...tosin hyvin maltillisesti; tehtiin nimittäin jopa yksi harjoitus :) koira viereen, kapulan heitto pari metriä, pidä-käsky. mitään ei tapahtunut. tuijotin kapulaa, odotin hetken ja toistin käskyn. juoksi kapulalle ja toi sen eteen, piti kunnes vapautin! eli toisella käskyllä täysin onnistunut nouto. palkkioksi tuli sitten bileet ja iltaruoka.
tänään aiemmin päivällä mietin vähän tätä vuotta, kun kerta vuosi on pian vaihtumassa. tammikuussa aloitettiin toko ja toukokuussa asetin tavoitteen osallistua vuoden aikana tokokokeeseen. tavoitteeksi asetettiin myös tuloksen saamisen. toisesta kokeestahan se tulos sitten tulikin. tavoite täytetty ja erittäin tyytyväisiä ollaan. nyt kerätään vielä palasia kokoon ja ensi vuonna jossain vaiheessa startataan toivottavasti uusilla tavoitteilla :)
näyttelyiden suhteen asetin tavoitteeksi mahdollisuuden osallistua chihuahua ry:n ykköspalkinto-"kilpailuun". eli chihuahua ry:llä on tapana palkita vuosittain ne chihuahuat ruusukkeella, jotka vuoden aikana saavat kolme kertaa erinomaisen tai erittäin hyvän näyttelyistä. vatun aiemmat tulokset olivat tyydyttävää ja hyvää, mutta koska neiti oli parantunut huimasti ikää saatuaan pidin tavoitetta täysin mahdollisena.
vuosi käynnistyikin upeasti kajaanin kv -näyttelyssä, jossa vattu sai ensimmäisen eri:nsä ollen vielä avoimen luokan kolmas! se onnen tunne oli mieletön. ja tuttujen kannustus teki menestyksestä vielä upeampaa.
seuraava näyttely oli turun kv, jossa tuomari oli tiukka hampaista ja antoi hammaspuutoksen vuoksi h:n. sama meno jatkui tampere kv:ssa, jossa sielläkin h:n syyksi kirjattiin hammaspuutos. kankaanpään ryhmänäyttelystä vattu sai eh:n ja tavoitteen täyttymisestä puuttuikin enää yksi näyttelytulos. se saavutettiinkin heti seuraavassa näyttelyssä ypäjällä, jossa vattu reippaalla esiintymisellä ansaitsi laatuarvosanan erittäin hyvä.
elokuun valkeakosken näyttelyssä pääsin taas tärisemään, kun vattu sai erinomaisen (ollen ainoana luokassaan luokkansa ykkönen :) ). jo toinen kerta paras narttu -kehässä, jonne en aiempina vuosina uskonut koskaan vatun kanssa pääseväni. tampereen ryhmässä tuomarimuutoksen vuoksi olikin sitten brittituomari, jolta tiesin vatun etukäteen saavan h:n koon vuoksi ja niinhän siinä kävi. hämeenlinnan ryhmänäyttely lokakuussa oli vuoden päätösnäyttelymme, sieltä tuloksena h, mutta upealla esiintymisellä. olin ennen hämeenlinnan näyttelyä päättänyt, että jäämme näyttelytauolle, mutta vatun hieno esiintyminen sai minut hetkeksi harkitsemaan, että jos ei kuitenkaan.. no, kyllä se tauko ainakin toistaiseksi on voimassa. tuli tänä vuonna pyörittyä kehissä niin paljon, kun virallisten lisäksi kävimme lähes kaikissa alueen mätsäreissä. mätsäreissä vattu on yleensä pärjännyt melko hyvin ja tänäkin vuonna sijoittui useasti saaden kivoja palkintoja.
myös haave agilityn kokeilemisesta täyttyi tänä vuonna kun kävimme sekä alkeiskurssin että jatkokurssin. vattu edistyi mukavasti ja itse nautin lajista todella paljon.
paljon muutakin koiratoimintaa mahtui tähän vuoteen, paljon enemmän kuin aikaisempiin vuosiin. mahtavia tapahtumia, ihmisiä ja koiria. :)
sunnuntai 28. joulukuuta 2008
tiistai 23. joulukuuta 2008
lauantai 13. joulukuuta 2008
voittaja 2008
olin tänään elämäni ensimmäisessä voittaja-näyttelyssä, ilman koiraa.
voi että miten onnistunut ja hieno reissu!
upeita koiria ja hienot puitteet. oli mukava seurata kehää ilma stressiä omasta vuorosta. pystyi todella keskittymään koiriin. kuvasin ja kirjasin tulokset ylös.
tuomarilla oli tiukka, mutta suht. pysyvä linja. muutamalle tutulle olisin kyllä toivonut parempaa menestystä. tuomarina norjalainen espen engh.
shoppailtuakin tuli, kuivaruokaa ja märkäruokaa. kolme muovikassillista ja reppu täys. yks myyjä kysyi siinä ruokasäkkejä syliin kasatessani, että montakos koiraa sulla on. vastasin yksi. seuraava kysymys oli sitten, että mitä rotua. vastauksen kuultuaan myyjää vähän hymyilytti. varmaan mietti, että kuinka monen vuoden tarpeiksi tuo pölö noita säkkejä hamstraa.
vatun tuliaiset:
voi että miten onnistunut ja hieno reissu!
upeita koiria ja hienot puitteet. oli mukava seurata kehää ilma stressiä omasta vuorosta. pystyi todella keskittymään koiriin. kuvasin ja kirjasin tulokset ylös.
tuomarilla oli tiukka, mutta suht. pysyvä linja. muutamalle tutulle olisin kyllä toivonut parempaa menestystä. tuomarina norjalainen espen engh.
shoppailtuakin tuli, kuivaruokaa ja märkäruokaa. kolme muovikassillista ja reppu täys. yks myyjä kysyi siinä ruokasäkkejä syliin kasatessani, että montakos koiraa sulla on. vastasin yksi. seuraava kysymys oli sitten, että mitä rotua. vastauksen kuultuaan myyjää vähän hymyilytti. varmaan mietti, että kuinka monen vuoden tarpeiksi tuo pölö noita säkkejä hamstraa.
vatun tuliaiset:
tiistai 9. joulukuuta 2008
ohjatut treenit
tänään oli parin viikon tauon jälkeen ohjatut treenit. jännitin etukäteen tosi paljon onnistuuko noutokapulan nostaminen maasta treeneissä. onnistuihan se! eli koira oli vierellä, laitoin kapulan sen eteen ja annoin käskyn. nosti kapulan, nosti pään ja otti katsekontaktin, vapautin ja palkkasin. jes! :)
luoksetulon pysäytys ei ole niin terävä kuin saisi olla, valuu käsimerkin jälkeen vielä selkeästi askelia. täytyy harjoitella jossain pidemmältä matkalta, ollaan tätä treenattu treenien lisäksi oikeastaan vaan kotona ja kotona matka on lyhyt.
