Uuden kotimme kuistilla.
Koirapuistossa Jekku-kaverin kanssa
Erkkarissa turistina ja parikilpailussa
torstai 29. joulukuuta 2016
perjantai 19. helmikuuta 2016
Mitä kaikkea voikaan yhden pienen chihuahuan kanssa tehdä
Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt päässäni ajatusta eräänlaisesta muistokirjoituksesta aivan mielettömän upeaa pientä koirapersoonaa kohtaan. Päätin, että haluan lähestyä asiaa siltä kantilta, mitä kaikkea voikaan yhden pienen chihuahuan kanssa tehdä. Tottakai voin lisäksi mainita, että kyseessä oli kaikinpuolin aivan huippu paketti: ihana ihmisrakas luonne, älyä vaikka ja kuinka ja kaiken tämän kruunasi järkkymätön hermorakenne. Vattu oli kaikinpuolin tasapainoinen ja toimiva koira. Toisia narttuja ja "vääränrotuisia" kohtaan välillä turhan täpäkkä, mutta kuten pian saatte lukea, ei se harrastusmahdollisuuksia heikentänyt, koska hallinta oli kuitenkin kohdillaan.
Näyttelyt
Aloitimme Vatun kanssa näyttelykäynnit vuonna 2006. Harjoittelimme ahkerasti kerrostalomme pihalla. Varmasti silloin on muutamakin naapuri miettinyt, että miksi ihmeessä nuo ravaavat tuossa rinkiä yötä päivää. Ensimmäinen näyttelymme oli Laukaalla heinäkuun helteessä. Tuomarina oli, sallinette ilmaisun, legendaarinen Ritva Raita. Minulle hänen maineensa ei toki ennen näyttelyä ollut tullut täysin tutuksi, en siis ihan tiennyt mitä odottaa. Esiintyminen meni ihan ok, kuvista jälkeenpäin olen kauhistellut pöytä-asettelutaitojani (joita ei ihan kauheasti vielä ollut). Tuloksena oli T eli tyydyttävä. Arvostelussa hyvää oli muistaakseni lähinnä silmät ja korvat, kaikki muu oli pielessä enemmän tai vähemmän. Oikeassa Ritva toki sen suhteen oli, että Vattu oli aivan kesken kehityksen ja sen kukkaan puhkeaminen tapahtuisi vasta myöhemmin, aikuistumisen myötä.
Tämä oli onneksi sitä aikaa, kun T ei ollut maailmanloppu, vaan chihutapaamisessa tuli näyttelyn jälkeen kannustusta: "Hieno juttu, siitä se lähtee!". Ja niinhän se lähtikin.
Vuosien varrella kävimme näyttelyissä sen, mitä parilta pentueelta ja muilta harrastuksilta ehdimme. 2008 Vattu oli aikuistunut sen verran, että tulokset alkoivat olla muutakin kuin H:ta ja saimme ensimmäiset ERI:t ja luokkasijoituksetkin. Olipahan hienoa päästä ekaa kertaa pyörähtämään Paras narttu -kilpailussa! 2008 Vattu sai myös Chihuahua ry:n Ykköskilpailun palkinnon (vähintään kolme ERI:ä/EH:ta vuoden aikana).
Hyviä muistoja mahtuu vuosien varrelle useita, mutta pakko mainita veteraanikehä Porissa vuonna 2013, jolloin Vattu oli ROP-VET SA:lla ja Paras narttu -kehässä tuomari erikseen hehkutti osallistujille, että katsokaa nyt tätä ihanaa veteraania. Tuo hetki oli aivan mieletön.
Lisäksi tulen aina muistamaan Tampereen ryhmänäyttelyn vuonna 2007, jolloin Vattu sai H:n, mutta tuomari tuli juttelemaan minulle kehän jälkeen. Hän sanoi, että hänellä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin antaa H ison koon vuoksi, mutta hän halusi tulla kertomaan, että Vattu on yksi kauneimmista koirista, joita hän on ikinä nähnyt: "She might be too big for a chihuahua, but she's one of the most beautiful dogs I've ever seen". En olisi voinut olla enempää samaa mieltä.
