vuoden kertaus

noniin, aika jo perinteeksi muodostuneelle vuoden kertaukselle.

taidan toteuttaa kertauksen tällä kertaa koirakohtaisesti, koska on hirveän hankala saada tehtyä järkevää aikajana-toteutusta enää tällä porukalla :)
yleisesti voisi todeta, että vuosi on ollut melkoista muutosten mylläkkää kahden pentueen, toiselle paikkakunnalle muuttamisen ja uusien perheenjäsenten myötä. olen oppinut paljon tästä vuodesta.

vattu
vattu on viettänyt pääsääntöisesti rakkaan lemmikin elämää tämän vuoden. välillä olemme käyneet treeneissä, niin toko kuin agility. vatun kanssa toteutimmekin kesällä yhden haaveeni, eli osallistuimme epävirallisiin agilitykisoihin. sijoituimme sijalle 10. kokemus oli hauska ja mieleenpainuva.
näyttelyissä vattu kävi kerran, saavuttaen laatuarvostelun EH. vattu esiintyi hienosti ja olen iloinen, että vatun vuoden ainoa näyttely meni kaikin puolin kivasti.

kielo
kielon vuosi 2011 alkoikin aika merkittävästi, sillä 1.1.2011 kävimme kielon kanssa astutusreissulla helmiäisen-kennelissä. siellä oli kaksi urosehdokasta, joista kielolle valikoitui hieno uros show me love di san gimignano. astutus oli onnistunut ja tuotti 4.3.2011 kolme ihanaa pentua; vidan, kaasin ja naavan.
kielon vuoden ensimmäinen puolisko menikin pentutouhuun, mutta toisella puoliskolla käynnistimme uudestaan toko-harrastuksen, jossa kielo on viihtynyt hyvin ja kehittynyt paljon. se osaa jo aika mukavasti liikkeitä ja etenkin sen keskittymis- ja oppimiskyky on kehittynyt huikeasti.

vida
vida jäi kotiin aikamoisen pähkäilyn päätteeksi. mietin pitkään vidan ja kaasin välillä, olin aivan ihastunut molempiin pentuihin. kun ystäväni kertoi haluavansa kaasin, olin kiitollinen, että asia ratkaistiin puolestani ja päätin pitää vidan. vida sai pentutestauksessa lupaavat kommentit harrastustoimintaa ajatellen, joka sinetöi päätökseni. vida oli todella reipas ja oppivainen pentu. sen kanssa kävimme jo aika nuorella iällä treenaamassa erilaisissa ympäristöissä. mörköikä iski vidalle melko voimakkaana, mutta siitäkin ollaan nyt aikalailla päästy yli. vidan vuoteen sisältyi myös säikähdyttävä onnettomuus kun se sai aivotärähdyksen puolen vuoden iässä. tekevälle sattuu ja onneksi vida selvisi tapahtuneesta parin päivän pahoinvoinnilla.
vida on aloittanut tokoharrastuksen ja kehittyy siinä lupaavasti. vida osallistui myös yhteen mätsäriin saaden läjäpäin palkintoja. vidan toinen kives päätti jäädä nivuseen, joten näyttelyihin tästä ihanasta pojasta ei ole, mutta vidan tehtävä perheessä onkin pitää minut iloisena ja hyväntuulisena - sen se osaa erinomaisesti.

kaasi
kaasi oli minulle jo pikkupentuna todella rakas. siitä ei ollut helppo luopua. sovimmekin yhteisomistajuudesta ystäväni kanssa. kaasi oli luonteeltaan hieman varautunut, joten oli pieni arvoitus, miten se uudessa kodissaan pärjäisi. kaasi kuitenkin sopeutui hyvin ja otti uuden lauman heti omakseen. uudessa kodissa kaikki oli hyvin. kaasi tuli minulle puolen vuoden iässä näyttelylomalle ja kiersimmekin sen kanssa viisi pentunäyttelyä. kaasi sai kaikista upeat arvostelut, mutta vaisun esiintymisen vuoksi ROP-sijoituksia kertyi vain yksi. kaasi kuitenkin kehittyi nopeasti ja esiintyminen parani kerta kerralta. kun kaasi lähti takaisin omaan kotiinsa se ei enää sopeutunutkaan sinne. mietimme ensin, että silläkin on vain voimakas mörköikä kuten veljellään, mutta koska tilanne ei muuttunut ajan myötä yhtään paremmaksi, muutti kaasi takaisin minulle. kaasin tulevaisuus on avoinna, mutta tällä hetkellä sen koti on luonani ja se saa rauhassa olla ja kehittyä täällä. se on ihana pusuttelija, joka tykkää nukkua vieressä ja olla sylissä. toivon, että ensi vuosi on tälle pojalle positiivisen kehittymisen aikaa.

piitsi
piitsi saapui minulle lokakuun lopussa ja on yhteisomistuksessa ystäväni kanssa. piitsi on iloinen otus, sen häntä heiluu kokoajan. piitsin kanssa olemme aloittaneet näyttelytreenin ja opetelleet arkielämän asioita. piitsi on myös toimittanut erittäin tärkeää isosiskon virkaa tällä hetkellä kotonani oleville pennuille.

sterre
sterrellä on ollut monipuolinen vuosi. se on aloittanut virallisissa näyttelyluokissa esiintymisen ja saanut pentueen. näyttelymenestystä kertyi vaihtelevasti; H, EH, EH, ERI3, PN4, EH. kaikenkaikkiaan onnistunut näyttelyvuosi tälle neidille. esiintyminen parantui joka näyttelyssä ja viimeisessä se esiintyi jo vallan hienosti.
sterren juoksujen odottelu oli jännittävää aikaa, koska sterre on sijoituskodissa. se päätti vielä kaiken kukkuraksi järjestää asiat niin, ettei vuotanut ollenkaan juoksun aikana ja sijoituskodissa pähkäiltiin, että onko sillä nyt juoksu vai mitä tämä on. onnellisten sattumusten kautta menin tarkistamaan tilanteen ja kävikin ilmi, että sterrellä oli juuri silloin tärppiaika! siitä alkoikin asioiden nopeatahtinen järjestely; ensin soitto uroksen omistajalle, sitten eläinlääkäriin. saimme järjestettyä terveystarkastuksen samalle illalle ja astutuksen seuraavalle päivälle. sterre matkasi oulunsaloon astutettavaksi ja sain sieltä tekstiviestin "nalkissa ollaan". yksi onnistunut astutus riitti tälläkin kertaa ja sterre sai 12.11. neljä pentua. pennut ovat tänään tasan 7vk ikäisiä, pian valmiita muuttamaan omiin koteihinsa. sterren alkuvuosikin tulee olemaan jännittävä, sillä se saa opetella jakamaan huomion koirakaverin kanssa, kun sen tytär raita muuttaa sterren kaveriksi. sitten minulla onkin kaksi sijoituskoiraa samassa (aivan parhaassa) perheessä.

raita
kaikkein tuorein ulkoistettu perheenjäseneni on siis nyt 7vk ikäinen. raita on ihana lisä koiravahvuuteeni ja olen onnellinen, että se pääsee sterre-äitinsä kanssa ihanaan sijoitusperheeseen.

tämän listauksen loppuun on pakko kertoa uudenvuoden lupaukseni:
en aio vuonna 2012 ottaa yhtään uutta koiraa :) aion keskittyä nykyisiin rakkaisiin koiriini, tarjota jokaiselle sopivia harrastuksia ja tarpeeksi omaa laatuaikaa. yritän saada aikaan tasaisen arjen, johon sisältyy mielekästä tekemistä. tokoa, agilitya, näyttelyitä, uusia kivoja kokemuksia. paljon haasteita on varmasti tiedossa, mutta uteliain mielin otan vastaan alkavan vuoden.

loppuun vielä lämpimät terveiset kasvattieni omistajille ja ystävilleni, suuri kiitos tästä vuodesta ja menestyksekästä ja rakkaudentäyteistä vuotta 2012 teille kaikille! ollaan paljon yhteydessä ja keksitään kaikkea kivaa koiramaista touhua yhdessä!

nimiäiset

pennut kävivät tänään saamassa sirut ja nimet eläinlääkärissä. nelikon nimiksi tuli:
villivadelman you love us (tyttö)
villivadelman my little empire (cremepoika)
villivadelman love's sweet exile (soopelipoika)
villivadelman all is vanity (trikkipoika)

pennut olivat eläinlääkärissä niiin reippaita! autossa jo painivat kantolaukussa ja sama meno jatkui eläinlääkärissä. yhtään ei mietityttänyt minne on tultu. eläinlääkärin kädet nuoltiin, stetoskooppi yritettiin syyä ja sirutustakaan ei pahempia itkuja tullut. eläinlääkäri kuunteli pentujen sydämet ja kaikilla sydämet ok.

piitsi oli mukana eläinlääkärissä saamassa tehosterokotuksen. se käyttäytyi kivasti, kuten viimeksikin. painoa 16vk piitsillä on 1,45kg.

ja taas kuulumisia :)

vida oli mahdollisesti käynyt lukemassa viimeisimmän päivitykseni, koska tokokurssin viimeisellä kerralla se teki tosi hienosti! hyvin onnistui seuraaminen, käännökset, hyppy, paikallamakuu, paikallaistuminen jne. ihan alkeitahan me siis tehdään, mutta vida oli mukavan reipas ja motivoitunut tekemään nyt.

sterren pennut ovat alkaneet syömään myös kiinteää ruokaa. on ne ihania :) (jos joku lukija tietää, että joku kiva ihminen etsii itselleen pitkäkarvaista urosta niin ohjatkaa olemaan muhun yhteydessä, uusia kotia etsiviä pikkupoikia olisi kolmin kappalein).

piitsin hihnakäyttäytyminen edistyy mukavasti, ei varmaan paljoa enää vaadi että se on jo aivan reipas kävelijä.