noudon ja luoksetulon pysäytyksen lisäksi harjoiteltiin erilaisia variaatioita paikallamakuusta ja seuraamisesta. vatulla meinasi kärsivällisyys loppua noihin paikallamakuu-harjoituksiin ja se sitten monen monta minuuttia maatuaan teki sen, mitä tekee kotonakin turhautuessaan, eli nappaa lattialta jotain suuhunsa, koska tietää saavansa silloin huomiota kun otan sen kielletyn asian siltä pois. se on muutaman kerran tullut joku pölypallo suussa tähän tietokonetuolin viereen nököttämään, että "nyt sun on pakko huomioida kun muuten tukehdun pölypalloon".
luoksetulon pysäytys ei ole niin terävä kuin saisi olla, valuu käsimerkin jälkeen vielä selkeästi askelia. täytyy harjoitella jossain pidemmältä matkalta, ollaan tätä treenattu treenien lisäksi oikeastaan vaan kotona ja kotona matka on lyhyt.
noudon ja luoksetulon pysäytyksen lisäksi harjoiteltiin erilaisia variaatioita paikallamakuusta ja seuraamisesta. vatulla meinasi kärsivällisyys loppua noihin paikallamakuu-harjoituksiin ja se sitten monen monta minuuttia maatuaan teki sen, mitä tekee kotonakin turhautuessaan, eli nappaa lattialta jotain suuhunsa, koska tietää saavansa silloin huomiota kun otan sen kielletyn asian siltä pois. se on muutaman kerran tullut joku pölypallo suussa tähän tietokonetuolin viereen nököttämään, että "nyt sun on pakko huomioida kun muuten tukehdun pölypalloon".
kuvia noudosta
laitan vielä noudon harjoittelusta vaihe vaiheelta -kuvia. tarkemmat selitykset vaiheille löytyvät aiemmasta kirjoituksestani otsikolla nouto.
ensimmäisessä kuvassa ote sekä ylhäältä että alhaalta.
tässä ote enää alhaalla.
tässä ote jo kokonaan pois. tähän vaiheeseen jämähdimme. eli piti kyllä nätisti, mutta tikku piti laittaa suuhun, ei suostunut itse ottamaan.
avuksi tuli sitten rasia, johon tehtiin lovet molempiin reunoihin tikkua varten. nami rasiaan ja koiran nostettava tikku pois suulla keskeltä saadakseen namin. tämän äkkäsi suht.nopeasti ja tikun ottaminen ei ollut ongelmallista.
tässä vaiheessa rasiassa ei enää ollut namia vaan palkka tuli minulta sitten, kun tikku oli ensin nostettu rasiasta.
ensimmäisessä kuvassa ote sekä ylhäältä että alhaalta.
tässä ote enää alhaalla.
tässä ote jo kokonaan pois. tähän vaiheeseen jämähdimme. eli piti kyllä nätisti, mutta tikku piti laittaa suuhun, ei suostunut itse ottamaan.
avuksi tuli sitten rasia, johon tehtiin lovet molempiin reunoihin tikkua varten. nami rasiaan ja koiran nostettava tikku pois suulla keskeltä saadakseen namin. tämän äkkäsi suht.nopeasti ja tikun ottaminen ei ollut ongelmallista.
tässä vaiheessa rasiassa ei enää ollut namia vaan palkka tuli minulta sitten, kun tikku oli ensin nostettu rasiasta.
maanantai 8. joulukuuta 2008
kuulumisia
tänään postissa saapui toko-huppari. nyt on sitten asiaankuuluvat varusteet ja erittäin osuvakin :)
noudon tila on edistynyt entisestään; vattu nostaa tikun nyt itse maasta ja nostaa päänsä hyvin ja saan otettua tikun ja palkattua. onnistui myös liikkeelle lähtö maasta ottamisen jälkeen, pidin matkan taas lyhyenä. viereen ei osaa tulla tikun kanssa, koska tulee viereen nousten mun jalkojani vasten ja siinä noustessa tikku osuu mua jalkaan ja tippuu. pyydän varmaan tässä liikkeessä eteen ja vasta tikun luovutuksen jälkeen viereen. täytyy vaan vielä varmistaa, että se on ok. tuolla tavalla vaan päästäisi vähän helpommalla. eteen tuo tikun hyvin. vielä ei mene tikun perässä mihinkään, eli tikun on oltava minun ja koiran välissä, että nostaa sen. mutta upeaa edistystä ja olen todella tyytyväinen. etenkin siihen, että vattu häntä heiluen ottaa tikun suuhunsa.
mikon tassu-projekti on edennyt niin, että nyt kun mikko pyytää vatun istumaan on koira jo tassu ojossa. ei ihan ehkä se ollut tarkoitus, mutta suloista noiden kahden touhuaminen on ja olen iloinen, että puuhastelevat yhdessä muutakin kuin lenkkejä. saa nähdä mitä tassu-projektin jälkeen on luvassa :) jos vaikka kierähtäminen?
keskiviikko 3. joulukuuta 2008
edistystä noudossa!!
tänään sain sitten kiljua pienestä riemusta. kokeilin uutta asiaa ja se onnistui!
eli otin vatun viereeni, annoin sille tikun suuhun. käskin odottaa. siirryin pari askelta sen eteen ja sanoin tule. ja se tuli tikku suussa (sain napattua juuri ennenkuin tiputti ja palkattua). otettiin sen jälkeen pari kertaa niin, että istui edessäni, annoin tikun ja kävelin askeleen taaksepäin ja vattu tuli perässä ja palkkasin. päätin pitää matkan vielä todella lyhyenä, jolloin tikku ei pudonnut vaan pysyi hyvin suussa.
hieno onnistuminen! :)
mikon ja vatun tassu-projektikin edistyy hienosti. tuskin vaatii enää montaa harjoittelukertaa ollakseen valmis.
eli otin vatun viereeni, annoin sille tikun suuhun. käskin odottaa. siirryin pari askelta sen eteen ja sanoin tule. ja se tuli tikku suussa (sain napattua juuri ennenkuin tiputti ja palkattua). otettiin sen jälkeen pari kertaa niin, että istui edessäni, annoin tikun ja kävelin askeleen taaksepäin ja vattu tuli perässä ja palkkasin. päätin pitää matkan vielä todella lyhyenä, jolloin tikku ei pudonnut vaan pysyi hyvin suussa.
hieno onnistuminen! :)
mikon ja vatun tassu-projektikin edistyy hienosti. tuskin vaatii enää montaa harjoittelukertaa ollakseen valmis.
tiistai 2. joulukuuta 2008
yleistä
tänään tosiaan peruuntui tokotreenit, joten pidimme sitten tehostetut noutotreenit kotona, joista siis kirjoitin äsken. pitihän se tyhjä vatsa hyödyntää :)
tapasimme lenkillä pepen, jonka tapaaminen onkin aina yhtä iloinen yllätys. asumme naapuritaloissa ja onneksi melko usein törmäämme lenkillä.