Lisäksi voisin kertoa Vatun ainoasta HYL-arvosanasta. Tampereen ryhmänäyttelyssä 2010 oli hampaista todella tarkka tuomari. Menin ensin Vatun tyttären Kielon kanssa kehään ja tuomari ilmoitti, että hylätty tulee, ellen sitten halua poistua kehästä ilman tulosta. Kielolla oli siis tasapurenta. Sanoin tuomarille, että tasapurenta on kylläkin sallittu purenta. Hän ei meinannut uskoa minua. Sanoin kehäsihteerille, että en nyt halua olla hankala, mutta tasapurenta on sallittu ja siitä en aio kyllä hylsyä hyväksyä tai kehästä ilman tulosta poistua. Tuomari kävi lopulta kysymässä asiaa viereisen kehän tuomarilta, joka vahvisti, että tasapurenta on ok ja Kielon tulos oli sitten EH2. No, menin sitten Vatun kanssa AVO-luokkaan, tuomari katsoi Vatun suuhun ja katsoi minua. Sanoin tuomarille, että "This one you can disqualify" ja meitä molempia nauratti. Vatulla kun hampaita oli 6+3, eli hammaspuutos-hylsy oli ihan ok. Muilta osin arvostelu olikin sitten pelkkää kehua, taisi olla tuomari hyvillään, kun sai minultakin koiran hylätä.
Myös leikkimielisissä näyttelyissä eli Match Show:ssa kävimme Vatun kanssa vuosien aikana muutamissa kymmenissä. Vattu voitti pari kertaa pikkukoirat, sijoituksia tuli melko usein ja veteraaniluokan debyytissä myös tuli voitto, osallistua toistakymmentä koiraa. BIS-kehissä päästiin siis pyörimään muutamaan otteeseen. Myös Chihuahua ry:n Super Summer Show:hun osallistuimme monta kertaa. Menestystä ei tullut, mutta mukavia arvosteluja kyllä. Chihuahua Erikoisnäyttelyssä Vattu osallistui vuonna 2009 Kielo-tyttärensä kanssa parikilpailuun.
Vattu painoi yli 3kg, hampaita oli 6+3, pää nuorena melko vaatimaton. Ei siis ehkä kaikkein ilmiselvin valinta näyttelykoiraksi ja kaikki näyttelykerrat eivät todellakaan olleet tulosten puolesta siis kovinkaan ihmeellisiä. Meillä oli kuitenkin lähes aina aidosti tosi hauskaa ja Vattu esiintyi upeasti. En muista monessako arvostelussa on kehuja upeasta luonteesta, mutta aika monessa.
Toko
Osallistuimme Vatun kanssa ensimmäiselle toko-kurssillemme Tampereella syksyllä 2006. Kyseessä oli Tamskin tottelevaisuuskoulutuksen alkeisryhmä. Olin tuolloin vielä itse hyvin tehokkaasti pihalla koko lajista, enkä yhtään hahmottanut mitä kaikkea siihen kuuluu. Kyseessä oli ulkona parkkipaikalla tapahtuva ryhmäkoulutus, eli kovin yksilöllistä ohjausta ei ollut mahdollista saada. Hyvää pohjaa kuitenkin saimme yhdessä tekemiselle.
Varsinainen toko-kärpänen puri ja pahasti, kun tammikuussa 2008 menimme Porissa Kontaktikoirien tokon alokas-kurssille. Homma oli aivan eritasoista kuin yhdistyksen ryhmäkoulutuksessa ja koulutukseen liittyi heti tietynlainen kunnianhimoisuus. Saimme hyvää ohjausta ja joka kerta myös kotiläksyjä, joita tunnollisesti Vatun kanssa treenasimme. Eteneminen oli huimaa. Treenasimme ahkerasti kotona ja turvalliseksi katsomissani ulkotiloissa.
Kesällä 2008 kävimme jo kokeilemassa ensimmäisessä tokokokeessamme. Tuolloin saimme pisteitä 80, eli jotain onnistui, mutta paljon meni pieleenkin. Treenasimme lisää ja loppuvuodesta kävimme uudestaan kokeissa. Heti seuraavasta kokeesta tulikin sitten jo 110p eli kolmostulos. Kyseisessä kokeessa oli kuitenkin myös pieni välikohtaus paikallamakuussa, kun Vattu lähti hiipimään minua kohti ja vieressä ollut malinois ampaisi sen perään. En säikähtänyt tapahtumaa vielä kokeessa, mutta kun myöhemmin kuulin, että yleisössä oltiin oltu aivan kauhuissaan, iski itsellekin pieni kammo. Emme tämän jälkeen ottaneetkaan enää paikallamakuita kokeissa (nythän uusilla säännöillä tilanne olisi aivan erilainen!).