porukan kuulumisia

sterre ja pennut
pennut ovat nyt 3,5vk, kaikilla silmät auki ja liikettä pentulaatikossa on päivä päivältä enemmän. aika ihanan laiskan ja rauhallisen oloisia pentuja kylläkin, kukaan ei ole vielä yrittänyt edes valloittaa maailmaa :) aiemmat villivadelmalaiset ovat tässä iässä karkailleet urakalla, mutta nämä pienokaiset tyytyvät touhuamaan vielä pentulaatikossa.
sterre on jo vähän kyllästynyt pentuihinsa. hyvin se on ne kokoajan hoitanut, mutta hoitotuokioiden tauoilla on käsky käynyt palvelijalle (uusi tittelini), että pääsisikös näiden luota pois sivistyksen pariin kiitos. sterre nauttii kun pääsee ulos muiden kanssa.

vattu
vattu on suhtautunut tähän joskin kummalliseen elämäntilanteeseen ihailtavan rauhallisesti. se ei ole moksiskaan sterrestä ja pennuista, eikä sen puoleen piitsistäkään. vatun kanssa ollaan harrastettu lähiaikoina vain ulkoilua ja sohvalla löhöömistä (ja herkkujen syömistä), mutta viime lauantaina otin sen mukaan treenihallille ja otettiin sen kanssa tokoa. kaiken se muistaa, eipä siinä varsinaisesta treenistä ollut kyse vaan enemmänkin ihan vaan liikkeiden tekemisestä. vatun kaukokäskyvideo löytyy youtubesta villivadelman-kanavalta.

kielo
kielo on käynyt kerran viikossa tokossa ja edistynyt tosi kivasti. kielolla parantuneet erityisesti paikallaolot tosi hyvin. kielo jatkaa harrastusta jatkossakin, koska se selkeästi tykkää tokotreeneistä. kielon videoita löytyy myös youtubesta.
sterren pentuihin kielokin suhtautuu nyt alun jälkeen jo melko neutraalisti. aluksi se olisi halunnut hoitaa niitä itse ja oli stressaantunut. pentujen varttuessa kiinnostus on kokoajan vähentynyt.

vida
vidan toko ei oikein etene toivomallani tavalla. se häslää ja on ihan ei-oma-itsensä treeneissä. pistän vielä iän piikkiin, mutta toivottavasti tilanne alkaisi lähiaikoina kehittyä parempaan suuntaan. täytyy alkaa viedä vidaa enemmän yksin joka paikkaan ja muutenkin panostaa yhteistyöhön enemmän. kotona vida on täydellinen. se saa minut joka päivä hymyilemään.

piitsi
piitsi on harjoitellut hihnassa kävelemistä. ensimmäinen kerta oli sangen mielenkiintoinen - piitsi kiljui kurkku suorana. sitä kiljumista kesti ainakin 10min, jonka aikana etenimme muutamia metrejä. mutta en maanitellut, en leperrellyt, olin itseasiassa aika tiukkana, että nyt mennään eikä meinata. pian piitsi sitten taipuikin ja alkoi pomppia perässäni. toinen ulkoilukerta olikin sitten jo paljon parempi, kiljumista ei esiintynyt lainkaan ja piitsi liikkui kokoajan. pomppien suurimmaksi osaksi, mutta välillä ihan kävellenkin. kotiinpäin tultaessa se jopa vahingossa käveli hetken edelläni, kunnes muisti, että ainiin, ei tää ookaan kivaa, ja palasi takaisin taakseni pomppimaan. eiköhän se siitä. seisomistreeni on myös haasteellista, koska heti kun kosken piitsiin sen häntä heiluu miljoonaa ja se vetää itsensä maahan. hupsu otus.

sterren pennut

..ovat maailmassa :) olleet itseasiassa jo viikon. synnytys oli helppo ja nopea ja emo ja pennut ovat voineet mainiosti.
sterre sai kolme urospentua ja yhden narttupennun. urokset ovat kermanvärinen, soopeli ja musta ja narttupentu on valkoinen ruskeilla laikuilla.
syntymäpainot 96-123g ja painoa nyt viikon iässä nelikolla on 147g-203g. kovatahtoisia ja terhakoita pentusia.

ja vielä kuulumisia!

viikko sitten meille muutti ihana uusi pieni neiti nimeltään piitsi, eli quimichin peaches and sugar (synt. 30.8.2011). piitsi on yhteisomistuksessa minulla ja kasvattajallaan.

piitsi on todella reipas ja kotiutui heti. ruoka on maistunut hyvin ja leikit sujuvat niin yksin kuin vidan ja kielonkin kanssa. ulkoilua ei olla vielä kunnolla aloiteltu, omalla pihalla ollaan käyty ihmettelemässä, mutta tarpeita sinne ei ole vielä tullut.

piitsin isänisänisä on sama kuin kielon isänisä, eli ihan vieraasta suvusta piitsi ei ole. väritykseltään se osuu myös laumaan paremmin kuin hyvin - se on valkoinen kermoilla merkeillä. samanlainen väritys kuin kielolla, kielon merkit ovat vaan tummempia. :)

tokoilut 3.11.

kielon toko
-luoksetulo: ensin paikallaistumisharjoituksia, sitten luoksetulo parin metrin matkalta, perusasentoon ohjaten.

-perusasento seinän vieressä: ei onnistunut, kielo ei suostunut tulemaan seinän viereen.

-peruutus: eli askel taaksepäin seuraamisessa. onnistui todella hyvin!

-seuraaminen: otin sekä askel-istu-askel-istu että pidempää pätkää. vaatii avustusta perusasennoissa ja yrittää edistää, mutta kontakti on hyvä.

-vasemmalle käännös: todella hieno. namilla pieni avustus, mutta takapää toimii hyvin.

-käskyjen tehokkuuden testaus: annettiin istu-käsky ja tiputettiin nami koiran lähelle. jos koira nousi ja söi namin, annettiin palaute ja koitettiin uudestaan. kielolla ei ensimmäinen kerta onnistunut, mutta toinen kyllä sitten jo onnistui.

toinen harjoitus oli sellainen, että vietiin nami noin viiden metrin päähän ja vapautettiin koira namille, mutta sen edettyä metrin verran se käskettiinkin maahan. kielo kääntyi, tuli pari askelta takaisinpäin ja meni maahan. hienosti meni siis.


vidan toko

-paikallamakuu: tehtiin samaan tapaan kuin viimeksi, että olin vidan edessä kyykyssä ja vida edessäni paikallamakuussa.

-seuraaminen: vida oli jo sen verran rennompi kuin ensimmäisellä kerralla, että pystyttiin ottamaan ihan askel-istu-askel-istu -tekniikalla seuraamista. jes!

-sivulletulo: ei jostain syystä rohkeus riittänyt tulla suoraan edestäpäin sivulle, mutta kun ohjasin vähän viistosta niin onnistui. tiivis, hyvä asento, mutta namiapu vielä tarvitaan.

-nouto: tehtiin taas pidä-harjoituksia. mietittiin käyttäisinkö vidallakin tähän jatkossa naksutinta. asia vireillä.

tokoilut 25.10.

kielon toko
-ruutu : vietiin namit ruutuun koiran istuessa odottamassa tietyn matkan päässä. palattiin koiran viereen, katsekontaktin jälkeen lähetys ruudulle.
-> pitkä paikallaolo kielolle vielä haaste, ruutuun meneminen ok.

-maahanmeno ruudussa: vietiin ruutuun kippu, jossa nameja. lähetettiin koira ruutuun ja sen tutkiessa namikippoa annettiin maahanmenokäsky.
-> onnistui, melko lyhyt etäisyys.

-nouto: pidä-harjoituksia
-> kestoa pitäisi saada lisää.

-tunnari: kaikkien kurssilaisten tunnarit lattialle ja koiran piti etsiä oma.
-> kielo hämmentyi niin monesta tunnarista. merkkasi oman vasta hetken aikaa ihmeteltyään. vaatii lisää helpomman asteen harjoittelua.


vidan toko
ensimmäinen kerta, kovasti jännitti. teimme sitten aivan helppoja juttuja, jotta vida vähän rentoutuisi.

-luoksetulo: alokasluokan luoksetulo
-> teimme paikallaistumista vidan kanssa.

-paikallamakuu: alokasluokan paikallamakuu
-> teimme omalla paikalla niin, että istuin kyykyssä ja vida oli edessäni paikallamakuussa.

-seuraaminen: perusseuraamista
-> teimme kontaktiharjoituksia.

-nouto: oman tason mukaan
-> teimme pidä-harjoituksia. noutokapula selkeästi rentoutti vidaa, joka pitää sitä melkolailla leluna. otti kapulan reippaasti suuhun, myös maasta.

haaste hillan ja naavan omistajalta

minulle heitettiin haaste hillan, naavan ja aatun omistajan blogissa ja siinä pitää tehdä seuraavaa:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

kiitos haasteesta, vaikka näin suurella viiveellä asiaa lähdinkin toteuttamaan. haasteen heitän eteenpäin lukijoilleni. miksiköhän juuri kahdeksan? :) no, haaste heitetty kaikille joka tapauksessa. tiedotus hoidettu tässä siis myös.

sitten ne kahdeksan asiaa itsestäni. josko heittäytyisin villiksi ja kertoisin asioita, jotka eivät liity koiriin. niitä asioita ei tässä blogissa ole montaa ennen mainittu.

