ulkoilu namien kanssa..

..on hauskaakivaamukavaa. miksi ne namit siis ei ole mukana joka kerta? a) koirat lihoo b)kaikissa vaatteissa ei ole sellasia taskuja johon ne sopisi c) varmaan tehokin menisi niistä aika nopeasti.
mutta on se vaan kiva ottaa välillä noita namien kanssa ulkoiluja. koirat tulee nanosekunnissa kutsusta luo, seuraavat nätisti jos sitä pyydän ja usein vaikken pyytäisikään, ottavat kontaktia, ovat kuulolla. kyllähän ne kivasti tottelee ilman namejakin, mutta se on vaan niin kiva palkatakin ne sitten siitä kun toimivat oikein.
jos vaikka pyöräilijä tulee niin, että pitää saada tytöt tien sivuun, niin on kiva kutsua ne siihen ja palkita siitä kun tulevat nopeasti.
mitä mä noilla namiulkoiluilla sitten haen - muistuttelua lähinnä. eli teemme tien ylityksiä, tien sivuun tulemisia, seuraamista. koirat joutuvat tottelemaan joka lenkillä, mutta uskon, että kun ne välillä saavat arkisista suorituksista palkan, pysyy käskyjen teho parempana. sanallisesti kehun tietysti aina, mutta näiden miellyttämishalulla sanalliset kehut eivät ihan kauheasti kanna.
lisäksi sitten niillä kerroilla kun on namit mukana otetaan istumisia, maahanmenoja, paikallamakuuta pihalla.
tytöillä siis varusteena 5m flexit näillä kerroilla.

vasemmalle käännös

ei me sitä treenattu olla, mutta kokeiltiin nyt, miten se sujuu kotona, ilman mitään ylimääräisiä tuskasteluja. eli ohjaajalla neutraali asenne ja johan sujui. vattu osaa (kotona) paikallaan vasemmalle käännöksen ilman mitään käsimerkkejä täysin ongelmitta. tosi hienosti siirtää takapäätään. kuinka monelle tulee yllätyksenä, että vika on siis taas ollut ohjaajassa (tarkennettuna sen pääkopassa)? :)
kielo osaa vasemmalle käännöksen käsiavun kanssa kivasti, mutta se on osannut sen aika hyvin hallillakin, että se ei sinänsä tullut yllätyksenä.
viimeiset pari vuotta oon varmaan hokenut, että 'me ei osata tätä'; kauankohan vattu on mahtanut tuon osata?

näyttelykuulumisia

heinäkuu käynnistettiinkin sitten tuplanäyttelyviikonlopulla. ensin oli vuorossa porin kv näyttely lauantaina ja sitten forssan näyttely sunnuntaina. porin näyttelyyn menin suoraan yövuorosta, hain vain kielon vanhemmiltani hoidosta. olo ei ollut järin hääppöinen mutta eipä toisaalta jännittänytkään. tuomarin linjaa katsellessani arvasin, että meille on tiedossa H-päivä ja niin sitten olikin. tuomarin mielestä kielolla tulisi olla sirompi kuonoja kielo oli tuomarin mielestä turhan kookas.

sunnuntain näyttelyssä oli tullut viime hetken tuomarimuutos, joten sinnekin lähdettiin ilman kummempia odotuksia. kielo oli junnuissa ja kun asettelin kielon pöydälle tuomari kysyi sen ikää. "how old?" "17months" "good age"-kommentoi tuomari minulle hymyillen. oli siis helpottunut, ettei kielo ollut tyyliin 9kk. tuomari piti kielon päästä, selkälinjasta, kulmauksista ja liikkeistä, mutta kielo oli tuomarille liian urosmainen ja tuomari tulkitsi kielon purennan käänteiseksi saksipurennaksi. tuloksena EH.

forssassa meitä ilahdutti ulkoistettu vahvistuksemme sterre. sterre käyttäytyi ihanan reippaasti uudessa tilanteessa. otin sen kanssa vähän harjoitusta kehässä ja sterre käveli hienosti mukana eikä arastellut tilannetta. antoi myös nätisti koeploida ja katsoa hampaat. hyvältä vaikutti tulevia kehäkoitoksia varten.