pepen ollessa pikkupentu vattu ei voinut sietää sitä, mutta siedätyshoidolla ja pepen varttumisella niistä on tullut hyvät kaverit. kauhea itkuininä alkaa heti jos kaveri näkyy pellon toisella puolella ja sitten vedetäänkin niin lujaa, että vauhdilla sen luokse nyt.
oli ihan kiva että tuli tavattua kaveria, niin ei sitten harmittanut treenien väliinjääminenkään niin paljoa. vatulla kun on siellä niitä sulhasia, joiden kanssa täytyy pitää vinkupeliä ja pyllynheilutusta ja ties mitä pusuttelua. vatun lemppariuros on tolleri, mutta viimeksi kun se oli pois kelpuutti vattu pusukaverikseen bordercollien. ei kovin uskollinen tämä meidän neiti, heti pettää kun saa tilaisuuden :D
tapasimme lenkillä pepen, jonka tapaaminen onkin aina yhtä iloinen yllätys. asumme naapuritaloissa ja onneksi melko usein törmäämme lenkillä.
pepen ollessa pikkupentu vattu ei voinut sietää sitä, mutta siedätyshoidolla ja pepen varttumisella niistä on tullut hyvät kaverit. kauhea itkuininä alkaa heti jos kaveri näkyy pellon toisella puolella ja sitten vedetäänkin niin lujaa, että vauhdilla sen luokse nyt.
oli ihan kiva että tuli tavattua kaveria, niin ei sitten harmittanut treenien väliinjääminenkään niin paljoa. vatulla kun on siellä niitä sulhasia, joiden kanssa täytyy pitää vinkupeliä ja pyllynheilutusta ja ties mitä pusuttelua. vatun lemppariuros on tolleri, mutta viimeksi kun se oli pois kelpuutti vattu pusukaverikseen bordercollien. ei kovin uskollinen tämä meidän neiti, heti pettää kun saa tilaisuuden :D
nouto
noniin, lupasin kirjoittaa noudosta.
eli sen opettelu on aloitettu joskus huhtikuun tienoilla.
valmiina liikkeenä avoimen luokan nouto on seuraavanlainen: koira istuu vierellä. ohjaaja heittää noutokapulan noin kymmenen metrin päähän. käskystä koira hakee kapulan ja käskystä palaa takaisin viereen ja ohjaaja ottaa koiralta kapulan.
aloitimme harjoittelun sillä, että keksittiin käskysana, meillä se on 'pidä'. sitten nokasta kiinni, eli toinen sormi tai käsi kuonon alle ja toinen päälle. ei tokikaan paineta, mutta pidetään kiinni. jos koira ei ole tottunut siihen, että sen kuonoa noin pidellään, se yrittää rimpuilla. kuonosta pidetään kiinni niin kauan kun koira rimpuilee ja palkataan vasta kun se rauhottuu. tästä siis lähdettiin. vattu on kopelointiin tottunut, eikä sen kanssa tätä vaihetta tarvinut kauaa tehdä, se rauhoittui nopeasti.
seuraavassa vaiheessa otettiin se itse kapula mukaan kuvioon. kapula suuhun ja sitten pidetään samalla tavalla. ja taas palkitaan vasta kun rauhottuu. pienelle koiralle ylitsepääsemättömän kamala tilanne. vattu väänsi ja käänsi itseään ja yritti kaikinvoimin sylkeä kapulaa pois. tämä vaihe voikin viedä hetken aikaa. kun koira tottuu siihen, että suussa on kapula, aletaan tuota käsiapua vähentämään. eli ensin koitetaan vähentää sen yllä olevan käden painetta niin, että sen siitä saisi jossain vaiheessa vallan pois ja pito olisi vain alapuolella. sitten kun ylempi käsi on pois aletaan hellittää alempaa vastaavalla tavalla. palkataan siitä, että kapula pysyy siellä suussa yhä pienemmällä avustuksella. tähän saa varata viikkoja sellaisen koiran kanssa, joka sylkee kapulaa pois. ja chihuahuan omistajille tiedoksi: pieninkään eläinkaupasta saatava noutokapula ei veisteltynäkään ollut meille tarpeeksi pieni. yksinkertaisesti liian suuri ja painava suussa pidettävä. tuolla isolla kapulalla emme edistyneet tästä yhtään. tässä vaiheessa vaihdoinkin sitten jäätelötikkuun.
joo, kuulostaa hassulta, mutta se noutokapula saa olla jäätelötikkukin avoimessa luokassa. ja siitä on ihan hyvä lähteä. eli kun nuo alun temppuilut oli tehty niin oli aika helppo tyrkätä se jäätelötikku suuhun ja siitä päästiinkin aika nopeasti siihen, ettei tarvinut käsiä pitämään kiinni enää ollenkaan. seuraava jämähdyksen paikka olikin sitten tässä. eli ongelmaksi muodostui se, että vattu kyllä piti kapulaa suussa vaikka 10 sekuntia, mutta se ei suostunut ottamaan sitä suuhun. eli minun piti joka kerta avata suu ja laittaa tikku sinne. sitten kyllä piti. joillekin koirille toimii se, että kapulaa heilutellaan niiden edessä liikkeessä ja ne sen siinä seuratessaan nappasee itse suuhun ja jopa kuljettaa hetken. meidän vatun kanssa ei toivoakaan.
kesällä pidettiin aika lailla taukoa noutoharjoituksista, koska olin viikkojen treenaamisen jälkeen vähän lannistunut siitä, että vattu inhosi tikkua, piti kyllä suussaan mutta hyvin vastahakoisesti sen otti suuhunsa.
tässä linkissä kuva siitä tikusta, jolla silloin treenattiin. http://i58.photobucket.com/albums/g255/vaapukka/toko061.jpg
nyt syksyllä kun alkoi uusi ryhmä avo/voi mietti ohjaajamme, miten tästä päästäisi nyt eteenpäin. hän keksi ehdottaa rasiaa, jonne laitan nameja, ja jonka päälle laitan tikun niin, että vatun on nostettava tikku saadakseen namit. vattu tykkää aktivointileikeistä ja otti tämänkin sellaisena. en sanonut mitään käskyä, vaan lättäsin rasian sen eteen ja annoin aivojen raksuttaa. ensin yritti vähän tassuilla tökkiä, mutta otin rasiasta kiinni, ettei saanut sitä ravisteltua. aikani istuin sen kanssa keittiön lattialla, kunnes se sen hokasi ja otti tikusta kiinni, heivasi sen sivuun ja sai namit! meinasin kiljua onnesta. tästä nyt siis reilu kuukausi aikaa.
jatkoimme namirasian käyttöä ja tikun nosto alkoi sujua kokoajan paremmin. yritin saada tikusta kiinni silloinkun se oli vielä vatun suussa ja kiittää siitä, että antoi sen minulle. ettei vain sylkäisisi sitä maahan. tässäkin alkoi aika nopeasti tapahtua edistystä. teimme reilun viikon niin, että purkissa oli nameja. sitten otin namit pois ja katsoin, miten käy. vattu tiesi, mitä sen pitää tehdä ja yllätys yllätys se otti tikun, vaikkei purkissa ollutkaan nameja. palkkasin sen sitten itse. tässä siis alettiin opettelemaan sitä, että palkka oikeasta suorituksesta tulee minulta, eikä purkista.