1. lempiyhtyeeni on maj karma
2. olen koulutukseltani sosionomi amk
3. lempikaupunkini on tampere
4. suosikkiruokani on lasagne
5. olen kolmesta sisaruksesta keskimmäinen
6. olen horoskooppimerkiltäni kalat
7. olen syntynyt seinäjoella
8. en juo ollenkaan kahvia

korjaus aiempaan suureen saavutukseemme

vattu vaatii tiedottamaan, että hänen upeista saavutuksistaan on aiemmin annettu virheellistä tietoa. sijoituksemme elokuisessa agilitykilpailussa oli nimittäin 10., ei 11. :)

vatun kanssa rämpimässä

eilen oli laatuaikaa kielon kanssa, tänään vuorossa vattu. käytiin rämpimässä pelloilla ja metsän reunalla. metsään emme päässeet, koska oja oli liian suuri ylitettäväksi. vattu oli vapaana, perässään 5m heijastinnauha, jonka olen joskus teettänyt irtipitämistä varten. eipä tarvinut kertaakaan siihen tarttua, hyvin oli neiti kuulolla.

kielon tokokurssin eka kerta

onnistuin saamaan yhden treenipaikan tänään alkaneessa tavoitteellisen tokon sekamelskaryhmässä. arvoin sitten entten tentten teelikamentten - minkä koirista valkkaisin mukaan?
päädyin kieloon, koska se on tuntunut käyvän lähiaikoina välillä vähän kierroksilla ja tulkitsen sen johtuvan aktiviteetin puutteesta.
kielo on viimeksi ollut treeniryhmässä liki kaksi vuotta sitten, mutta kotona ollaan aina silloin tällöin kokeiltu juttuja.

ryhmässä on kielon lisäksi rottweiler, pk collie, joku keskikokoinen karvakasa, joku valkoinen moppi ja labdarodinnoutaja. kaikki ryhmäläiset mukavan rauhallisia ja tunnilla oli pääsääntöisesti aivan hiljaista, ihanaa.

ensimmäisenä tehtiin hyppyä. kielon kanssa tehtiin niin, että nami vietiin hypyn taakse, sitten kielo perusasentoon ja siitä hyppy-käski. reippaasti hyppäsi. parantamisen varaa siinä, että malttaa odottaa käskyä, eikä hyppää heti. tätä täytyy nyt alkaa kotona treenaamaan.

seuraavaksi oli vuorossa nouto. kielo oli niin innoissaan nameista, että ei olisi malttanut ottaa kapulaa suuhun, mutta kun en luovuttanut niin kyllä se alkoi edistyä. täytyy kokeilla vähemmän hyvillä nameilla tuota pitoharjoittelua.

paikallamakuussa pysyin metrin päässä ja palkkailin siitä etutassujen väliin. minuutin verran onnistui näin, sitten kielolla alkoi keskittyminen herpaantua ja nousi istumaan pari kertaa.

luoksetulon pysäytystä tehtiin niin, että heitettiin ensin nami - kutsuttiin - vapautus ja namin heitto - kutsuttiin - vapautus ja namin heitto. sitten kokeiltiin hämyä, kielo pysäsi tosi hyvin. pari toistoa, molemmat onnistui. nyt tavoitteena pidentää aikaa, jonka koira seisoo paikallaan pysäytyksen jälkeen.

lopuksi tehtiin kaukokäskyjä. menin ensin metrin päähän, mutta pidensin siitä pariin metriin. hyvin onnistui istu-maahan-istu-maahan jne. matkan pidentämistä sitten vaan. ja vaihtelua pituuksiin, kauanko pitää odottaa maassa tai istumassa, eli ei saa itse alkaa tarjota vaihtoja.

hyvänmielen treenit!

syksyn pentunäyttelyt

vidan kaasi-veli tuli meille näyttelylomalle syyskuun alussa ja viipyi 9.10. olleeseen chihuahua ry:n erikoisnäyttelyyn asti.

ensimmäisenä ohjelmassa oli turun pentunäyttely, jonne osallistuivat sekä vida että kaasi. tuomarina tapio ranta. tässä poikien arvostelut:

vida 5-7kk PEK2
hyvät rungon mittasuhteet omaava kaunispäinen uros, jolta valitettavasti toinen kives puuttuu ja pentuhampaat vielä osittain jäljellä. hieman matala säkä. lyhyt olkavarsi, mikä näkyy etuliikkeissä. tarvitsee runsaasti kehätottumusta. liikkeet ok.

kaasi 5-7kk PEK1
erittäin kaunis pää ja ilme. riittävä kaulan pituus. hieman lyhyt ja pysty olkavarsi. hyvä takaosa. hyvänmallinen runko. hyvä raajaluusto ja kulmaukset. liikkuu hyvin kun haluaa. tarvitsee runsaasti lisää kehätottumusta.

ei suoranaisesti mikään hyvän mielen näyttely. vidan arvostelussa harmittaa, että tuomari käytti paperia kivesvian ja hampaiden voivottelemiseen, olisin toivonut enemmän muuta arvostelua. varsinkin kun kyseessä oli vidan ainoa näyttely. kaasista tuomari sanoi, että hän ei voi antaa KP:ta, koska häntä ei ole kokoajan ylhäällä ja heilu. turhan paljon vaadittu ensimmäistä kertaa kehässä olevalta pieneltä pennulta.

seuraavana vuorossa oli lohjan pentunäyttely, jossa tuomarina kati kilpeläinen. 5-7kk luokassa oli huikeat neljä urospentua.

kaasi 5-7kk PEK2
vahvarunkoinen uros, joka tänään ujostelee kehässä. hyvät mittasuhteet ja kokoon sopiva luusto. hyvä kallo. kuono saisi olla pidempi. aukile päässä. hyvät korvat. riittävä eturinta. pyöreä runko. hyvä ylälinja. riittävät kulmaukset. laskeva lantio. hyvä hännänkiinnitys, mutta ei nosta sitä liikkeessä. hyvät etuliikkeet, mutta kapeat takaliikkeet. hyvä turkki.

viikko turun ja lohjan jälkeen oli vuorossa tuuloksen pentunäyttely, jossa tuomarina juha putkonen. toiveet oli varovaisen korkealla, koska putkonen on chihuahua-tuomari ja arvelin, että hän voisi pitää kaasista. ja niin pitikin!

kaasi 5-7kk PEK1 KP PU-1 ROP
6kk. hyvänkokoinen, mittasuhteiltaan oikea. hyvin pyöristynyt kallo. hyväasentoiset korvat. hyvät silmät ja pigmentti. hyvä otsapenger. hyvä kuono-osa ja purenta. erinomaiset rintakehä ja eturinta ikäisekseen. tasapainoisesti kulmautunut. hyvä pentukarva. oikeinkiinnittynyt häntä, jonka voisi nostaa paremmin liikkeessä. voisi esiintyä reippaammin.

kaasi petrasi esiintymistään joka kerran ja tuuloksessa se esiintyi jo mukavasti, vaikka häntä ei aivan ylös vielä noussutkaan.
seuraavana päivänä oli vuorossa tampereen pentunäyttely, jossa tuomarina tarmo viirtelä. viirtelä on todella tarkka esiintymisestä, joten osasin melkein arvata, ettei kaasin esiintyminen riitä sille. ja siitä se meidän KP kiinni jäikin, vaikka kaasi oli reippaampi kuin aiemmin ja mielestäni jo tosi kiva.

kaasi 5-7kk PEK1
hyvä koko. kaunis päänmuoto ja ilme. hieman silmävuotoa. purenta ok. sievät korvat. tanakka runko. hyvät takakulmat ja karvanlaatu. kauniit liikkeet. häntä tulisi olla kaarevampi ja korkeammalla kannettu. hieman arasteleva käytös.


chihuahua-erkkarissa kaasi olikin sitten ensimmäistä kertaa isommissa pennuissa. tuomarina unto timonen. koiria luokassa neljä.

kaasi 7-9kk PEK2
hyvä koko & mittasuhteet. hyvä kallo-osa. täyteläinen, mutta hieman lyhyt kuono-osa. oikea-asentoiset korvat. hyvä kaula. riittävästi kulmautunut etuosa. erinomainen runko & ylälinja. hieman niukasti kulmautunut takaosa. likkuu hyvin, kun rohkaisee mielensä.

nyt kaasi on näyttelylomalla ja starttaa virallisissa luokissa joskus ensi vuonna, toivottavasti iän myötä lisää itsevarmuutta keränneenä. siihen olen todella tyytyväinen, että kertaakaan se ei stopannut kehässä, pöydällä oli aina nätisti. ei siis missään nimessä pelännyt kehässä, mutta itsevarmuus ei vielä riitä ylvääseen hännänkantoon. liikkeet sillä on kauniit ja kiva se on kanssa oli kehiä kiertää.

ihana oli muutenkin pitää kaasia kylässä, on se aivan hurmaava poika. iloinen ja ihmisrakas.

äiteensä poik

kallialan koirahulinat

en muista oliko tapahtuma tuon niminen, mutta jossain hulinoissa me ainakin lauantaina käytiin :) mietin tovin viitsinkö ajaa 92km sastamalaan match showhun, mutta koska vida ei ollut sellaisessa vielä ikinä käynyt, päätin viitsiä.

tapahtumassa oli match shown lisäksi agilitykilpailu, temppukilpailu ja pujottelukilpailu. ilmoitin mätsäriin vidan pentuihin, kielon aikuisiin ja agilitykilpailuun vatun. sitten alkoikin tohina! mätsäri alkoi veteraaneilla, joita oli vain kaksi ja tämän jälkeen alkoivatkin heti pienet pennut toisessa kehässä.

vidan parina oli n. neljä kertaa suurempi pentu, rauhallinen sellainen kuitenkin. vida ei kuitenkaan tykännyt kun meidän piti kävellä edellä ja ison pennun perässä. pöydällä meni aivan superhyvin, vida seisoi kuin patsas ja antoi hienosti tuomarin katsoa hampaat ja koittaa kivekset. pari vei kuitenkin voiton ja vida sai sinisen nauhan. sinisten kehässä pyysin, että saisimme kävellä viimeisenä ja se oli ihan hyvä ratkaisu. kävely sujui paljon reippaammin. yhtään stoppia vida ei tehnyt koko mätsärissä, siitä olen tosi iloinen. vida oli sinisten kakkonen ja sai kivoja palkintoja: puruluita, ruokanäytepussin, naksuttimen, lelun ja namipussin.

heti pentukehän loputtua kuulutettiin, että alkaa sekä agilitykilpailu että pienet aikuiset mätsärikehässä. ilmoitin mätsärikehään, että saatan myöhästyä kielon kanssa ja juoksin rataantutustumiseen. montaa hetkeä en ehtinyt tutustua rataan, koska vattu oli ollut kevythäkissä vidan esiintymisen ajan ja piti ehtiä lämmitellä se ennen omaa vuoroa. oltiin ensimmäisenä agilitykilpailussa, koska meillä oli matalin hyppykorkeus. vattu häkistä, hölkyttelyä ja kisapaikalle. lämpöä riitti +27 astetta, joten aavistin, että vauhtia ei rouvasta välttämättä löydy.. :) kisapaikkaan tutustuminen vattu aloitti luonnollisesti merkkaamalla. vähän nolotti.