Kävimme 2008 vielä toisen kokeen pistein 93,5p ja 2010 kävimme tekemässä yhden kokeen pistein 96,5p.
Treenasimme Vatun kanssa lähes kokoajan pentulomia lukuunottamatta vuodet 2007-2011. Olimme lopulta ylimmässä mahdollisessa treeniryhmässä ja Vattu osasikin EVL-tasonkin liikkeet. Noutoa ja tunnaria tahkottiin pitkään, ihan vaan, koska kapula oli yök. Kun lopulta sain kapulaan opetettua, tuli tunnarista Vatulle varsinainen bravuuri ja noutokin onnistui lähes aina. Jos olisin ollut vähän rohkeampi kisaaja, olisimme varmasti saaneet kerättyä enemmänkin tuloksia, mutta olen tyytyväinen toko-uraamme joka tapauksessa. Ei harrastus ole pelkkää tulosten keräämistä, kyllä paljon mielekkäämpää on opetella koiran kanssa uusia juttuja ja treenata hyvässä porukassa.
Rally-toko
Kävimme rally-tokon alkeiskurssin alkuvuodesta 2010. Liikkeet olivat Vatulle tuttuja tokon kautta, toki uusiakin tuli mukaan, kuten eteentulo ja kierrot. Innostuimme lajista ja treenasimme sitä kurssin lisäksi omatoimisesti. Hihna aiheutti välillä harmaita hiuksia, mutta toisaalta toi myös turvaa kisatilanteita ajatellen. Kävimmekin heti keväällä 2010 Vatun kanssa rally-toko -kisoissa ja Vattu sai sieltä hyväksytyn ALO-luokan tuloksen. Tulos ei näy jalostustietokannassa, koska rally-tokon virallistaminen oli tuolloin vielä kesken. Kisoja järjestettiin hyvin harvoin verrattuna nykypäivään, joten tämä koe jäi ainoaksemme. Lajia kuitenkin treenailtiin omaksi iloksi rally-tokon treeniryhmässä vielä myöhemminkin.
Agility
Agilityn alkeiskurssille osallistuimme vuonna 2008. Pääsimme todella hyvään alkuun ja melkein kisakuntoonkin kesäkauden 2008 aikana. Yksiin epävirallisiin kilpailuihin osallistuimmekin ja sijoitus oli muistaakseni 11./15. Vatulla oli pentue alkuvuodesta 2009 ja sitä kautta myös agilityyn tuli treenitaukoa. Emme ikävä kyllä päässeet enää aivan samalle tasolle, kuin jolla 2008 jo ehdimme olla. Jatkoimme kuitenkin treenaamista vuoteen 2011 asti ja kävimme välillä epävirallisissa kilpailuissa huvin vuoksi. Paras sijoituksemme oli 6.
Vattu osasi suorittaa muut esteet hienosti, mutta keppejä emme ikinä saaneet täysin valmiiksi. Siinä näkyi hyvin se, että jos ohjaaja ei jostain esteestä innostu niin ei sitä koirakaan silloin opi.
Koiratanssi
Koiratanssista innostuimme "vanhalla iällä" eli Vatun ollessa lähes 8-vuotias. Tähän suurimpana syynä olivat Vatun tytär Hilla ja Vatun Kielo-tyttären tytär Naava, jotka loistivat niin Freestylessä kuin HTM:ssäkin. Videoita katsellessa iski ajatus, että pitäisikö itsekin kokeilla. Koska erilaiset seuraamiset olivat muista harrastuksista tuttuja, oli HTM luontevampi vaihtoehto. Musiikiksi valitsin Apulannan Avaruuden syklissä. Siinä vaan oli jotain sopivaa. Harjoittelimme muutamia kertoja ja sitten olikin jo kisaamisen vuoro. Osallistuimme toukokuussa 2013 Tampereella koiratanssikisoihin ja saimme sieltä tuloksen ALO T 145,67p. Olin valinnut turhan pitkän kappaleen ja esitys vähän lässähti loppua kohden, mutta kokemus oli hieno ja tulokseenkin olen tyytyväinen. Koiratanssikisoja on melko harvoin ja minulla oli vuonna 2013 kaksi chihupentuetta, joten emme ehtineet kisata koiratanssia tämän enempää.