tokoilua

vattu: olemme käyneet rallytokon jatkokurssia. vattu tekee rallya innokkaasti ja osaa liikkeet hyvin. kaikki, paitsi.. sen -sanonko minkä- vasemmalle käännöksen paikallaan. ohjaajan inhoama liike, josta lintsattu viimeiset kolme vuotta. se ei siis jostain kumman syystä suju. pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni ja tehotreeni, mutta kun kaikkea muuta on paljon hauskempi treenata!
perustokoa ollaan treenattu välillä hallilla, otettu melkolailla kaikkia liikkeitä. liikkeestä seisominen onnistui viime treenissä nappiin, kun melkeimpä kuiskasin käskyn. eikä sekottanut sitä liikkeestä maahanmenoon eikä liikkeestä istumiseen, treenasin kaikkia perätysten. saa nähdä oliko hiljaisemman käskyn onnistuminen vain yhden kerran ihme vai olisiko siinä ratkaisu ongelmaan. liikkeestä seisominen ei siis ikinä ole ollut meillä vahva vaan aina vähän epävarma. joskus osaa aivan nappiin, joskus vaan jatkaa seuraamista, joskus menee maahan tai istuu.
luoksetulon pysäytystä ennakoi edelleen, vaikka en ollut ottanut sitä monee kuukauteen. käskysanalla 'tule' juoksee muutamia metrejä ja stop. stoppaa kylläkin siinä vaiheessa kun olen sitä pysäyttämässä, eli en tiedä lukisiko se mun kroppaakin niin että ennakoi vai onko se puhtaasti se käskysana. sitten taas jos pysäytän sen 'viereen'-käskytyksellä niin se kyllä pysää, mutta pysähdyksen jälkeen viereentulo on hyvin epävarma. eli sinänsä tule-viereen toimii paremmin kuin viereen-viereen.

kielo: kielon kanssa puuhataan sitä sun tätä. kielo kävi yhden arkitoko-tunnin ja yhden rallytokon jatkotunnin. arkitokossa kielo yllätti positiivisesti kaikinpuolin, se oli oppinut vaikka mitä pienen tauon aikana. kaikkein suurin yllätys oli, että se osasi pysähtyä seuraamisessa kauniisti perusasentoon. ollaan siis kielon ollessa pentu jahkattu viereen-yksi askel-viereen-yksi askel -kaavaa ties kuinka ja niin se vaan on mennyt oppi perille, koska nyt se sen osasi. lisäksi paikallapysyminen oli kehittynyt huimasti. tietysti sitä voikin 1,5v koiralta alkaa jo odottaakin.. mutta kipsun nykytilanteessa huomaa hyvin sen, että pentuna tehty treeni kantaa hyvin pitkälle. kipsu on aikuisiällä treenannut tosi vähän ja silti se osaa vaikka mitä. rallytokon jatkokurssilla se ei erotu taitojensa puolesta juurikaan muusta ryhmästä, vaikka se ei ole suorittanut alkeiskurssia eikä jatkokurssilta kuin satunnaisen tunnin. sillä tulee vaan arkielämässä niin paljon rallytokon liikkeiden osia, että ne on suht.helppo yhdistää sitten liikkeiksi.

yyterin koiraranta

eilen teimme viimeinkin reissun yyterin koirarannalle. ulkona oli kova helle, mutta rannalla onneksi vilvoittava tuuli. itselläni oli kova hinku uimaan, joten koirilla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin seurata perässä. ja hienosti ne uivatkin! molemmat kävelivät itse veteen ja kun jalat eivät enää osuneet pohjaan alkoi porskuttelu. aallot hiemat häiritsivät koiria. emme uineet kovin kauaa, uinti kun on kuitenkin aika raskasta liikuntaa. kahlasimme hetken rantavedessä ja paistattelimme päivää rannalla. oli onneksi todella rauhallista ja oli hyvin tilaa olla.
täytyy kyllä porin kaupunkia kiittää siitä, että yyterin ihanasta rannasta ja pitkä ja hyväkuntoinen pätkä sallittu koirille. varmasti teemme useamman reissun sinne vielä tänä kesänä jos vaan aikaa riittää ja säät sallivat.