rata alkoi kahdella perättäisellä hypyllä, joita seurasi putki. jätin vatun istumaan ensimmäisen hypyn taakse ja menin itse putken suulle. siitä käskytys hyppy-hyppy-putkeen ja jee, se onnistui. putken jälkeen vattu olikin sitten sitä mieltä, että ihan kiva rata, riitti jo, ja meinasi merkata putken. 5vp tästä. sain houkuteltua takaisin vauhtiin ja loppurata menikin sitten aika jees. hitaasti, mutta ilman virheitä tai kieltoja. lopputuloksena siis viisi virhepistettä. sijoitus meillä oli lopulta 11./14. hymyilytti, me ei hävitty!

nyt on sitten koettu sekin. aina olen halunnut vatun kanssa kisata, kaksi kertaa aiemmin ollaan kisattu oman porukan jutuissa, nyt ekaa kertaa ihan vieraassa paikassa, vierailla esteillä ja vieraiden järjestämässä kisassa. oli tosi kiva huomata, että vattu pystyi suorittamaan vieraat esteet ilman mitään ongelmia. ei arkaillut juosta vieraaseen putkeen vaan meni yhtä hyvin kuin normaalistikin. uusi kenttä uusine hajuineen oli kyllä kauhea haaste koiralle, jonka merkkailutaipumus on normaalia voimakkaampi x 10000. mutta me selvittiin, ei tarvinut hävetä, päästiin maaliin asti ja loppufiilis loistava. nyt on sitten kisattu, yksi haave toteutettu :)

heti vatun radan jälkeen pitikin sitten juosta kielon kanssa mätsärikehään. kielo oli niin upea esiintyjä, olin narun päässä vaan ihastelemassa koiraani. pöydälläkin aivan mieletön, juoksusta huolimatta. tuomari ei kipsusta ollut niin haltioissaan kuin minä ja kielo saikin ensimmäisen sinisen nauhan aikuisten kehästä eikä sijoittunut sinisissä. mutta itselle kehässäolo kielon kanssa oli siitä huolimatta suuri ilo. se ei välitä toisista koirista yhtään, häntä on kokoajan ylhäällä ja ilme ylpeä. ihana esiintyjä.

sitten alkoikin olla aika suunnistaa kotia kohti. auton ovet laitoin selkosen selälleen heti kun kielon kanssa tulin kehästä. kolme tuntia vierähti tapahtumapaikalla todella nopeasti ympäriinsä juostessa. helle vähän verotti nautintoa, mutta hienosti järjestetty ja mukava tapahtuma oli joka tapauksessa. kotimatkalla piti pysähtyä kiikoisten abc:lle hakemaan hernemaissipaprika-pakasteita koirien bokseihin. niitten päällä makoillessa väheni läähätysäänet huomattavasti ja päästiin hyvin kotio asti. vida oli kotona aivan naatti, päivä oli ollut sille tosi jännittävä ja uutta täynnä. mitä kaikkea mahtoi pienen pojan päässä päiväunilla liikkuakaan.

hyppy!

harjoiteltiin vidan kanssa hypyn alkeita. jätin vidan seisomaan hypyn toiselle puolelle ja kutsuin hyppäämään yli. palkkasin lelulla. huomasin, että se tosiaan osaa jo hyvin odota-käskyn. paikallaistumista on toki treenattu, mutta ei kauhean aktiivisesti, eli vähän huomaamatta tässä arkielämässä on oppinut tuota odottamista. hieno juttu. treeniä se toki jatkossakin vaatii, mutta aika hienoa, että 5kk pentu osaa jo odottaa hypyn takana hyppylupaa :)

maitohampaita!

maitohampaitapa hyvinkin, eikä nyt sillä koiralla, joka ensimmäisenä tulee mieleen.
kielo kävi tänään hammaskivenpoistossa ja pyysin poistamaan molemmin puolin yhdet poskihampaat, jotka ovat jo hyvän aikaa heiluneet. niihin oli kertynyt melkotavalla hammaskiveä ja ne olivat niin pienet, että ajattelin niiden olevan tarpeettomat. pyysin eläinlääkäriä kuitenkin kirjoittamaan minulle lapun, että hampaat ovat suussa olleet eivätkä alunperin puuttuneet. no, sain lappuni kyllä, mutta :) hakiessani kieloa paljastui, että hampaat olivatkin olleet maitohampaat! aika sinnikkäät tapaukset kun koiralla ikää kuitenkin jo 2,5v. eivätkä ne olisi itsellään sieltä lähteneet, ainakaan lähitulevaisuudessa. ties kuinka pitkään olisivat suussa vielä viihtyneet.

honkajoen näyttely

vatun täytyy päästä joka vuosi ainakin kerran näyttelyyn. tänä vuonna päätin jo hyvissä ajoin, että se näyttely tulee olemaan honkajoki. honkajoki siksi, että se on lähellä ja koska vuonna 2009 ollessani turistina siellä ihastuin aivan täysin näyttelypaikkaan ja näyttelyn tunnelmaan. näyttelypaikka sijaitsee mettässä ja järjestäjät ovat erämiehiä. kehiä on muutama ja ihmisiä melko vähän. aivan erilainen fiilis kuin jossain tupotäydessä kv-näyttelyssä.

odotukset näyttelypaikalle olivat siis kovat, mutta ei tarvinut pettyä. heti kun autosta astuin ulos oli järjestäjämies kysymässä tarvitsenko apua tavaroiden roudaamisessa. ja kyllä tarvitsin - mukana oli vida, kielo, sterre ja vattu, eli kolme häkillistä koiria plus vähän muuta tavaraa. tavarani kannettiin kehän laidalle rokotustarkastusten kautta ja kokoajan iloisesti rupatellen. pisteet näyttelylle myös siitä, että tarkistivat mikrosirut! en ole tähän ennen törmännyt, mutta käytäntö on hyvä. ei voi tuoda koiria väärillä papereilla alueelle, eli rokotustodistusten yms pitäisi aika varmasti pitää paikkansa kaikilla.

kielo ja vida olivat tosiaan mukana turistin ominaisuudessa. kielo selkeästi nautti päästessään ihmisten ilmoille. vida tykkäsi kun sitä kovin ihasteltiin. otin vidan kanssa yhden koekierroksen kehässä ja syötin sille pari namia pöydällä. ihan reippaasti meni.

sterre oli nuorissa ja vattu avoimessa, eli tytöt olivat perättäisissä luokissa. onneksi kehän laidalta löytyi apua nopeaan vaihtoon eikä minun tarvinut stressata siitäkään.

tässä sterren arvostelu:
NUO EH
1,5 vuotias. oikea ilme, mutta kuonon mittasuhteiden tulisi olla paremmat. oikein kiinnittyneet korvat. erittäin hyvä kaula. oikeanlainen ylälinja. alalinjan tulisi olla parempi. rintakehän tulisi olla syvempi. ranskalainen etuosa. oikeanlaiset liikkeet. oikeanlainen turkki.

tässä vatun arvostelu:
AVO EH
6-vuotias. erittäin vahva narttu. isokokoinen. kallon ja kuonon mittasuhde voisi olla parempi. oikein kiinnittyneet korvat. vahva, hieman lyhyt kaula. erittäin hyvä ylälinja. erinomaisesti kiinnittynyt häntä. ruumiinrakenne oikea ikäisekseen. ranskalainen etuosa. hyvät liikkeet. oikeanlainen turkki.

vatun EH:sta olen erittäin iloinen, varsinkin kun näyttelyitä tälle vuodelle oli suunnitteilla tosiaan vain tämä yksi. pakko myöntää, että pitkästä aikaa jännitin näyttelyä! onneksi koira esiintyi nätisti ja tuomari osasi huomioida iän arvostelussaan. vattu nimittäin hieman erottui kehässä kahdesta kilpakumppanistaan, jotka molemmat olivat kaksivuotiaita.

sterrestä huomasi, että oli ollut meillä muutaman päivän ennen näyttelyä. esiintyi paremmin kuin koskaan ja oli rennompi näyttelyssä kuin ikinä. kelpasi jopa namitkin näyttelypaikalla, mitä ei ole ennen tapahtunut.

molemmista tytöistä ja hyvin käyttäytyneistä turistikoirista olen erittäin ylpeä, mutta kyllä erityisesti vatun eh lämmittää mieltä vielä hyvän aikaa. :)

sterre - saanko tehdä siitä rukkaset?

sterre tuli torstaina kylään sijoitusomistajiensa tehdessä muuttoa. sterre oli ensin ihan ihmeissään, että mikä paikka tämä nyt on, kun mekin ollaan tosiaan muutettu. sterre purki epävarmuuttaan murisemalla kaikille, jopa kielolle, todella tiukasti. laitoin sen portin taaksen yhteen huoneeseen ensin totuttelemaan taas tilanteeseen.

perjantaiaamuna oli tarkoitus jättää sterre makkariin portin taakse, mutta vida päätti kiivetä sen kaveriksi, joten totesin, että olkoon ne kaksi sitten kahdestaan. mitään murinoita ei sterreltä enää vidalle tullut.

laitan portin aina aika löyhästi siinä toivossa, että koirat murtautuvat sopimaksi katsomallaan hetkellä toistensa seuraan ja asia on ratkaistu ollessani poissa. ja näin kävi tälläkin kerralla. tulin töistä kotiin ja vastassa oli neljä huiskuhäntää sulassa sovussa. siitä asti on menty taas kaikki koko kämpässä vapaana. ilman murinoita.

on ihana katsoa kun sterre leikkii vidan ja kielon kanssa. vattukin intoutuu välillä mukaan. noina hetkinä sterre on maailman suloisin otus.

mutta. sitten päästään otsikkoon. olin tänään niiiin kiukkuinen havaitessani pissapläntin parketiltani. luvallisia pissapaikkoja on kaksi, toinen makuuhuoneessa ja toinen kodinhoitohuoneessa. sterre ei ole luonani ikinä ollut täysin sisäsiisti, joten mattoja tms ei ole lattialla. mutta nähtävästi ei auta matottomuus eikä pissapaikat, parketille on paras pissiä. argh. onneksi huomasin sen suht.nopeasti niin ei ehtinyt jäädä jälkeä parkettiin.