tehtiin tuota purkkijuttua eri tikulla kuin millä harjoittelimme pitämistä. pitämisen suhteen ei kuitenkaan tapahtunut vieläkään mitään edistystä. ennenkuin... otin teipit pois tikun päistä! jolloin tikusta tuli samanlainen kuin purkin tikku. sitä olikin nyt sitten paljon miellyttävämpi ottaa suuhun ja vattu alkoikin ottamaan sitä vapaaehtoisesti.
nyt ihan viikon sisällä on tapahtunut paljon kehitystä. vattu ottaa tikun itse mielellään suuhun ja sain jopa lisättyä tikkuun päät! vähän huolestutti päiden lisäys, mutta se ei ole vaikuttanut suoritukseen mitenkään. ja tosiaan vattu avaa suunsa itse eikä mitään pakottamista tarvi enää harrastaa. se myös pitää sitä hyvän aikaa ja kiitos ja palkkaus onnistuu hyvin.
vattu ottaa tikun istuessaan, seisoessaan ja maatessaan. ottaa sen myös jos minä seison, vaikka videoilla istunkin (niin on mukavampi treenata).
osaa myös nousta maasta istumaan ilman, että tikku putoaa, mennä seisomasta istumaan ja istumasta seisomaan. oli pakko kokeilla ja kivahan se on vähän vaihdella harjoituksia :)
seuraava haasteemme on saada vattu ottamaan tikku maasta. se ottaa sen jo alhaalta ja purkista. kerran otti sen tassujensa päältä, joka on jo todella lähellä maata. tiesin, että se häiritsee sitä siinä ja että se haluaa sen siitä siirtää ja hokasi, mistä on kyse ja siirsi suullaan.
mun kädestä tosiaan ottaa sen jo tosi alhaalta, eli seuraava askel on sitten siirto suoraan maahan. sen onnistumisesta seuraa sitten sen sorttiset bileet ettei tosikaan. kun vaan voisi jotenkin kertoa koiralle, että saat sellaisen palkkakasan kun vaan tämän teet. no, toivottavasti edistys jatkuu ja pääsemme pian bileitä viettämään!
on kyllä ihanaa, että tämän liikkeen treenaamisesta on nyt tullut hauskaa. aiemmin se oli todella turhauttavaa ja kurjaa, kun tiesi, että koiralle se on vastenmielistä ja mitään kehitystä ei tapahtunut. mutta nyt osaa kyllä arvostaa näitä edistysaskeleita.
tuskaa on toki vähän lisännyt se, että tokoryhmässämme lähes kaikki muut koirat oppivat noudon hetkessä ja tekevät nyt jo hyppynoutoja ja metallinoutoja. jopa pieni kääpiöpinseri. eli ei tämä kaikille näin hankalaa ole.
mutta kyllä se tästä! :)
tässä muutama video tämänpäiväisistä harjoituksistamme.
viimeisessä videossa vatsa alkaa olla jo täys ja siksi ei enää ihan niin paljon intoa löydy kuin aiemmissa mikon kuvaamissa videoissa. pitäisi osata lopettaa ajoissa vaikka kuinka tekisi mieli jatkaa ja kokeilla kaikkea.
ensimmäisessä videossa perus pidä-harjoitus, eli annan käskyn ja koira ottaa tikun, pitää sitä kunnes kiitän ja palkkaan.
http://tinyurl.com/6ye3vg
toisessa videossa maasta istumaan nouseminen tikku suussa.
http://tinyurl.com/5jeu5u
ja viimeisessä näkyy tuo voirasia-harjoitus, eli rasia on tyhjä ja tikku sen päällä ja tikku pitäisi siitä nostaa ja pitää siihen asti kun otan sen ja kiitän.
http://tinyurl.com/5mf2fc
tänään ei sitten muuta treenattukaan kuin noutoa ja kerran tunnari. kirjoittelen tunnarista joskus oman juttunsa.
eli sen opettelu on aloitettu joskus huhtikuun tienoilla.
valmiina liikkeenä avoimen luokan nouto on seuraavanlainen: koira istuu vierellä. ohjaaja heittää noutokapulan noin kymmenen metrin päähän. käskystä koira hakee kapulan ja käskystä palaa takaisin viereen ja ohjaaja ottaa koiralta kapulan.
aloitimme harjoittelun sillä, että keksittiin käskysana, meillä se on 'pidä'. sitten nokasta kiinni, eli toinen sormi tai käsi kuonon alle ja toinen päälle. ei tokikaan paineta, mutta pidetään kiinni. jos koira ei ole tottunut siihen, että sen kuonoa noin pidellään, se yrittää rimpuilla. kuonosta pidetään kiinni niin kauan kun koira rimpuilee ja palkataan vasta kun se rauhottuu. tästä siis lähdettiin. vattu on kopelointiin tottunut, eikä sen kanssa tätä vaihetta tarvinut kauaa tehdä, se rauhoittui nopeasti.
seuraavassa vaiheessa otettiin se itse kapula mukaan kuvioon. kapula suuhun ja sitten pidetään samalla tavalla. ja taas palkitaan vasta kun rauhottuu. pienelle koiralle ylitsepääsemättömän kamala tilanne. vattu väänsi ja käänsi itseään ja yritti kaikinvoimin sylkeä kapulaa pois. tämä vaihe voikin viedä hetken aikaa. kun koira tottuu siihen, että suussa on kapula, aletaan tuota käsiapua vähentämään. eli ensin koitetaan vähentää sen yllä olevan käden painetta niin, että sen siitä saisi jossain vaiheessa vallan pois ja pito olisi vain alapuolella. sitten kun ylempi käsi on pois aletaan hellittää alempaa vastaavalla tavalla. palkataan siitä, että kapula pysyy siellä suussa yhä pienemmällä avustuksella. tähän saa varata viikkoja sellaisen koiran kanssa, joka sylkee kapulaa pois. ja chihuahuan omistajille tiedoksi: pieninkään eläinkaupasta saatava noutokapula ei veisteltynäkään ollut meille tarpeeksi pieni. yksinkertaisesti liian suuri ja painava suussa pidettävä. tuolla isolla kapulalla emme edistyneet tästä yhtään. tässä vaiheessa vaihdoinkin sitten jäätelötikkuun.
