pennun tuoksua

meillä on pentuja! kaksi urosta ja yksi narttu, pitkäkarvaisia, vaaleita pentuja.
ikää pennuilla on nyt jo 3 viikkoa. ensimmäiset matokuurit on annettu ja kynsienleikkuuta harjoiteltu. kävelyn alkeet ovat myös ohjelmassa. sisaruksien kanssa nukkuminen vaikuttaisi olevan kaikkein mieluisinta puuhaa.
mutta palataanpas alkuun!

kielon juoksua odoteltiin jännityksellä koko viime syksy. uros oli valittuna, mutta kun juoksua ei kuulunut, ehti uros lähteä jo ulkomaille. tällä uroksella sattui kuitenkin olemaan hieno velipuoli, joten uusi uros oli helposti mietittynä. juoksua vaan ei kuulunut. marraskuun lopulla aloin jo aavistaa kielon suunnittelevan samanlaista temppua kuin vattu-äitinsä pari vuotta sitten, eli juoksun ajoittamisen joulupyhiin. ja niinhän siinä kävi. juoksu alkoi pari päivää ennen jouluaattoa. soitin uroksen omistajalle, joka kertoi, että tämä toinenkin uros oli lähtenyt ulkomaille! onneksi tällä kasvattajalla sattui olemaan vielä kaksi nättiä vaaleaa pitkäkarvaista urosta, joten hätä ei ollut tämännäköinen. sovimme, että päätän paikanpäällä kumpaa käytän. sukutaulut olivat tutut, koska olin näistäkin uroksista ollut alunperinkin kiinnostunut.

astutusmatkalle lähdettiin milloin muutenkaan kuin 1.1.2011. lähdin kohti hankoa aamuvarhain, muuta liikennettä ei juuri ollut ja ajokeli on surkea. matka kesti n. 3,5h suuntaansa. perillä sain tutustua rauhassa näihin kahteen ehdokkaaseen. ihastuin aivan täysin heti toiseen, siinä koirassa ei ollut mitään, mikä ei olisi minua miellyttänyt. sitten päästiinkin astutuspuuhiin. astutus onnistui täydellisesti, nalkissa olivat n. 20min. koska ajankohta vaikutti aivan täydelliseltä ja astutus onnistui, päätin, että yksi astutus saa riittää.

hyvin pian astutuksesta aloin aavistella, että oli tärpännyt. kielosta tuli entistä hellyydenkipeämpi ja rauhallisempi. voi miten ihanaa olikaan, kun se alkoi käpertyä aivan minuun kiinni nukkuessaan! neljännellä viikolla kielolla oli pahoinvointia ja ruokahaluttomuutta. pian alkoi sitten vatsakin kasvaa.

minulla ei ole tapana viedä narttuja ultraan, vaan vien vasta röntgeniin. niin menimme nytkin, vrk 55. röntgenissä näkyi kolme pentua. kielon kunto tarkistettiin myös ja sen todettiin olevan kaikin puolin ok. sitten eikun kotiin odottamaan, koska tapahtuu.

olin olettanut kielon synnyttävän melko aikaisin, koska sen emo vattu on synnyttänyt vrk 58 ja vrk 59. kielo ei osoittanut kuitenkaan mitään merkkejä aikaisesta synnyttämisestä. vrk 61 illalla alkoi petaus ja alkuyöstä käynnistyi synnytys. kielolla oli hyvät poltot ja se ponnisti reippaasti. aloin kuitenkin epäillä, että pentu on turhan suuri, koska tuntui, ettei se etene ollenkaan. neljän aikaan aamulla soitin eläinlääkärille ja sinne sitten lähdimme samantien.

eläinlääkäri arvioi, että pentu ei mahdu tulemaan, koska se oli iso ja tulossa perä edellä. pentu oli mielestäni edennyt nyt vähän, mutta eläinlääkäri teki leikkauspäätöksen, jotta pennulla olisi mahdollisimman hyvät selviytymismahdollisuudet. eläinlääkärin laitettua nukutusaineen pennun takaosa tipahti esille! eläinlääkäri sai kiskottua pennun ulos ja hoitaja alkoi hieroa sitä. pentu virkosi nopeasti ja sain sen hoidettavakseni. sitten eläinlääkäri ja hoitaja alkoivat leikata kieloa. pian minulla olikin jo kolme pientä elämänalkua pyyhkeen sisällä lämmitettävänä. onneksi kaikki pennut olivat oikein eloisia heti. yhdenkään tilanne ei näyttänyt huonolta. eläinlääkäri kertoi leikkauksen jälkeen, että kielon kohtu oli supistunut kahden pennun eteen ja nämä pennut eivät olisi selvinneet jos olisin viivytellyt eläinlääkäriin tulon kanssa. kannatti siis taas luottaa omaan tuntemukseen ja mennä heti.

kielo oli herättyään pihalla, mutta antoi pentujen heti alkaa imeä. kotona otin kielon viereeni patjalle ja silittelin sitä ja asettelin pennut kielon kainaloon. pysyin siinä niin kauan, että kielon pää selvisi ja se alkoi hoitaa pentuja kunnolla. kielo onneksi ymmärsi heti pentujen pissatuksen ja imemään päästi heti.
ensimmäinen vuorokausi leikkauksen jälkeen meni hyvin.

reilu vuorokausi leikkauksesta kielo alkoi käyttäytyä välillä levottomasti. en heti ymmärtänyt mistä on kyse. kahden paikoin levottoman yön jälkeen otin yhteyttä ensin kaupungin eläinlääkäriin, joka arveli puhelimessa, että kielolla on kipuja leikkauksen jäljiltä. halusin kuitenkin varmuuden asiaan ja kävimme kielon kanssa vielä omalla eläinlääkäriasemallamme ottamassa verikokeet ja tsekkaamassa kielon kunnon. verikokeissa oli kaikki ok. antibiootin määrää hieman nostettiin, kielo sai kipupiikin ja kipulääkkeitä kotiin. puoli tuntia kipupiikistä kielon käytös muuttui normaaliksi, se ei ollut lainkaan levoton, ei enää läähättänyt tms. annoin varmuuden vuoksi kipulääkettä päivän ajan, mutta sitten sen pystyikin jo lopettamaan ja kivut pysyivät onneksi sen jälkeen poissa ja kielo pääsi keskittymään rauhassa pentuihinsa.

pennut ovat kasvaneet kokoajan hyvin, kielo on ollut hyvä emo ja maitoa on riittänyt.
pentujen kasvua on ihana seurata ja on ihanaa että niitä on kolme, pennuista on ihanasti seuraa toisilleen. myös motoriikan kannalta on hyvä kun on kavereita, joiden yli mönkiä ja joiden viereen kömpiä.

tässä oli hieman pentujen elämän alusta. nyt pennut ovat tosiaan kolme viikkoa. lähipäivinä olisi tarkoitus alkaa totuttaa pentuja muuhunkin murkinaan kuin emonmaitoon. eilen jo hieman yritin, mutta pennut eivät kiinnostuneet yhtään. odotellaan siis vielä hetki sen kanssa.