no, ehdin tuosta rauhoittua. kunnes huomasin ruoho-oksennuspläntin uudella vaalealla sohvallani. tässä vaiheessa meinasi koiraparasta oikeasti tulla rukkaset. olen laskenut sen tässä parin päivän aikana miljoona kertaa alas sohvalta, koska koirilla ei ole sinne asiaa. vattu tietää ja kielo ja vida eivät pääse hyppäämään sohvalle. näyttäisi siltä, että sain sohvankin pelastettua, mutta kyllä nousi savu korvista hetkellisesti aika tehokkaasti!

hetken kuluttua se leikki taas innolla vidan ja kielon kanssa. ja on taas maailman suloisin otus. :)

kavereita kylässä

muutimme pari viikkoa sitten koirien kanssa porin keskustasta luvialle maaseudun rauhaan. koirien kannalta olennainen muutos on oma aidattu piha. aidattuna on n. 40 neliön pläntti, jossa riittää chihuille mukavasti tilaa kirmata. pihalla on tietysti myös uima-allas koirille ja agilityesteitä on hankittu, joskaan treenejä ei keppitreeniä lukuunottamatta ole vielä aloitettu. ilmat ovat alkaneet viiletä joten eiköhän me treenitkin pian käynnistetä.

viikko sitten pihalle tuli mukava porukka koirakavereita. luka ja pepe sekä hilla ja naava. ilmeisesti meidän sakki on saanut parissa viikossa merkattua reviirinsä, sillä vieraista luka ja hilla olivat vähän varuillaan, että mihis nyt on tultu. pepe otti ilon irti merkkailulla ja naava ei ollut moksiskaan. naavan ja vidan touhua oli ihana katsella. ja kielo tietysti myös menossa mukana. muut ottivat sitten rauhallisemmin.

vatun tyttö hilla on aloittanut vaikka mitä uusia hienoja harrastuksia. vattu on ylpeä, että tytär jatkaa äidin jalanjäljillä äidin jäädessä hiljalleen eläkkeelle harrastuksista.
vatun poika lukalle kuuluu hyvää. on ollut terveenä ja nauttii elämästään pepe-kaverin ja omistajiensa kanssa.
kielon tytär naava on varsinainen vauhtihirmu edelleen, joka ei äitinsä tuntien yllätä yhtään, päinvastoin. ihana nähdä miten samaa elämäniloa löytyy tyttärestä. tykkään ihan hirmuna tämänluontoisista chihuista.

kiitos kamujen omistajille kun kävitte kylässä ja tervetuloa monet monet kerrat uudelleen :)

vida yyterissä

vida yyterin koirarannalla chihuahua-tapaamisessa. kuva liisa sorsa.

hyvä sterppa!

hieno päivä pöytyän näyttelyssä, sterre JUN ERI 1 SA PN-4! vesisateesta huolimatta esiintyminen meni kivasti. tässä sterren arvostelu:

hyvin rakentunut nuori narttu, jolla hyvät mittasuhteet. kaunisilmeinen pää. hyvät korvat, kaunis kaula. erittäin hyvä runko, ylälinja ja raajat. hyvälaatuinen karvapeite. kauniisti kannettu häntä. liikkuu hyvin. miellyttävä käytös.

vidan treeniä

vidalla on ikää nyt 15vk joten tokotreenit on aloiteltu hyvänaikaa sitten ja liikkeiden kirjoa laajennetaan hiljalleen.

ensin painopiste oli luonnollisestikin arkiasioiden sujumisella, eli miten käyttäydytään pantaa laitettaessa, hississä, käytävässä ja pihalla. vidan kohdalla nämä asiat menivät perille äärettömän nopeasti ja nykyään se tietää jo tasantarkkaan että hississä istutaan siihen asti kun saa luvan nousta, käytävillä ei riekuta tai haukuta jne. remmissä se on ollut alusta asti todella helppo. ei tee stoppeja, ei hätkähdä juuri mistään, tulee reippaasti mukana. nyt huomioni on kiinnittynyt siihen, että se hakee turhan paljon tukea vatusta ja kielosta, eli yritän ehtiä viedä sitä entistä enemmän yksin ulos. vaikka miten olisi kiire, niin tämä on niin tärkeä asia, että siihen on löydyttävä aikaa.

olen pitänyt vidaa kokoajan irti päivittäin jollakin ulkoilulla, yleensä lähes kaikilla. aluksi kerrostalomme takapihalla ja sitten muuallakin. tässä ajatuksena sekä se, että pentu saa tarvitsemaansa vapaata liikuntaa sekä luoksetulotarjoittelu. päivittäin en ole kuljettanut nameja mukana, vaan palkkaan rapsutuksilla ja kehuilla ja sillä, että annan mennä uudestaan. remmi roikkuu perässä ja otan remmistä kiinni jossain vaiheessa niin, että pentu ei ole tullut luokseni vaan vaikkapa natustelee voikukkaa. olen pyrkinyt näissä tilanteissa ottamaan myös tytöt lyhyelle hihnalle, ettei vida kokisi hihnassaoloa epäreiluksi vaan pysyy siinä tyttöjen tahdissa. tytöillä on siis fleksit ja vidalla perushihna.

tokoon liittyen ollaan treenattu sivulletuloa, idea on mennyt mukavasti jo vähän perille ja kropan käyttö on taitavaa. lisäksi ollaan treenattu kontaktikävelyä ja seisomista. istumisesta on tullut vidalle vähän turhankin vahva arkitreenistä, joten sen vastapainona ollaan nyt harjoiteltu tuota seisomista. pyrin treenaamaan mahdollisimman paljon ulkona. se on tietysti kätevää siinäkin suhteessa, että pystyy keskittymään vain pentuun, mutta pääajatus ulkotreenin takana on se, että yritän välttää tilannetta "koira toimii sisällä muttei ulkona".

möllitoko

käytiin vatun kanssa möllitokokokeessa. tihkutti ja tuuli, ihmiset oli toppavaatteissa, eli ei ihan chihun keli. enemmän vaikutusta meidän suoritukseen oli kylläkin nurmikentällä, joka vattua kiinnosti liikaa. jokainen ruohonkorsihan on potentiaalinen merkkauspaikka!

luoksepäästävyys 9, meni häntä heiluen tuomaria hieman vastaan, ei olisi saanut tuomarin mukaan nousta, siitä -1p.

paikallamakuu 7, kaksoiskäsky ja haukahdus kesken paikallamakuun.

seuraaminen kytkettynä 6, haisteli.

seuraaminen vapaana 0, meni ihan ok, mutta pysähtyi haistelemaan niin nappasin kaulapannasta, eli kosketus koiraan nollasi pisteet.

maahanmeno 0, kolmoiskäsky. sitten kyllä onnistui.

luoksetulo 9, nousi seisomaan "onko valmis"-kysymyksen jälkeen ja jouduin istuttamaan uudestaan. luoksetulo vauhdikas ja perusasento hyvä.

seisominen 0, jäi kyllä paikalleen mutta alkoi siinä pyöriä ja haistella.

hyppy 10, ihan täydellinen.

yleisvaikutelma 8, pysyi hyvin hallinnassa ja suorittaminen oli iloista. miinusta haistelusta.

voi pojat :)

naavan lähtiessä jäljelle jäivät veljekset kasja ja vida. aloinkin aika nopeasti saada esimakua siitä, mitä uroksen kanssa eläminen on. tuolilta pudonnut paita on hyvin äkkiä merkattu. lehtikeräystelinettä ei kannata pitää lattianrajassa. jalka nousee onneksi hienosti kyllä ulkonakin :)

kasja muutti viime viikolla yhteisomistuskotiinsa ja niin jäi vida. en ole vielä päättänyt mitä sen kanssa teen, toistaiseksi se on minulla ja on aivan ihana pentu. reipas ja suloinen. ulkona maailman helpoin, reippaasti häntä pystyssä tuli vastaan mitä tahansa. kielon mielestä vida on maailman hauskin keksintö, koska se jaksaa leikkiä juuri niin paljon kuin kielo haluaa. ja kielohan haluaa leikkiä.. sanotaanko näin, että turhan hiljaista ei ole lähipäivinä ollut.

lähipäivinä myös vattu on alkanut kiinnostua vidasta ja vattu onkin alkanut jo osallistua innolla nuorison leikkeihin. lisäksi vattu hoitaa vidan silmien ja korvien puhdistuksen huolella. sydän pakahtuu kun katselee kolmen sukupolven edustajien innokasta leikkiä. ja kun katselee televisiota ja kaikki kolme mahtuvat samaan syliin ja käpertyvät kasaksi.

vidan kanssa ollaan aloiteltu tokon alkeita. sivulletulo alkaa olla ihan hauskasti jo mallillaan. ulkona pidän sitä paljon vapaana niin, että hihna laahaa perässä. nyt lähipäivinä on näkynyt selkeästi, että itseluottamus alkaa olla niin korkealla, ettei 'äidin' luo tarvi enää tulla ihan heti kutsuttaessa. jalkoihin tulee kyllä vauhtia sitten kun pentu huomaa olevansa jo aika kaukana muista. täytyy alkaa ottaa jotain namia mukaan, että saa palkattua myös herkuilla nyt kun näyttää, että pelkät kehut eivät rohkealle pennulle välttämättä enää kauaa riitä.

sterren näyttelyt

sterren kanssa käynnistettiin näyttelykausi oikein urakalla kahtena peräkkäisenä viikonloppuna. ensin oli ohjelmassa rauma 15.5. ja sitten somero 21.5. molemmista tuloksena JUN EH. raumalla tuomarina peter green, joka piti sterrestä kovasti, mutta esiintyminen ei mennyt aivan nappiin ja uskon tuloksen johtuneen pitkälti siitä.
somerolla tuomarina kirsti louhi, joka piti hyvänä sterren päätä ja mittasuhteita, ja huonona sterren liikkeitä. esiintyminen sujui tällä kertaa oikein mukavasti.
nyt muutaman viikon tauko ja sitten taas kokeilemaan onnea! :)

lime sai uuden kodin ja uuden nimen

pari viikkoa sitten ensimmäisenä pentuna uuteen kotiin muutti lime. lime ei muuttanutkaan ihan mihin tahansa kotiin, vaan hilla-tätinsä seuraksi tampereelle! lime sai uudessa kodissaan uudeksi nimekseen naava. naava-nimi sopii pienelle punaturkkiselle neidille oikein ihanasti. hillan lisäksi uudessa kodissa seurana on 10-vuotias lyhytkarvainen chihuherra aatu.
naavan elo uudessa kodissa on lähtenyt sujumaan mukavasti. ja itse olen niin iloinen siitä, että neiti pääsi näin ihanaan kotiin. luopuminen neidistä tehtiin minulle helpoksi.