Ja sitten vielä
Yllämainittujen harrastusten lisäksi Vatulla oli kaksi pentuetta, 2007 ja 2009. Vatun pennuista yksi on kivesvikainen ja sen vuoksi ainoaksi näyttelytulokseksi jäi PEK1. Kolme muuta jälkeläistä on palkittu näyttelyissä vähintään EH:lla. Kielo harrasti rallytokoa ja Kielon tytär Naava on kisannut koiratanssissa. Vatun tytär Hilla on kisannut hienoin tuloksin tokossa ja koiratanssissa sekä rallytokossa ennen sen virallistamista. Vatun jälkeläisistä Enzoa ja Kieloa käytettiin jalostukseen ja myös niiden jälkeläisiä on ollut jalostuskäytössä. Oma kolmannen polven kasvattini Villivadelman My Guernica "Kurnu" on oikein lupaava nuori uros, jolle syntyi kesällä ensimmäinen pentue.
Vattu kävi epävirallisena kaverikoirana ilahduttamassa mielenterveyskuntoutujia ja lastensuojeluyksiköiden nuoria. Useampi henkilö pääsi Vatun avulla eroon koirapelostaan ja yhden henkilön kanssa avautui "koiraterapian" kautta aivan uudenlainen keskusteluyhteys.
Osallistuimme Vatun kanssa vuosien varrella ties minkälaisiin tempauksiin.
Vuonna 2006 Vattu osallistui Tampereella kaupin vinttikoiraradalla kaikkien rotujen juoksukilpailuun chihujoukkueessa. Juoksukilpailuihin tuli osallistuttua toki myös Chihuahua ry:n kesäpäivillä useampana vuonna. Yhtenä vuonna tosin juoksu kohdistui radan varressa olleiden urosten luokse flirttailemaan.
Vuonna 2014 Vattu esiintyi Kontaktikoirien tottelevaisuuskoulutus-esityksessä Prisman parkkipaikalla omalla pienellä HTM-numerollaan.
Varmasti paljon jäi mainitsemattakin, mutta eiköhän tästäkin kirjoituksesta jo selvinnyt, että aika paljon kaikenlaista voi yhden pienen chihuahuan kanssa todellakin tehdä!
Tiny Honey's Rasberry Love "Vattu" 28.6.2005-12.12.2015
Näyttelyt
Aloitimme Vatun kanssa näyttelykäynnit vuonna 2006. Harjoittelimme ahkerasti kerrostalomme pihalla. Varmasti silloin on muutamakin naapuri miettinyt, että miksi ihmeessä nuo ravaavat tuossa rinkiä yötä päivää. Ensimmäinen näyttelymme oli Laukaalla heinäkuun helteessä. Tuomarina oli, sallinette ilmaisun, legendaarinen Ritva Raita. Minulle hänen maineensa ei toki ennen näyttelyä ollut tullut täysin tutuksi, en siis ihan tiennyt mitä odottaa. Esiintyminen meni ihan ok, kuvista jälkeenpäin olen kauhistellut pöytä-asettelutaitojani (joita ei ihan kauheasti vielä ollut). Tuloksena oli T eli tyydyttävä. Arvostelussa hyvää oli muistaakseni lähinnä silmät ja korvat, kaikki muu oli pielessä enemmän tai vähemmän. Oikeassa Ritva toki sen suhteen oli, että Vattu oli aivan kesken kehityksen ja sen kukkaan puhkeaminen tapahtuisi vasta myöhemmin, aikuistumisen myötä.
Tämä oli onneksi sitä aikaa, kun T ei ollut maailmanloppu, vaan chihutapaamisessa tuli näyttelyn jälkeen kannustusta: "Hieno juttu, siitä se lähtee!". Ja niinhän se lähtikin.
