Mukana olivat Vida ja Kielo. Sovimme porukalla, että teemme ihan yksittäisiä kylttejä järjestyksessä. Koska alussa on helpompia kylttejä, otin niitä Vidan kanssa. Vida oli aluksi ihan jähmeä, mutta alkoi onneksi toimia melko nopeasti. Saatiin tehtyä ihan hyviä käännöksiä.
Kielon nappasin vuoroon, kun alettiin tehdä vähän haastavampia juttuja. Yksittäiset liikkeet sujuivat ihan hyvin, toki namia apuna käyttäen, kun ei taas hetkeen olla näitä tehty. Muistaakseni kaikki muut liikkeet onnistuivat, paitsi paikallaolot koiran ympäri kiertäen. Niitä täytyisi tehotreenata!
Seuraaviin treeneihin valitsin mukaani Vatun. Aamu oli ollut jotenkin huono ja kaipasin treeniseuraa, jonka tiesin saavan minut selkeästi paremmalle tuulelle. Ja niin se todella taas meni. Tällä kertaa oli vuorossa ratatreeniä ja suoriuduimme mielestäni aika hienosti. Se kävi ilmi, että eteentuloissa tarvitaan paljon harjoitusta. Niissä tuntuu, ettei Vattu oikein tiedä, mitä kuuluisi tehdä. Muistelen, että olen aikanaan vetänyt tässä vähän mutkia suoraksi ja todennut, että eiköhän se käsimerkin perässä tule. Nyt tavoitteena on opettaa ihan se käsky, ihan vaikka niin vahvaksi, että onnistuu ilman käsimerkkiäkin. Ei huono tavoite. Kiertäminen sujuu nykyään ilman hihnaa pelkällä käskyllä, ei vaadi käsimerkkiä, mutta hihnan kanssa nähtävästi vähän sekoilen. Täytyy siis muistaa ottaa hihnaa mukaan harjoitushetkiin. Se, mistä se hyvä mieli tulee, on Vatun asenne. Se on niin innokas tekemään. Häntä heiluu ja suupielet on korvissa, mutta koira on silti keskittynyt. Voiko harrastus olla enää hienompaa?