pentujen vappu

vapun aatoksi olimme sopineet treffit hallille hillan, aatun, lukan ja pepen kanssa. itselläni oli mukana vain pennut, halusin nähdä, miten ne suhtautuvat vieraisiin koiriin ilman emon tuomaa turvaa. lime otti heti tilan haltuun ja juoksi innolla ympäriinsä. vida ja kasja tutkivat ensin tilannetta läheltäni, mutta melko nopeasti nekin alkoivat ottaa kontaktia koiriin ja niiden omistajiin. kasjan mielestä pepe oli aivan huipputyyppi, se seurasi pepeä ja yritti jatkuvasti nuolla sen naamaa. pepe pitkäharmoisena jaksoi hyvin kasjan touhuja ja antoi sen oleskella läheisyydessään. lime haastoi eniten leikkiin hillaa ja hilla välillä intoutuikin juoksentelemaan limen kanssa, kuitenkin hienosti pienempää varoen. aatu on 10-vuotias vanha herra, joka suhtautui pentuihin rauhallisesti, välillä kävi niitä nuuhkimassa ja antoi pentujen tutkia itseään. luka, kielon veli, ei aina tiennyt miten päin sitä olisi, mutta luka on luonteeltaan todella kiltti, joten se sai olla pentujen kanssa omalla tyylillään.

todella ihana oli katsoa, miten mukavasti nämä seitsemän koiraa menivät yhdessä sulassa sovussa. pennut olivat reippaita ja aikuiset käyttäytyivät kaikinpuolin hienosti.

kuvassa kasja, vida ja lime. kaksi tuntia leikkineenä oli hyvä nukahtaa syliin :)
kuva hillan omistajalta.

pentutarkastus

eilen kävimme hakemassa sirut ja lisäksi pennuille tehtiin pentutarkastus. kaikilla pennuilla oli kaikki ok. sirutuksesta kasja ja lime eivät sanoneet mitään, vida hieman kiljaisi. pidin kaikkia pentuja hetken pöydällä sirutuksen jälkeen, jotta tulisi minimoitua pöytäkammon mahdollisuus. eipä nuo näyttäneet moksiskaan olevan, mutta kun tuli siinä tilanteessa tuo mieleen niin tehtiin eläinlääkärin kanssa näin.

ennen pentutarkastusta käytiin eläinkaupassa näyttämässä, kenen suuhun ne kaikki acanat hupenevat :) pennut ottivat reippaasti kontaktia ihmisiin ja saivatkin paljon rapsutteluja myyjiltä ja asiakkailta. yksi pieni tyttö tuli innoissaan kysymään "oi, myydäänkö täällä tällaisiakin!!" :D kielo piti huolen ettei jää ilman rapsuja ja heittäytyi selälleen jokaisen liikkeeseen tulleen asiakkaan eteen. tehokkaaksi osoittautui neidin tekniikka, se sai paljon kehuja lempeästä luonteestaan - ja niitä rapsuja :)

Pentutesti

Kävimme eilen pentutestauksessa, pennuilla ikää 7,5vk. Testaajana toimi koiranomi Kati Häkli Kontaktikoirista.
“Tekemäni testi on sovellettu ja Koiranomi-Koiraterapeutti Janita Leinosen versio Cambellin testistä, englantilaisten työkoirien testistä, tanskalaisesta pentutestistä ja opaskoirakoulun pentutestistä. Jokainen pentu saa oman kirjallisen testipaperin eri osa-alueista ja tuloksista.”

Testi tehtiin treenihallimme keittiössä, jonne testaaja haki minulta yhden pennun kerrallaan testattavaksi. Itse odotin hallin puolella toisten pentujen kanssa. Minun käskettiin olla aivan hiljaa, jotta testattava pentu ei kuulisi ääntäni eikä toisten pentujen ääniä.

Kaikista pennuista täytettiin 14. kohdan kaavake. Kaavakkeen kohdat olivat:
Käyttäytyminen sylissä
Rohkeus
Kontakti ihmiseen
Taistelutahto
Noutaminen / saalisvietti
Koulutettavuus
Dominoivuus / alistuvuus
Palautuminen
Ääniherkkyys
Kivun sietokyky
Käyttäytyminen pöydällä
Toimintakyky
Peilitesti
Laumavietti

Ja nämä kohdat arvioitiin pisteillä 1-5. Lisäksi testaaja kirjoitti havaitsemiaan asioita kaavakkeisiin.

Ensimmäisenä testiin meni Lime. Limen testissä huomionarvoista oli täydet pisteet kohdassa Kontakti ihmiseen, eli Lime käyttäytyi avoimesti, ystävällisesti, oli vapautunut ja kiipesi syliin. Taistelutahto kohtuullinen, hyvä ote lelusta. Noutamisen kohdalle testaaja oli kirjoittanut 2 x nouto! Eli Lime oli kuulemma tehnyt kaksi täydellistä noutoa. Koulutettavuustestissä oli istunut namien avulla. Dominoivuustestissä testaaja piti pentua selällään jonkin aikaa. Lime oli rento ja palautui välittömästi. Ääniherkkyystestissä testaaja tiputti räminätölkin lattialle. Lime pelkäsi, mutta pystyi toimimaan ja tuli kutsuttaessa luokse. Kivunsietokykytestissä ei reagoinut. Pöydällä liikkui varovaisesti. Toimintakykytestissä testaaja kahisutti muovipussia ja pian sen jälkeen kutsui pentua luokse. Lime tuli testaajan luokse. Peilitestissä Lime yritti leikkiä peilikuvan kanssa. Laumaviettitestissä Lime lähti testaajan mukaan testaajan kutsuessa sitä.
Lime sai testistä 47 pistettä ja osui kuvaukseen: 37-47p. Ns. helppo koira. Sopii lapsiperheisiin ja myös ensimmäiseksi koiraksi ja harrastuskaveriksi.

Toisena testiin meni Kasja. Kasja jännitti huomattavasti enemmän ja sillä oli kestänyt jonkin aikaa lähteä liikkeelle vieraassa tilassa. Ei kiinnostunut lelusta tai ruuasta. Dominoivuustestissä se oli rento ja palautui nopeasti. Ääniherkkyystestissä pystyi toimimaan ja tuli kutsuttaessa luokse. Kivunsietotestissä ei reaktiota. Pöydällä liikkui hieman. Muovipussitestissä tuli testaajan luokse. Peilitestissä siirtyi testaajan jalkoihin. Laumaviettitestissä lähti heti seuraamaan testaajaa.
Kasja sai pisteiksi 34p ja osui kuvaukseen: 27-36p. Alistuva / pehmeä koira, joka tarvitsee ystävällisen, rauhallisen ja kärsivällisen kouluttajan ja paljon sosiaalistamista.

Viimeisenä testattiin Vida. Vida sai heti ensimmäisestä kohdasta pennuista parhaat pisteet, koska ei jännittänyt yhtään testaajan sylissä. Lattialla oli rohkeasti alkanut tutkia uutta ympäristöä ja otti kohtuullisen hyvin kontaktia ihmiseen. Taistelutahtotestissä puri lelua, mutta luopui siitä helposti. Noutamistestissä haki lelun ja antoi sen testaajalle. Koulutettavuustestissä oli tehnyt istumiset ja maahanmenot yms namipalkalla. Dominoivuustestissä Vida oli ainut pennuista, joka taisteli vastaan. Palautui testistä välittömästi, häntä ylhäällä. Ääniherkkyystestistä sai hyvät pisteet, pelästyi hieman, meni testaajan luo kutsuttaessa. Kivunsietokykytestissä ei reaktiota. Pöydällä liikkui järkevästi ja rohkeasti häntä ylhäällä. Toimintakykytestissä meni ensin tutkimaan äänen lähdettä ja sitten kipitti peilille. Peilitestissä kiehnäsi peilin ympärillä ja haki tukea peilistä. Laumaviettitestissä ei lähtenyt testaajan matkaan vaan meni peilille.
Vida sai pisteet 51p ja osui kuvaukseen: 48-61p. Pentu on melko dominoiva ja itsevarma, mutta tasapainoinen. Ei sovellu ensimmäiseksi koiraksi, eikä pieniä lapsia omistavaan perheeseen. Tarvitsee johdonmukaista koulutusta ja johtajuusharjoituksia.
Erinomainen harrastus / kisakoira.

Näiden arvioiden, jotka nämä pennut saivat, lisäksi testissä oli vielä alueet:

yli 62p. Pentu on aggressiivinen, dominoiva, röyhkeä ja itsevarma. Ei suositella ensimmäiseksi koiraksi, eikä lapsiperheeseen. Tarvitsee määrätietoisen kouluttajan, paljon koulutusta ja johtajuusharjoituksia. Voi olla erinomainen koira oikeissa käsissä.

26p ja alle. Koira on epäsosiaalinen tai äärettömän ujo ja arka. Hermorakenne ja toimintakyky ovat heikkoja. Stressaa helposti ja reaogoi liioitellusti kaikkeen. Voi kehittyä pelkopurijaksi. Ei sovi lapsiperheeseen, eikä harrastuskoiraksi. Tarvitsee kokeneen kouluttajan ja erittäin paljon sosiaalistamista.

Mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan! Ja kiinnostavaa tässä oli se, että kaikki pennut osuivat eri 'lohkoon', eli kaikki pennut käyttäytyivät yksin ollessaan eri tavalla. Kun noita porukkana katselee, ei eroja niin selkeästi huomaa, koska pennut tukeutuvat paljon toisiinsa ja saavat turvaa sisaruksista. Tuo testi ei ole pennulle mikään kevyt kokemus, ei ole helppoa joutua vieraan ihmisen kanssa vieraaseen paikkaan ja kokea siinä tilanteessa jänniä juttuja, joten olen erittäin tyytyväinen näihin pentujen tuloksiin.