joo, kuulostaa hassulta, mutta se noutokapula saa olla jäätelötikkukin avoimessa luokassa. ja siitä on ihan hyvä lähteä. eli kun nuo alun temppuilut oli tehty niin oli aika helppo tyrkätä se jäätelötikku suuhun ja siitä päästiinkin aika nopeasti siihen, ettei tarvinut käsiä pitämään kiinni enää ollenkaan. seuraava jämähdyksen paikka olikin sitten tässä. eli ongelmaksi muodostui se, että vattu kyllä piti kapulaa suussa vaikka 10 sekuntia, mutta se ei suostunut ottamaan sitä suuhun. eli minun piti joka kerta avata suu ja laittaa tikku sinne. sitten kyllä piti. joillekin koirille toimii se, että kapulaa heilutellaan niiden edessä liikkeessä ja ne sen siinä seuratessaan nappasee itse suuhun ja jopa kuljettaa hetken. meidän vatun kanssa ei toivoakaan.
kesällä pidettiin aika lailla taukoa noutoharjoituksista, koska olin viikkojen treenaamisen jälkeen vähän lannistunut siitä, että vattu inhosi tikkua, piti kyllä suussaan mutta hyvin vastahakoisesti sen otti suuhunsa.
tässä linkissä kuva siitä tikusta, jolla silloin treenattiin. http://i58.photobucket.com/albums/g255/vaapukka/toko061.jpg
nyt syksyllä kun alkoi uusi ryhmä avo/voi mietti ohjaajamme, miten tästä päästäisi nyt eteenpäin. hän keksi ehdottaa rasiaa, jonne laitan nameja, ja jonka päälle laitan tikun niin, että vatun on nostettava tikku saadakseen namit. vattu tykkää aktivointileikeistä ja otti tämänkin sellaisena. en sanonut mitään käskyä, vaan lättäsin rasian sen eteen ja annoin aivojen raksuttaa. ensin yritti vähän tassuilla tökkiä, mutta otin rasiasta kiinni, ettei saanut sitä ravisteltua. aikani istuin sen kanssa keittiön lattialla, kunnes se sen hokasi ja otti tikusta kiinni, heivasi sen sivuun ja sai namit! meinasin kiljua onnesta. tästä nyt siis reilu kuukausi aikaa.
jatkoimme namirasian käyttöä ja tikun nosto alkoi sujua kokoajan paremmin. yritin saada tikusta kiinni silloinkun se oli vielä vatun suussa ja kiittää siitä, että antoi sen minulle. ettei vain sylkäisisi sitä maahan. tässäkin alkoi aika nopeasti tapahtua edistystä. teimme reilun viikon niin, että purkissa oli nameja. sitten otin namit pois ja katsoin, miten käy. vattu tiesi, mitä sen pitää tehdä ja yllätys yllätys se otti tikun, vaikkei purkissa ollutkaan nameja. palkkasin sen sitten itse. tässä siis alettiin opettelemaan sitä, että palkka oikeasta suorituksesta tulee minulta, eikä purkista.
tehtiin tuota purkkijuttua eri tikulla kuin millä harjoittelimme pitämistä. pitämisen suhteen ei kuitenkaan tapahtunut vieläkään mitään edistystä. ennenkuin... otin teipit pois tikun päistä! jolloin tikusta tuli samanlainen kuin purkin tikku. sitä olikin nyt sitten paljon miellyttävämpi ottaa suuhun ja vattu alkoikin ottamaan sitä vapaaehtoisesti.
nyt ihan viikon sisällä on tapahtunut paljon kehitystä. vattu ottaa tikun itse mielellään suuhun ja sain jopa lisättyä tikkuun päät! vähän huolestutti päiden lisäys, mutta se ei ole vaikuttanut suoritukseen mitenkään. ja tosiaan vattu avaa suunsa itse eikä mitään pakottamista tarvi enää harrastaa. se myös pitää sitä hyvän aikaa ja kiitos ja palkkaus onnistuu hyvin.
vattu ottaa tikun istuessaan, seisoessaan ja maatessaan. ottaa sen myös jos minä seison, vaikka videoilla istunkin (niin on mukavampi treenata).
osaa myös nousta maasta istumaan ilman, että tikku putoaa, mennä seisomasta istumaan ja istumasta seisomaan. oli pakko kokeilla ja kivahan se on vähän vaihdella harjoituksia :)
seuraava haasteemme on saada vattu ottamaan tikku maasta. se ottaa sen jo alhaalta ja purkista. kerran otti sen tassujensa päältä, joka on jo todella lähellä maata. tiesin, että se häiritsee sitä siinä ja että se haluaa sen siitä siirtää ja hokasi, mistä on kyse ja siirsi suullaan.
mun kädestä tosiaan ottaa sen jo tosi alhaalta, eli seuraava askel on sitten siirto suoraan maahan. sen onnistumisesta seuraa sitten sen sorttiset bileet ettei tosikaan. kun vaan voisi jotenkin kertoa koiralle, että saat sellaisen palkkakasan kun vaan tämän teet. no, toivottavasti edistys jatkuu ja pääsemme pian bileitä viettämään!
on kyllä ihanaa, että tämän liikkeen treenaamisesta on nyt tullut hauskaa. aiemmin se oli todella turhauttavaa ja kurjaa, kun tiesi, että koiralle se on vastenmielistä ja mitään kehitystä ei tapahtunut. mutta nyt osaa kyllä arvostaa näitä edistysaskeleita.
tuskaa on toki vähän lisännyt se, että tokoryhmässämme lähes kaikki muut koirat oppivat noudon hetkessä ja tekevät nyt jo hyppynoutoja ja metallinoutoja. jopa pieni kääpiöpinseri. eli ei tämä kaikille näin hankalaa ole.
mutta kyllä se tästä! :)
tässä muutama video tämänpäiväisistä harjoituksistamme.
viimeisessä videossa vatsa alkaa olla jo täys ja siksi ei enää ihan niin paljon intoa löydy kuin aiemmissa mikon kuvaamissa videoissa. pitäisi osata lopettaa ajoissa vaikka kuinka tekisi mieli jatkaa ja kokeilla kaikkea.
ensimmäisessä videossa perus pidä-harjoitus, eli annan käskyn ja koira ottaa tikun, pitää sitä kunnes kiitän ja palkkaan.
http://tinyurl.com/6ye3vg
toisessa videossa maasta istumaan nouseminen tikku suussa.
http://tinyurl.com/5jeu5u
ja viimeisessä näkyy tuo voirasia-harjoitus, eli rasia on tyhjä ja tikku sen päällä ja tikku pitäisi siitä nostaa ja pitää siihen asti kun otan sen ja kiitän.
http://tinyurl.com/5mf2fc
tänään ei sitten muuta treenattukaan kuin noutoa ja kerran tunnari. kirjoittelen tunnarista joskus oman juttunsa.
lauantai 29. marraskuuta 2008
kotitreenit
mulla oli nyt oikein hieno idea jakaa niitä videoita hienoista tokosuorituksista. asensin kameran käytävän pöydän päälle ja oletin, että joo, se kuvaa mua polvista alaspäin. eli: pahoittelen oranssia takapuolta videoissa, kyseessä on arviointivirhe.