Vuosien varrella kävimme näyttelyissä sen, mitä parilta pentueelta ja muilta harrastuksilta ehdimme. 2008 Vattu oli aikuistunut sen verran, että tulokset alkoivat olla muutakin kuin H:ta ja saimme ensimmäiset ERI:t ja luokkasijoituksetkin. Olipahan hienoa päästä ekaa kertaa pyörähtämään Paras narttu -kilpailussa! 2008 Vattu sai myös Chihuahua ry:n Ykköskilpailun palkinnon (vähintään kolme ERI:ä/EH:ta vuoden aikana).
Hyviä muistoja mahtuu vuosien varrelle useita, mutta pakko mainita veteraanikehä Porissa vuonna 2013, jolloin Vattu oli ROP-VET SA:lla ja Paras narttu -kehässä tuomari erikseen hehkutti osallistujille, että katsokaa nyt tätä ihanaa veteraania. Tuo hetki oli aivan mieletön.
Lisäksi tulen aina muistamaan Tampereen ryhmänäyttelyn vuonna 2007, jolloin Vattu sai H:n, mutta tuomari tuli juttelemaan minulle kehän jälkeen. Hän sanoi, että hänellä ei ollut muita vaihtoehtoja kuin antaa H ison koon vuoksi, mutta hän halusi tulla kertomaan, että Vattu on yksi kauneimmista koirista, joita hän on ikinä nähnyt: "She might be too big for a chihuahua, but she's one of the most beautiful dogs I've ever seen". En olisi voinut olla enempää samaa mieltä.
Lisäksi voisin kertoa Vatun ainoasta HYL-arvosanasta. Tampereen ryhmänäyttelyssä 2010 oli hampaista todella tarkka tuomari. Menin ensin Vatun tyttären Kielon kanssa kehään ja tuomari ilmoitti, että hylätty tulee, ellen sitten halua poistua kehästä ilman tulosta. Kielolla oli siis tasapurenta. Sanoin tuomarille, että tasapurenta on kylläkin sallittu purenta. Hän ei meinannut uskoa minua. Sanoin kehäsihteerille, että en nyt halua olla hankala, mutta tasapurenta on sallittu ja siitä en aio kyllä hylsyä hyväksyä tai kehästä ilman tulosta poistua. Tuomari kävi lopulta kysymässä asiaa viereisen kehän tuomarilta, joka vahvisti, että tasapurenta on ok ja Kielon tulos oli sitten EH2. No, menin sitten Vatun kanssa AVO-luokkaan, tuomari katsoi Vatun suuhun ja katsoi minua. Sanoin tuomarille, että "This one you can disqualify" ja meitä molempia nauratti. Vatulla kun hampaita oli 6+3, eli hammaspuutos-hylsy oli ihan ok. Muilta osin arvostelu olikin sitten pelkkää kehua, taisi olla tuomari hyvillään, kun sai minultakin koiran hylätä.
Myös leikkimielisissä näyttelyissä eli Match Show:ssa kävimme Vatun kanssa vuosien aikana muutamissa kymmenissä. Vattu voitti pari kertaa pikkukoirat, sijoituksia tuli melko usein ja veteraaniluokan debyytissä myös tuli voitto, osallistua toistakymmentä koiraa. BIS-kehissä päästiin siis pyörimään muutamaan otteeseen. Myös Chihuahua ry:n Super Summer Show:hun osallistuimme monta kertaa. Menestystä ei tullut, mutta mukavia arvosteluja kyllä. Chihuahua Erikoisnäyttelyssä Vattu osallistui vuonna 2009 Kielo-tyttärensä kanssa parikilpailuun.
Vattu painoi yli 3kg, hampaita oli 6+3, pää nuorena melko vaatimaton. Ei siis ehkä kaikkein ilmiselvin valinta näyttelykoiraksi ja kaikki näyttelykerrat eivät todellakaan olleet tulosten puolesta siis kovinkaan ihmeellisiä. Meillä oli kuitenkin lähes aina aidosti tosi hauskaa ja Vattu esiintyi upeasti. En muista monessako arvostelussa on kehuja upeasta luonteesta, mutta aika monessa.