En tiedä testaanko kaikkia pentueita jatkossa, mutta ehdottomasti ainakin silloin, jos pohdinnassa on soveltuuko jokin pentu mahdollisesti harrastuskoiraksi vai ei. Siihen tästä testistä saa mielestäni hyvän arvion.

vatun ensimmäinen ulkotreeni tälle keväälle

varusteena lihapullia, 5m hihna ja reipas asenne. mentiin vatun kanssa meidän kerrostalon taakse. päädyt ovat avoimet, mutta sivustat rajoittuvat toinen taloon ja toinen jokeen. aika pitkä suora on mahdollista olla melko rauhassa.

teimme vatun kanssa talon takana luoksetuloja, eli jätin vatun seisomaan, kävelin n. kymmenen metriä ja kutsuin sen luo. näitä teimme kymmenisen, joista yksi pysäytyksellä. pysäytys oli hyvä ja kaikki luoksetulot innokkaita. en vaatinut luoksetulossa perusasentoa, koska takapihalla on varjoisaa ja maa vielä todella kylmä, joten istuminen ei vattua siellä miellyttänyt.

otimme takapihalla myös yhden seuraamispätkän taluttimetta. hyvin pysyi paikka, vaikka kontakti välillä uupui kun nokka meinasi mennä maahan. pääsääntöisesti kuitenkin myös kontakti hyvä.

etupihalla otimme sitten seuraamista taluttimessa, siellä myös perusasennot, koska alustana suht.lämmin asvaltti. hyvin onnistui. palkkasin viimeiseksi heittämällä lihapullan reilusti eteenpäin ja päästin siis remminkin irti, jotta muuten tylsään harjoitukseen tuli jännittävä loppu. sitten häntä heiluen takaisin kotiin. hyvänmielen ulkotreeni.

ensimmäinen ulkoilu

eilen oli ensimmäinen ihana lämmin kevätpäivä, jonka kunniaksi kasja-poika pääsi eilen pihalle. olin itse päivällä reissussa, joten en jaksanut mennä kuin yhden kanssa ja tällä kertaa valitsin kasjan. kasja oli enimmäkseen sylissä, hetkeksi laskin pihamme nurmikollekin.

tänään sitten ulos pääsivät kaikki pennut. vein ne pihalle kevythäkissä ja yksi kerrallaan nostin maahan. lime oli heti aivan innoissaan, onneksi minulla oli remmi, se tuli vauhtineidin kanssa tarpeeseen. ei yhtään kyllä jännittänyt ulkomaailma. pojat tutustuivat hieman rauhallisemmin, mutta nopeasti vidakin alkoi remmissä käpötellä ja natustella ruohontupsuja. kasjaa tuntuu jännittävän ulkoilu eniten, mutta reipastui heti kun otin hetkeksi kaikki pennut samaan aikaan nurmikolle. veljen kanssa kun sai hengailla niin ulkoilu ei ollut enää yhtään niin kurjaa. ja sylissä tietysti on ihana paistatella päivää.

tarkoituksena olisi hankkia jonkinlainen helposti kasattava aitaus, jotta pennut pääsisivät yhdessä leikkimään pihalle. yksittäin niitä on helppo viedä sylissä ja remmissä, mutta olisi hauska, että pääsisivät yhdessäkin ulkoilemaan. täytyy kehitellä jotain.

special guest star: hilla

viime viikonloppuna pennut kokivat jotain jännittävää, kun niiden hilla-täti tuli kylään! hillan mukana tuli myös kaksi ihanaa ihmistä; hillan ja lukan omistajat. kaikkein onnellisin hillan vierailusta oli kielo, tytöt leikkivät keskenään pari tuntia, aina välillä lepoa ottaen ja sitten taas painimaan.

pennut tulivat melko nopeasti katsomaan uusia ihmisiä, lime-neiti kärjessä ja pian pojatkin uskaltautuivat varpaita järsimään. hilla-täti oli pennuista ihan jees, lime olisi haastanut hillaa leikkiin, mutta hillan mielestä limen otteet olivat hieman liian rajut. i feel for you hilla.

kokonaiset kolme ja puoli tuntia pennut jaksoivat koira- ja ihmisvieraita ihmetellä, aika kului kuin siivillä. pennuilta katsottiin hampaita ja niitä pideltiin paljon. pääasiana oli tietysti leikki. ja se varpaiden järsiminen.

sunnuntaina meillä kävi myös toinen vieras, kaverini, joka myös kasvattaa chihuja. pennut saivat taas hyvää totuttelua, kun pääsivät syliin ja kopeloitavaksi. tällä kertaa vierailu meni pääsääntöisesti nukkuessa. mutta uteliaita ja reippaita pikkuisia ovat.

murkinaproblematiikkaa

olen ehtinyt jo saada vähän harmaita hiuksia pentujen kiinteään ruokaan siirtymisestä. mokomat ronkelit kun käyttäisivät vaan sitkeästi maitobaaria, eivätkä ole suostuneet syömään oikeastaan mitään. ikää on kuitenkin jo 5,5vk, joten kiinteää ruokaa pitäisi saada jo alas.

kävin hakemassa paria pikkupennuille tarkoitettua purkkiruokaa. royal caninin starter-purkkiruoka houkutteli pennut heti lautaselle ja ne söivät kaikki innokkaasti! upea juttu. toivottavasti tämä ruoka maistuisi jatkossakin niin pääsisimme hyvään alkuun. luovutuksen olen kaavaillut vasta reilun kuukauden päähän jokatapauksessa, eli sinänsä ei ole kiire, mutta hyvähän se olisi emollekin, että pennut alkaisivat jo kiinteääkin ruokaa kunnolla syömään.

aikuisille raahasin musti&mirristä taas vaikka mitä ruokapussia. muutamaa sellaistakin merkkiä, jota en ole ennen syöttänyt, kun oli -50% alennuksia. tuskin on acanan voittanutta, mutta aina välillä on luvallista tehdä syrjähyppyjä :)

kuvat pennuista

neiti 3vk
vaalea poika 3vk
tummempi poika 3vk

pentujen touhuja

viikonloppuna pennut saivat käyttöönsä makuuhuoneestani n. kahdeksan neliön alueen. lattialle on ensin levitetty vanha päiväpeitto, jonka päälle sitten pestävät peitteet.
pennut ottivat laajentuneen reviirin innokkaasti vastaan. :)

tänään pennut suostuivat maistelemaan jo hieman muutakin kuin emonmaitoa. kermaviiliä kaikki uskaltautuivat hieman maistamaan. toinen pojista maisteli myös nappulamössöä. siitä se lähtee!

pennun tuoksua

meillä on pentuja! kaksi urosta ja yksi narttu, pitkäkarvaisia, vaaleita pentuja.
ikää pennuilla on nyt jo 3 viikkoa. ensimmäiset matokuurit on annettu ja kynsienleikkuuta harjoiteltu. kävelyn alkeet ovat myös ohjelmassa. sisaruksien kanssa nukkuminen vaikuttaisi olevan kaikkein mieluisinta puuhaa.
mutta palataanpas alkuun!

kielon juoksua odoteltiin jännityksellä koko viime syksy. uros oli valittuna, mutta kun juoksua ei kuulunut, ehti uros lähteä jo ulkomaille. tällä uroksella sattui kuitenkin olemaan hieno velipuoli, joten uusi uros oli helposti mietittynä. juoksua vaan ei kuulunut. marraskuun lopulla aloin jo aavistaa kielon suunnittelevan samanlaista temppua kuin vattu-äitinsä pari vuotta sitten, eli juoksun ajoittamisen joulupyhiin. ja niinhän siinä kävi. juoksu alkoi pari päivää ennen jouluaattoa. soitin uroksen omistajalle, joka kertoi, että tämä toinenkin uros oli lähtenyt ulkomaille! onneksi tällä kasvattajalla sattui olemaan vielä kaksi nättiä vaaleaa pitkäkarvaista urosta, joten hätä ei ollut tämännäköinen. sovimme, että päätän paikanpäällä kumpaa käytän. sukutaulut olivat tutut, koska olin näistäkin uroksista ollut alunperinkin kiinnostunut.

astutusmatkalle lähdettiin milloin muutenkaan kuin 1.1.2011. lähdin kohti hankoa aamuvarhain, muuta liikennettä ei juuri ollut ja ajokeli on surkea. matka kesti n. 3,5h suuntaansa. perillä sain tutustua rauhassa näihin kahteen ehdokkaaseen. ihastuin aivan täysin heti toiseen, siinä koirassa ei ollut mitään, mikä ei olisi minua miellyttänyt. sitten päästiinkin astutuspuuhiin. astutus onnistui täydellisesti, nalkissa olivat n. 20min. koska ajankohta vaikutti aivan täydelliseltä ja astutus onnistui, päätin, että yksi astutus saa riittää.

hyvin pian astutuksesta aloin aavistella, että oli tärpännyt. kielosta tuli entistä hellyydenkipeämpi ja rauhallisempi. voi miten ihanaa olikaan, kun se alkoi käpertyä aivan minuun kiinni nukkuessaan! neljännellä viikolla kielolla oli pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta. pian alkoi sitten vatsakin kasvaa.

minulla ei ole tapana viedä narttuja ultraan, vaan vien vasta röntgeniin. niin menimme nytkin, vrk 55. röntgenissä näkyi kolme pentua. kielon kunto tarkistettiin myös ja sen todettiin olevan kaikin puolin ok. sitten eikun kotiin odottamaan, koska tapahtuu.

olin olettanut kielon synnyttävän melko aikaisin, koska sen emo vattu on synnyttänyt vrk 58 ja vrk 59. kielo ei osoittanut kuitenkaan mitään merkkejä aikaisesta synnyttämisestä. vrk 61 illalla alkoi petaus ja alkuyöstä käynnistyi synnytys. kielolla oli hyvät poltot ja se ponnisti reippaasti. aloin kuitenkin epäillä, että pentu on turhan suuri, koska tuntui, ettei se etene ollenkaan. neljän aikaan aamulla soitin eläinlääkärille ja sinne sitten lähdimme samantien.