kuvasin yli kymmenen videota, mutta tunnetusti kameran käydessä iskee paniikki ja kaikki menee päin honkia. niin tälläkin kertaa. mutta hyvää harjoitusta tietysti nämä "minijännittämiset", siedättää toimimaan oikein silloin, kun on oikea jättijännitys. kokeessa kun viimeksi tuli sanottua vääriä käskyjä ynnä muuta ihanaa.
otettiin tänään ihan siis perus alokasluokan ja avoimen luokan liikkeitä. liikkeestä maahan meno, liikkeestä seisominen, paikallamakuu (pakastimessa olleen pussin päällä puoli minuuttia), kaukokäskyt ja luoksetulon pysäytys.
eilen treenattiin tunnaria ja noutoa. molemmissa on tapahtunut hienoista edistystä, mitä toki sopii jo toivoakin. mutta nyt on tosiaan erilailla intoa kotona treenaamiseen tuon noudon kanssa, kun ei tehdä enää sitä pelkkää -kapula suuhun nokasta kiinni hyväpidähienopidä- touhua, vaan vähän erilaisia variaatioita. kirjoitan niistä joku kerta vaikka tarkemmin ja kuvaan niitä apuvälineitä, joita käytetään. eilen ostin tiimarista ohutta puukeppiä ja styroksipalloja. niistä on tarkoitus askarrella seuraavaksi. tällä hetkellä käytössä jäätelötikut.
kokeilin myös sillä alkuperäisellä jättikokoisella noutokapulalla, mutta se ei veisteltynäkään mahdu tuon suuhun juuri mitenkään, joten jääkööt taas repun pohjalle seuraavaksi puoleksi vuodeksi. otin noudon harjoitteluun mukaan naksuttimen ja olen taas siitä aivan innoissani. täytyy vaan malttaa jättää se nyt siihen noutoon. se ei kuitenkaan ole mulle edes kovin tuttu kapistus, täytyisi joskus lukea aiheesta ja perehtyä siihen naksutinkoulutukseen paremmin.
ainiin. sanoin miehelleni, että se voisi alkaa opettamaan vatulle jotain, että ne tekisi yhdessä muutakin kuin lenkkeilisi ja nyhjäisi sohvalla. liikkeiden suorituksen vattu tekee yhtä hyvin mikon kanssa, olemme testanneet alokasluokan liikkeet ja niissä ei ole mitään ongelmaa. mikkoa ei vaan kiinnosta treenata niitä, koska vahdin vieressä perusasennot ja käskyt sunmuut, ettei vaan tule virheitä :) parempi kai muutenkin, että varsinaisten koeliikkeiden opettelu on yhden ihmisen vastuulla ja sitten välillä tekee vaan noita testejä, että ymmärtääkö koira käskyt toisenkin sanomana vai onko itsellä esimerkiksi joku itseltä tiedostamaton käsimerkki, jota koira seuraa, ja kun toisella ei sitä ole, niin se ei osaakaan liikettä.
tästä oli muuten suuri apu minulle, kun tuskailin pari kuukautta sitten liikkeestä maahan menon ja liikkeestä seisomisen kanssa, että eikö vattu muka oikeasti ymmärrä niitä. mun kanssa vähän arpoi, että kumman sitä tekisi. mietin, onko suoritus kiinni käskystä, millä äänenpainolla se tulee jne. pyysin mikkoa kokeilemaan molemmat kerran ja aivan oikein vattu teki. nykyään noissa ei mitään ongelmaa tosiaan enää ole (paitsi koetilanteessa >:( ).
niin! mikko alkoi nyt opettaa vatulle tassun antoa. katsotaan miten edistyvät vai jäikö treenit yhteen kertaan.
koetilanteesta riittäisi kyllä purnattavaa vaikka kuinka. ekan kokeen tuomari sanoi kommentin, joka jäi mieleen ja siellä se häiritsee. "vaadi siltä enemmän". ei ole ihan helppo asia toteutettavaksi koetilanteessa. mutta kun tuota asiaa tässä yksi päivä pohdin, huomasin, että olen kehunut vattua koetilanteessa silloinkin, kun se tekee väärin. ei mene liikkeestä maahan ja silti saa samat rapsutukset kuin silloinkin, jos tekee oikein vaikkapa luoksetulon. eli palkka on tismalleen sama tekee oikein tai väärin. syynä tuohon varmaan on ollut se, että pelottaa että jos jättää rapsuttamatta tai tsemppaamatta niin motivaatio tekemiseen laskee kuin lehmän häntä ja sitten menee loppukoekin mönkään. mutta toisaalta pakkohan sille olisi kertoa, että ei noin voi tehdä. jättää tekemättä liikkeen, jonka takuulla osaa. voi että kun pääsisi johonkin möllikisoihin korjaamaan noita kokeessa esiintyviä virheitä. karjumaan ja runttaamaan sen paikalleen jos lähtee paikallamakuussa, pakottaa suorittamaan liikkeestä maahan menon ja seisomisen.
no, seuraavaan kokeeseen on mitä luultavimmin melko pitkä aika, että josko sitä jotain ratkaisuja tulisi tässä vastaan sitä ennen. tuntuu niin turhauttavalta, että koira, joka tietää, mitä pitää tehdä ja osaa kaikki liikkeet varmasti ykköstuloksen arvoisesti pokkuroi niin, että ei tule tulosta ollenkaan. vertaistukea? :)
nyt näitä videoita. ensimmäisessä kaukokäskyt ja se oranssi takamus. kaukokäskyjen seisominen on vielä lähietäisyysvaiheella. tässä maahan ja istu. olen itse kamerasta vielä reilun metrin verran takanapäin. niille, joille liike ei ole tuttu, niin liike menee lyhykäisyydessään niin, että ohjaaja jättää koiran makaamaan ja menee itse tietyn matkan päähän. liikkeenohjaaja näyttää plakaateilla käskyt, jotka ohjaaja sitten käsimerkin kanssa sanoo. eli vuorotellen istu - maahan. riskinä se, että koira liikkuu ilman käskyä, joka siis tietysti kiellettyä. treenaamme tätä silloin tällöin ja eri pituisissa pätkissä. joskus pyydän kerran vaan istumaan, joskus useampi toisto. useimmiten näitä tulee treenattua ihan muussa muodossa. tuo istu-käsimerkki on mulla paljon käytössä. maahan ehkä vähän vähemmän.
ennen kuin olimme aloittaneet tokon ja edes tiesin koko liikkeen olemassaolosta olimme jo harjoitelleet näitä erilaisissa arjen tilanteissa. vattu oppikin sitten todella helposti ja nopeasti tuon oikean liikkeen. haasteena on ollut matkan lisäämisessä se, että kun olin päässyt kauas ohjaamaan vattu alkoi liikuttamaan istumaan noussessaan takapuoltaan ja niin ei saa tehdä. pitää nousta rullaten ylös, noin kun se videolla tekee. saimme korjattua pyllyn liikuttamisen sillä, että palasin lähemmäs ja palkkasin aina vaan oikeasta suorituksesta ja jätin pyllyn liikuttamiset huomioimatta.