Toko
Osallistuimme Vatun kanssa ensimmäiselle toko-kurssillemme Tampereella syksyllä 2006. Kyseessä oli Tamskin tottelevaisuuskoulutuksen alkeisryhmä. Olin tuolloin vielä itse hyvin tehokkaasti pihalla koko lajista, enkä yhtään hahmottanut mitä kaikkea siihen kuuluu. Kyseessä oli ulkona parkkipaikalla tapahtuva ryhmäkoulutus, eli kovin yksilöllistä ohjausta ei ollut mahdollista saada. Hyvää pohjaa kuitenkin saimme yhdessä tekemiselle.
Varsinainen toko-kärpänen puri ja pahasti, kun tammikuussa 2008 menimme Porissa Kontaktikoirien tokon alokas-kurssille. Homma oli aivan eritasoista kuin yhdistyksen ryhmäkoulutuksessa ja koulutukseen liittyi heti tietynlainen kunnianhimoisuus. Saimme hyvää ohjausta ja joka kerta myös kotiläksyjä, joita tunnollisesti Vatun kanssa treenasimme. Eteneminen oli huimaa. Treenasimme ahkerasti kotona ja turvalliseksi katsomissani ulkotiloissa.
Kesällä 2008 kävimme jo kokeilemassa ensimmäisessä tokokokeessamme. Tuolloin saimme pisteitä 80, eli jotain onnistui, mutta paljon meni pieleenkin. Treenasimme lisää ja loppuvuodesta kävimme uudestaan kokeissa. Heti seuraavasta kokeesta tulikin sitten jo 110p eli kolmostulos. Kyseisessä kokeessa oli kuitenkin myös pieni välikohtaus paikallamakuussa, kun Vattu lähti hiipimään minua kohti ja vieressä ollut malinois ampaisi sen perään. En säikähtänyt tapahtumaa vielä kokeessa, mutta kun myöhemmin kuulin, että yleisössä oltiin oltu aivan kauhuissaan, iski itsellekin pieni kammo. Emme tämän jälkeen ottaneetkaan enää paikallamakuita kokeissa (nythän uusilla säännöillä tilanne olisi aivan erilainen!).
Kävimme 2008 vielä toisen kokeen pistein 93,5p ja 2010 kävimme tekemässä yhden kokeen pistein 96,5p.
Treenasimme Vatun kanssa lähes kokoajan pentulomia lukuunottamatta vuodet 2007-2011. Olimme lopulta ylimmässä mahdollisessa treeniryhmässä ja Vattu osasikin EVL-tasonkin liikkeet. Noutoa ja tunnaria tahkottiin pitkään, ihan vaan, koska kapula oli yök. Kun lopulta sain kapulaan opetettua, tuli tunnarista Vatulle varsinainen bravuuri ja noutokin onnistui lähes aina. Jos olisin ollut vähän rohkeampi kisaaja, olisimme varmasti saaneet kerättyä enemmänkin tuloksia, mutta olen tyytyväinen toko-uraamme joka tapauksessa. Ei harrastus ole pelkkää tulosten keräämistä, kyllä paljon mielekkäämpää on opetella koiran kanssa uusia juttuja ja treenata hyvässä porukassa.
Rally-toko
Kävimme rally-tokon alkeiskurssin alkuvuodesta 2010. Liikkeet olivat Vatulle tuttuja tokon kautta, toki uusiakin tuli mukaan, kuten eteentulo ja kierrot. Innostuimme lajista ja treenasimme sitä kurssin lisäksi omatoimisesti. Hihna aiheutti välillä harmaita hiuksia, mutta toisaalta toi myös turvaa kisatilanteita ajatellen. Kävimmekin heti keväällä 2010 Vatun kanssa rally-toko -kisoissa ja Vattu sai sieltä hyväksytyn ALO-luokan tuloksen. Tulos ei näy jalostustietokannassa, koska rally-tokon virallistaminen oli tuolloin vielä kesken. Kisoja järjestettiin hyvin harvoin verrattuna nykypäivään, joten tämä koe jäi ainoaksemme. Lajia kuitenkin treenailtiin omaksi iloksi rally-tokon treeniryhmässä vielä myöhemminkin.