eläinlääkäri arvioi, että pentu ei mahdu tulemaan, koska se oli iso ja tulossa perä edellä. pentu oli mielestäni edennyt nyt vähän, mutta eläinlääkäri teki leikkauspäätöksen, jotta pennulla olisi mahdollisimman hyvät selviytymismahdollisuudet. eläinlääkärin laitettua nukutusaineen pennun takaosa tipahti esille! eläinlääkäri sai kiskottua pennun ulos ja hoitaja alkoi hieroa sitä. pentu virkosi nopeasti ja sain sen hoidettavakseni. sitten eläinlääkäri ja hoitaja alkoivat leikata kieloa. pian minulla olikin jo kolme pientä elämänalkua pyyhkeen sisällä lämmitettävänä. onneksi kaikki pennut olivat oikein eloisia heti. yhdenkään tilanne ei näyttänyt huonolta. eläinlääkäri kertoi leikkauksen jälkeen, että kielon kohtu oli supistunut kahden pennun eteen ja nämä pennut eivät olisi selvinneet jos olisin viivytellyt eläinlääkäriin tulon kanssa. kannatti siis taas luottaa omaan tuntemukseen ja mennä heti.

kielo oli herättyään pihalla, mutta antoi pentujen heti alkaa imeä. kotona otin kielon viereeni patjalle ja silittelin sitä ja asettelin pennut kielon kainaloon. pysyin siinä niin kauan, että kielon pää selvisi ja se alkoi hoitaa pentuja kunnolla. kielo onneksi ymmärsi heti pentujen pissatuksen ja imemään päästi heti.
ensimmäinen vuorokausi leikkauksen jälkeen meni hyvin.

reilu vuorokausi leikkauksesta kielo alkoi käyttäytyä välillä levottomasti. en heti ymmärtänyt mistä on kyse. kahden paikoin levottoman yön jälkeen otin yhteyttä ensin kaupungin eläinlääkäriin, joka arveli puhelimessa, että kielolla on kipuja leikkauksen jäljiltä. halusin kuitenkin varmuuden asiaan ja kävimme kielon kanssa vielä omalla eläinlääkäriasemallamme ottamassa verikokeet ja tsekkaamassa kielon kunnon. verikokeissa oli kaikki ok. antibiootin määrää hieman nostettiin, kielo sai kipupiikin ja kipulääkkeitä kotiin. puoli tuntia kipupiikistä kielon käytös muuttui normaaliksi, se ei ollut lainkaan levoton, ei enää läähättänyt tms. annoin varmuuden vuoksi kipulääkettä päivän ajan, mutta sitten sen pystyikin jo lopettamaan ja kivut pysyivät onneksi sen jälkeen poissa ja kielo pääsi keskittymään rauhassa pentuihinsa.

pennut ovat kasvaneet kokoajan hyvin, kielo on ollut hyvä emo ja maitoa on riittänyt.
pentujen kasvua on ihana seurata ja on ihanaa että niitä on kolme, pennuista on ihanasti seuraa toisilleen. myös motoriikan kannalta on hyvä kun on kavereita, joiden yli mönkiä ja joiden viereen kömpiä.

tässä oli hieman pentujen elämän alusta. nyt pennut ovat tosiaan kolme viikkoa. lähipäivinä olisi tarkoitus alkaa totuttaa pentuja muuhunkin murkinaan kuin emonmaitoon. eilen jo hieman yritin, mutta pennut eivät kiinnostuneet yhtään. odotellaan siis vielä hetki sen kanssa.

sterre 1v!

ulkoistettu vahvuutemme sterre eli quimichin desert star täytti tänään vuoden!
synttäreitä on juhlittu leikin merkeissä:
http://www.youtube.com/watch?v=0Ol7sK9qL14

eilen kävimme sterren kanssa turun näyttelyssä. sterre oli ensimmäistä kertaa junioriluokassa. tuomarin mielestä sterren purenta oli epätasainen ja siksi tulokseksi H. tuomari kehui sterren stoppia, turkkia, kulmauksia, luonnetta, kaulaa ja ylälinjaa.

olen todella tyytyväinen sterren iloiseen ja reippaaseen käytökseen näyttelyssä. sillä vaikutti olevan hauskaa ja sen kanssa oli mukava olla kehässä, kun häntä heilui lähes kokoajan! ja sehän se tärkeintä junnuluokassa onkin, hauskanpito ja touhuun totutteleminen :)

vuoden kertaus

perinteikkäästi on taas aika kerrata kulunut, tai nyt jo viime vuosi.

vuoden ensimmäinen koiratapahtuma oli kajaanin kansainvälinen koiranäyttely. kielo siellä junioriluokassa ja upealla esiintymisellä sai ERIn ja oli luokkansa neljäs.

helmikuussa kielo loukkaantui ja vietimme kaksi erittäin raskasta kuukautta enimmäkseen kotosalla. kielo oli ehtinyt aloittaa tavoitteellisen tokon alokaskurssin, mutta se jäi onnettomuuden vuoksi kesken, kuten muutkin harrastuksemme.

keväällä näyttelyissä pääsi debytoimaan vuorostaan kielon sisko hilla, joka nappasi rauman näyttelyssä reippaalla esiintymisellä EH:n ja hienon arvostelun.

kevään mittaan villivadelman-sakki kävi kiitettävästi eläinlääkärin virallisissa terveystarkastuksista saldona 4 x 0/0 polvet, 4 x terveet sydämet ja 3 x terveet silmät. suuri kiitos vielä kasvattien omistajille!

kielo kuntoutui onneksemme hyvin. toukokuun lopulla palasimme näyttelykehiin järvenpäässä. kielon liikkeet eivät olleet vielä aivan kohdillaan, jonka vuoksi tuloksena H.
kielon vuoden näyttelytulokset: ERI4, H, H, EH1, H, EH, EH3, ERI3, EH2, ERI3 ja H. tavoitteena kielon kanssa oli ykköskilpailuun oikeuttavat tulokset (3 x eh/eri) ja se tavoite täyttyi hienosti. hieno näyttelyvuosi kielolla kaikenkaikkiaan. purenta ei ihan kaikille tuomareille kelvannut ja liikkeet voisivat olla paremmat. eniten kehuja sai ehdottomasti kielon pää, joka on kaunis ja rodunomainen.

vatun kanssa debytoimme täysin uudessa lajissa, eli rallytokossa. ehdimme vuoden aikana vain yhteen kisaan, mutta sieltä sitten hienosti 80p, eli nousutulos alokasluokasta. saa nähdä ehdimmekö joskus kerätä loput kaksi nousutulosta. ikävä kyllä kisoja on pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla, eikä sinne asti oikein tule herkästi lähdettyä.

vattu kävi myös muutamassa näyttelyssä. tuloksina EH, EH, H ja HYL. hylätyn vattu sai saksalaiselta tuomarilta hammaspuutoksesta. EH:t ovat suomalaistuomareilta, joten niihin olen erittäin tyytyväinen. vattua olisi tarkoitus jatkossakin viedä säännöllisen epäsäännöllisesti näytille, aina sillointällöin.

keväällä tein yhden aika mukavan hankinnan. ostin ihailemaltani kasvattajalta narttupennun, sterren. sterren äiti on kaunein tietämäni lyhytkarvainen chihuahua ja isä yksi hienoimpia pitkäkarvaisia chihuja, joten yhdistelmä oli aivan täysin mieleiseni. ja onnekseni kasvattaja suostui sterren minulle myymään. kielon onnettomuuden ja hankalan elämäntilanteen vuoksi en voinut sterreä kuitenkaan kotiin ottaa, mutta löysin sille onneksi aivan ihanan sijoituskodin. kiitos ensimmäisestä yhteistyövuodesta sijoituskodille! sterre kävi kahdessa pentunäyttelyssä, joista molemmista hienot arvostelut ja toisessa sterppa oli hienosti VSP-pentu viidestä narttupennusta. hieno suoritus! toiveita on kovasti neidin tulevaisuuden varalle.

syksyllä vattu kävi hetken mielijohteesta yhdessä tokokokeessa, josta tulos jäi harmittavasti 3,5p päähän. mutta hauskaa oli ja vattu toimi hyvin, eli pettynyt en missään nimessä ollut. toiveissa olisi käydä vielä kokeissa ja yrittää kehittää jonkinlainen kisarutiini, joka vähentäisi jännittämistä.

vuoden aikana kävin pari kertaa kokeilemassa vatun kanssa agilitya ja totesin, että koira on aivan superhyvä. jäi kytemään ajatus, josko uskaltautuisi jonnekin kisaankin kokeilemaan. saa nähdä. ainakin omaksi iloksi kokeilemaan taas kun mahdollista on.

syksyllä aloin myös itse ohjata kursseja koirakoulussa. vedin rallytokoa, pentukursseja ja pentuagilitya. kurssien vetäminen oli todella hienoa ja antoisaa, ja toivon, että minulla on mahdollisuus ohjata muita koirakoita jossain määrin jatkossakin.

hankalan alkuvuoden jälkeen vuodesta kehkeytyi koiraharrastuksen kannalta varsin mukava. monta ihanaa koiratapaamista ja tapahtumaa mahtui taas vuoteen ja erityisesti näyttelyreissut lämmittivät mieltä.

kiitos kaikille viime vuodesta ja onnea ja menestystä vuodelle 2011!

joulun aika

vietimme koirien kanssa joulua vanhempieni luona, jossa mukana menossa myös siskoni 1,5-vuotias tytär. koirat olivat pääsääntöisesti yläkerrassa, että saivat olla rauhassa. pikkuneiti rakastaa koiria yli kaiken ja hänen muutaman sanan sanavarastostaan löytyykin 'haukku' :) pikkusiskoni, eli toinen tädeistä, on pikkuneidin puheessa 'täti' - minä sitten se 'haukku'. monta kertaa piti neidin päästä yläkertaan koiria katsomaan ja jos kielo vinkui yläkerrassa ollessamme alhaalla, pääsin neidin suusta hyvin huolestunut 'haukku'.

illan ehkä ihanin hetki oli, kun pikkuneiti alkoi leikittää kieloa pingulla. pingu on kielon ja vatun lempilelu, ja oli siksi mukana reissussa. pikkuneiti otti pingun käteen ja kielo kiskoi lelua. välillä neiti heitti pingua ja kielo haki ja vei takaisin neidin käteen. ihana kaksikko!