tässä kaukokäsky-video: http://tinyurl.com/6c4by5
seuraava video on luoksetulon pysäytyksestä. eli koira jätetään paikalleen, ohjaaja pyytää koiran luo, mutta pysäyttääkin käsimerkillä koiran noin puoliväliin matkaa (kokeessa ohjaajalle toki kerrotaan, koska se koira pysäytetään). kokeessa pysäytyksen jälkeen koira pyydetään normaalisti sivulle, mutta kotona ei kannata treenata niin ainakaan montaa kertaa, koska muuten koira helposti alkaa juoksemaan suoraan sivulle tai sitten pysähtyy hetkeksi mutta hiippailee siitä sitten sivulle. itselläni on eri käsky alokasluokan luoksetulossa ja tässä avoimen luokan luoksetulossa. ja joo, kannattaa heittää se nami niin, että se ei lennä tv-tason alle. (huolestuneille katsojille tiedoksi, vattu sai kyllä palkkansa)
http://tinyurl.com/6fu8cx
ja sitten illan leikkitemppuvideo. eli tässä ei ole kyse mistään tokoliikkeestä vaan omaksi huviksi opetetusta ryömimisestä :) eli lähdetty liikkeelle maassa makaamisesta ja namilla sitten vaan houkutellaan eteenpäin. ainakin meidän vatulle tämä on tosi mieleinen ja tosiaan on helppo opettaa, että ei muuta kuin chihut (ja miksei muutkin) mönkimään.
http://tinyurl.com/5wk98t
oli muuten sen sorttinen operaatio tämä videojuttu ja tässä tulos :D kolme sekoiluvideota. että täytyy katsoa jospa jatkossa nämä kotitreenivideot jäisivät pois valikoimasta.
kuvasin yli kymmenen videota, mutta tunnetusti kameran käydessä iskee paniikki ja kaikki menee päin honkia. niin tälläkin kertaa. mutta hyvää harjoitusta tietysti nämä "minijännittämiset", siedättää toimimaan oikein silloin, kun on oikea jättijännitys. kokeessa kun viimeksi tuli sanottua vääriä käskyjä ynnä muuta ihanaa.
otettiin tänään ihan siis perus alokasluokan ja avoimen luokan liikkeitä. liikkeestä maahan meno, liikkeestä seisominen, paikallamakuu (pakastimessa olleen pussin päällä puoli minuuttia), kaukokäskyt ja luoksetulon pysäytys.
eilen treenattiin tunnaria ja noutoa. molemmissa on tapahtunut hienoista edistystä, mitä toki sopii jo toivoakin. mutta nyt on tosiaan erilailla intoa kotona treenaamiseen tuon noudon kanssa, kun ei tehdä enää sitä pelkkää -kapula suuhun nokasta kiinni hyväpidähienopidä- touhua, vaan vähän erilaisia variaatioita. kirjoitan niistä joku kerta vaikka tarkemmin ja kuvaan niitä apuvälineitä, joita käytetään. eilen ostin tiimarista ohutta puukeppiä ja styroksipalloja. niistä on tarkoitus askarrella seuraavaksi. tällä hetkellä käytössä jäätelötikut.
kokeilin myös sillä alkuperäisellä jättikokoisella noutokapulalla, mutta se ei veisteltynäkään mahdu tuon suuhun juuri mitenkään, joten jääkööt taas repun pohjalle seuraavaksi puoleksi vuodeksi. otin noudon harjoitteluun mukaan naksuttimen ja olen taas siitä aivan innoissani. täytyy vaan malttaa jättää se nyt siihen noutoon. se ei kuitenkaan ole mulle edes kovin tuttu kapistus, täytyisi joskus lukea aiheesta ja perehtyä siihen naksutinkoulutukseen paremmin.
ainiin. sanoin miehelleni, että se voisi alkaa opettamaan vatulle jotain, että ne tekisi yhdessä muutakin kuin lenkkeilisi ja nyhjäisi sohvalla. liikkeiden suorituksen vattu tekee yhtä hyvin mikon kanssa, olemme testanneet alokasluokan liikkeet ja niissä ei ole mitään ongelmaa. mikkoa ei vaan kiinnosta treenata niitä, koska vahdin vieressä perusasennot ja käskyt sunmuut, ettei vaan tule virheitä :) parempi kai muutenkin, että varsinaisten koeliikkeiden opettelu on yhden ihmisen vastuulla ja sitten välillä tekee vaan noita testejä, että ymmärtääkö koira käskyt toisenkin sanomana vai onko itsellä esimerkiksi joku itseltä tiedostamaton käsimerkki, jota koira seuraa, ja kun toisella ei sitä ole, niin se ei osaakaan liikettä.
tästä oli muuten suuri apu minulle, kun tuskailin pari kuukautta sitten liikkeestä maahan menon ja liikkeestä seisomisen kanssa, että eikö vattu muka oikeasti ymmärrä niitä. mun kanssa vähän arpoi, että kumman sitä tekisi. mietin, onko suoritus kiinni käskystä, millä äänenpainolla se tulee jne. pyysin mikkoa kokeilemaan molemmat kerran ja aivan oikein vattu teki. nykyään noissa ei mitään ongelmaa tosiaan enää ole (paitsi koetilanteessa >:( ).
niin! mikko alkoi nyt opettaa vatulle tassun antoa. katsotaan miten edistyvät vai jäikö treenit yhteen kertaan.
koetilanteesta riittäisi kyllä purnattavaa vaikka kuinka. ekan kokeen tuomari sanoi kommentin, joka jäi mieleen ja siellä se häiritsee. "vaadi siltä enemmän". ei ole ihan helppo asia toteutettavaksi koetilanteessa. mutta kun tuota asiaa tässä yksi päivä pohdin, huomasin, että olen kehunut vattua koetilanteessa silloinkin, kun se tekee väärin. ei mene liikkeestä maahan ja silti saa samat rapsutukset kuin silloinkin, jos tekee oikein vaikkapa luoksetulon. eli palkka on tismalleen sama tekee oikein tai väärin. syynä tuohon varmaan on ollut se, että pelottaa että jos jättää rapsuttamatta tai tsemppaamatta niin motivaatio tekemiseen laskee kuin lehmän häntä ja sitten menee loppukoekin mönkään. mutta toisaalta pakkohan sille olisi kertoa, että ei noin voi tehdä. jättää tekemättä liikkeen, jonka takuulla osaa. voi että kun pääsisi johonkin möllikisoihin korjaamaan noita kokeessa esiintyviä virheitä. karjumaan ja runttaamaan sen paikalleen jos lähtee paikallamakuussa, pakottaa suorittamaan liikkeestä maahan menon ja seisomisen.
