Raitahan ovat siis omistamiani narttuja, mutta asuvat sijoituskodissa. Samassa kodissa asustelee kaksi prahanrottakoiraa, joista Myy siis oli meillä hoidossa chihujen kanssa. Sijoituskodin kanssa päädyttiin siihen, että Sterre jäi odottamaan juoksujensa alkua minun luokseni, koska sen juoksut on ollut hyvin hankala huomata vuotamattomuuden vuoksi. Myyn ja Raidan palatessa kotio jäi siis Sterre meille.

Sterre teki legendaariset, eli kun juoksua odotetaan niin sitä silloin myös kuuluu pihdata. Juoksu alkoikin sitten vasta kaksi viikkoa sitten. Ensimmäisenä ilmiantajana toimi Vattu, joka alkoi astua Sterreä. Pojat kiinnostuivat päivän viiveellä. Sterre kävi viime viikolla kaksi kertaa astutettavana upealla uroksella ja nyt sitten vaan kovasti toivomme, että elokuun loppupuolella saisimme ihastella uusia pieniä elämänalkuja.

Sterren lisäksi viimeiset 10pv meillä on asustellut Kaasin ihka eka oma morsmaikku. Tällä nartulla oli aiemmin ollut tärppi hyvin aikaisessa vaiheessa, mutta aina kuuluu tehdä poikkeuksia sääntöihin ja nyt sen tärppi olikin sitten selkeästi myöhäisempi. Kaasi astui innokkaasti, joskaan pitkään nalkkiin tämä pariskunta ei jäänyt, joten jäämme mielenkiinnolla odottamaan, tuottiko tämä kosioreissu tulosta.

Nyt on sitten sekä Sterre että Kaasin morsmaikku palautettu.Nyt jälkeenpäin voin todeta olevani tosi tyytyväinen siihen, miten kivuttomasti kahden juoksuisen nartun olo meidän porukassa onnistui. Kielo hyväksyi hienosti asuinkavereikseen nämä nartut ja kolmikko eli sopuisasti tämän ajan, Vattu oli poikien puolella. Pojilla pysyi ruokahalu ennallaan eikä niille tullut keskenään kärhämiä (merkkailua kyllä esiintyi normaalitasoon verrattuna kymmenkertainen määrä). Melutasokin pysyi vallan kohtuullisena koko tämän härdellin ajan.En tiedä olisiko kirjoitukseni ollut ihan näin positiivinen ensimmäisenä iltana kun minulla tämä kuusikko oli saman katon alla [ ;) ], mutta todella nopeasti porukka asettui ja homma lähti rullaamaan.
Itse olen muutamaa kokemusta ja tiedonjyvää viisaampi, joskin tiedostanut taas sen, miten alussa sitä tässä kasvatusharrastuksessa vielä ollaan ja miten nöyrällä asenteella sitä täytyy liikenteessä olla. Mutta luotan siihen, että kun koirien ehdoilla ja niiden hyvinvointia ajatellen toimii, on jo ainakin toinen koipi oikealla polulla.