Agility
Agilityn alkeiskurssille osallistuimme vuonna 2008. Pääsimme todella hyvään alkuun ja melkein kisakuntoonkin kesäkauden 2008 aikana. Yksiin epävirallisiin kilpailuihin osallistuimmekin ja sijoitus oli muistaakseni 11./15. Vatulla oli pentue alkuvuodesta 2009 ja sitä kautta myös agilityyn tuli treenitaukoa. Emme ikävä kyllä päässeet enää aivan samalle tasolle, kuin jolla 2008 jo ehdimme olla. Jatkoimme kuitenkin treenaamista vuoteen 2011 asti ja kävimme välillä epävirallisissa kilpailuissa huvin vuoksi. Paras sijoituksemme oli 6.
Vattu osasi suorittaa muut esteet hienosti, mutta keppejä emme ikinä saaneet täysin valmiiksi. Siinä näkyi hyvin se, että jos ohjaaja ei jostain esteestä innostu niin ei sitä koirakaan silloin opi.
Koiratanssi
Koiratanssista innostuimme "vanhalla iällä" eli Vatun ollessa lähes 8-vuotias. Tähän suurimpana syynä olivat Vatun tytär Hilla ja Vatun Kielo-tyttären tytär Naava, jotka loistivat niin Freestylessä kuin HTM:ssäkin. Videoita katsellessa iski ajatus, että pitäisikö itsekin kokeilla. Koska erilaiset seuraamiset olivat muista harrastuksista tuttuja, oli HTM luontevampi vaihtoehto. Musiikiksi valitsin Apulannan Avaruuden syklissä. Siinä vaan oli jotain sopivaa. Harjoittelimme muutamia kertoja ja sitten olikin jo kisaamisen vuoro. Osallistuimme toukokuussa 2013 Tampereella koiratanssikisoihin ja saimme sieltä tuloksen ALO T 145,67p. Olin valinnut turhan pitkän kappaleen ja esitys vähän lässähti loppua kohden, mutta kokemus oli hieno ja tulokseenkin olen tyytyväinen. Koiratanssikisoja on melko harvoin ja minulla oli vuonna 2013 kaksi chihupentuetta, joten emme ehtineet kisata koiratanssia tämän enempää.
Ja sitten vielä
Yllämainittujen harrastusten lisäksi Vatulla oli kaksi pentuetta, 2007 ja 2009. Vatun pennuista yksi on kivesvikainen ja sen vuoksi ainoaksi näyttelytulokseksi jäi PEK1. Kolme muuta jälkeläistä on palkittu näyttelyissä vähintään EH:lla. Kielo harrasti rallytokoa ja Kielon tytär Naava on kisannut koiratanssissa. Vatun tytär Hilla on kisannut hienoin tuloksin tokossa ja koiratanssissa sekä rallytokossa ennen sen virallistamista. Vatun jälkeläisistä Enzoa ja Kieloa käytettiin jalostukseen ja myös niiden jälkeläisiä on ollut jalostuskäytössä. Oma kolmannen polven kasvattini Villivadelman My Guernica "Kurnu" on oikein lupaava nuori uros, jolle syntyi kesällä ensimmäinen pentue.
Vattu kävi epävirallisena kaverikoirana ilahduttamassa mielenterveyskuntoutujia ja lastensuojeluyksiköiden nuoria. Useampi henkilö pääsi Vatun avulla eroon koirapelostaan ja yhden henkilön kanssa avautui "koiraterapian" kautta aivan uudenlainen keskusteluyhteys.
Osallistuimme Vatun kanssa vuosien varrella ties minkälaisiin tempauksiin.
Vuonna 2006 Vattu osallistui Tampereella kaupin vinttikoiraradalla kaikkien rotujen juoksukilpailuun chihujoukkueessa. Juoksukilpailuihin tuli osallistuttua toki myös Chihuahua ry:n kesäpäivillä useampana vuonna. Yhtenä vuonna tosin juoksu kohdistui radan varressa olleiden urosten luokse flirttailemaan.
Vuonna 2014 Vattu esiintyi Kontaktikoirien tottelevaisuuskoulutus-esityksessä Prisman parkkipaikalla omalla pienellä HTM-numerollaan.
Varmasti paljon jäi mainitsemattakin, mutta eiköhän tästäkin kirjoituksesta jo selvinnyt, että aika paljon kaikenlaista voi yhden pienen chihuahuan kanssa todellakin tehdä!
Tiny Honey's Rasberry Love "Vattu" 28.6.2005-12.12.2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