no, seuraavaan kokeeseen on mitä luultavimmin melko pitkä aika, että josko sitä jotain ratkaisuja tulisi tässä vastaan sitä ennen. tuntuu niin turhauttavalta, että koira, joka tietää, mitä pitää tehdä ja osaa kaikki liikkeet varmasti ykköstuloksen arvoisesti pokkuroi niin, että ei tule tulosta ollenkaan. vertaistukea? :)
nyt näitä videoita. ensimmäisessä kaukokäskyt ja se oranssi takamus. kaukokäskyjen seisominen on vielä lähietäisyysvaiheella. tässä maahan ja istu. olen itse kamerasta vielä reilun metrin verran takanapäin. niille, joille liike ei ole tuttu, niin liike menee lyhykäisyydessään niin, että ohjaaja jättää koiran makaamaan ja menee itse tietyn matkan päähän. liikkeenohjaaja näyttää plakaateilla käskyt, jotka ohjaaja sitten käsimerkin kanssa sanoo. eli vuorotellen istu - maahan. riskinä se, että koira liikkuu ilman käskyä, joka siis tietysti kiellettyä. treenaamme tätä silloin tällöin ja eri pituisissa pätkissä. joskus pyydän kerran vaan istumaan, joskus useampi toisto. useimmiten näitä tulee treenattua ihan muussa muodossa. tuo istu-käsimerkki on mulla paljon käytössä. maahan ehkä vähän vähemmän.
ennen kuin olimme aloittaneet tokon ja edes tiesin koko liikkeen olemassaolosta olimme jo harjoitelleet näitä erilaisissa arjen tilanteissa. vattu oppikin sitten todella helposti ja nopeasti tuon oikean liikkeen. haasteena on ollut matkan lisäämisessä se, että kun olin päässyt kauas ohjaamaan vattu alkoi liikuttamaan istumaan noussessaan takapuoltaan ja niin ei saa tehdä. pitää nousta rullaten ylös, noin kun se videolla tekee. saimme korjattua pyllyn liikuttamisen sillä, että palasin lähemmäs ja palkkasin aina vaan oikeasta suorituksesta ja jätin pyllyn liikuttamiset huomioimatta.
tässä kaukokäsky-video: http://tinyurl.com/6c4by5
seuraava video on luoksetulon pysäytyksestä. eli koira jätetään paikalleen, ohjaaja pyytää koiran luo, mutta pysäyttääkin käsimerkillä koiran noin puoliväliin matkaa (kokeessa ohjaajalle toki kerrotaan, koska se koira pysäytetään). kokeessa pysäytyksen jälkeen koira pyydetään normaalisti sivulle, mutta kotona ei kannata treenata niin ainakaan montaa kertaa, koska muuten koira helposti alkaa juoksemaan suoraan sivulle tai sitten pysähtyy hetkeksi mutta hiippailee siitä sitten sivulle. itselläni on eri käsky alokasluokan luoksetulossa ja tässä avoimen luokan luoksetulossa. ja joo, kannattaa heittää se nami niin, että se ei lennä tv-tason alle. (huolestuneille katsojille tiedoksi, vattu sai kyllä palkkansa)
http://tinyurl.com/6fu8cx
ja sitten illan leikkitemppuvideo. eli tässä ei ole kyse mistään tokoliikkeestä vaan omaksi huviksi opetetusta ryömimisestä :) eli lähdetty liikkeelle maassa makaamisesta ja namilla sitten vaan houkutellaan eteenpäin. ainakin meidän vatulle tämä on tosi mieleinen ja tosiaan on helppo opettaa, että ei muuta kuin chihut (ja miksei muutkin) mönkimään.
http://tinyurl.com/5wk98t
oli muuten sen sorttinen operaatio tämä videojuttu ja tässä tulos :D kolme sekoiluvideota. että täytyy katsoa jospa jatkossa nämä kotitreenivideot jäisivät pois valikoimasta.
torstai 27. marraskuuta 2008
blogin aloitusta
tämän blogin tarkoituksena on kirjoitella ylös, millaista on treenata tokoa chihuahuan kanssa. tokon olemme aloittaneet tammikuussa 2008 tavoitteellisen tottelevaisuuden alokas-kurssilta. tai oikeammin ihan ensimmäinen toko-kurssimme kävimme kyllä jo syksyllä 2006, mutta silloin ei vielä kipinä lajia kohtaan iskenyt eikä kotona tullut juuri mitään treenattua.
tammikuussa aloittamamme kurssi kesti kahdeksan viikkoa ja siitä jatkoimme suoraan alo/avo-ryhmään. kyseisessä ryhmässä viihdyimme kahden kurssin ajan, eli yhteensä kuusitoista viikkoa. sitten olikin kesätauon aika ja agilityn vuoro. sitä harrastimme alokas ja jatkokurssin verran.
kesällä myös teimme debyyttimme tokokokeessa, tuloksena 0 ja pisteitä 80. kyseisessä kokeessa onnistui luoksepäästävyys, seuraamiset ja hyppy.
syksyllä jatkoimme tokoa, siirtyen avo/voi-ryhmään. tällä hetkellä olemme kyseisen kurssin jatkolla noin puolivälissä. lokakuussa saimme ensimmäisen tuloksemme tokokokeesta, pisteitä 110. tällöin onnistui luoksepäästävyys, seuraamiset, luoksetulo ja hyppy. marraskuussa kävimme kokeessa, pisteitä 93,5. onnistui samat kuin aiemmassa miinus hyppy.
nyt olemme tosiaan avo/voi-ryhmässä, mutta tässä blogissa tullaan varmasti näkemään myös alokas-luokan liikkeiden hiomista ja treenausta, kun siellä vielä kisataan. yritän jakaa videoita ja kuvia, joista voi olla hyötyä toisillekin. myös vinkkejä otan erittäin mielelläni vastaan!
ja vertaistukea tietysti myös :)
tammikuussa aloittamamme kurssi kesti kahdeksan viikkoa ja siitä jatkoimme suoraan alo/avo-ryhmään. kyseisessä ryhmässä viihdyimme kahden kurssin ajan, eli yhteensä kuusitoista viikkoa. sitten olikin kesätauon aika ja agilityn vuoro. sitä harrastimme alokas ja jatkokurssin verran.
kesällä myös teimme debyyttimme tokokokeessa, tuloksena 0 ja pisteitä 80. kyseisessä kokeessa onnistui luoksepäästävyys, seuraamiset ja hyppy.
syksyllä jatkoimme tokoa, siirtyen avo/voi-ryhmään. tällä hetkellä olemme kyseisen kurssin jatkolla noin puolivälissä. lokakuussa saimme ensimmäisen tuloksemme tokokokeesta, pisteitä 110. tällöin onnistui luoksepäästävyys, seuraamiset, luoksetulo ja hyppy. marraskuussa kävimme kokeessa, pisteitä 93,5. onnistui samat kuin aiemmassa miinus hyppy.
nyt olemme tosiaan avo/voi-ryhmässä, mutta tässä blogissa tullaan varmasti näkemään myös alokas-luokan liikkeiden hiomista ja treenausta, kun siellä vielä kisataan. yritän jakaa videoita ja kuvia, joista voi olla hyötyä toisillekin. myös vinkkejä otan erittäin mielelläni vastaan!
ja vertaistukea tietysti myös :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)