nouto

noniin, lupasin kirjoittaa noudosta.
eli sen opettelu on aloitettu joskus huhtikuun tienoilla.
valmiina liikkeenä avoimen luokan nouto on seuraavanlainen: koira istuu vierellä. ohjaaja heittää noutokapulan noin kymmenen metrin päähän. käskystä koira hakee kapulan ja käskystä palaa takaisin viereen ja ohjaaja ottaa koiralta kapulan.

aloitimme harjoittelun sillä, että keksittiin käskysana, meillä se on 'pidä'. sitten nokasta kiinni, eli toinen sormi tai käsi kuonon alle ja toinen päälle. ei tokikaan paineta, mutta pidetään kiinni. jos koira ei ole tottunut siihen, että sen kuonoa noin pidellään, se yrittää rimpuilla. kuonosta pidetään kiinni niin kauan kun koira rimpuilee ja palkataan vasta kun se rauhottuu. tästä siis lähdettiin. vattu on kopelointiin tottunut, eikä sen kanssa tätä vaihetta tarvinut kauaa tehdä, se rauhoittui nopeasti.

seuraavassa vaiheessa otettiin se itse kapula mukaan kuvioon. kapula suuhun ja sitten pidetään samalla tavalla. ja taas palkitaan vasta kun rauhottuu. pienelle koiralle ylitsepääsemättömän kamala tilanne. vattu väänsi ja käänsi itseään ja yritti kaikinvoimin sylkeä kapulaa pois. tämä vaihe voikin viedä hetken aikaa. kun koira tottuu siihen, että suussa on kapula, aletaan tuota käsiapua vähentämään. eli ensin koitetaan vähentää sen yllä olevan käden painetta niin, että sen siitä saisi jossain vaiheessa vallan pois ja pito olisi vain alapuolella. sitten kun ylempi käsi on pois aletaan hellittää alempaa vastaavalla tavalla. palkataan siitä, että kapula pysyy siellä suussa yhä pienemmällä avustuksella. tähän saa varata viikkoja sellaisen koiran kanssa, joka sylkee kapulaa pois. ja chihuahuan omistajille tiedoksi: pieninkään eläinkaupasta saatava noutokapula ei veisteltynäkään ollut meille tarpeeksi pieni. yksinkertaisesti liian suuri ja painava suussa pidettävä. tuolla isolla kapulalla emme edistyneet tästä yhtään. tässä vaiheessa vaihdoinkin sitten jäätelötikkuun.

joo, kuulostaa hassulta, mutta se noutokapula saa olla jäätelötikkukin avoimessa luokassa. ja siitä on ihan hyvä lähteä. eli kun nuo alun temppuilut oli tehty niin oli aika helppo tyrkätä se jäätelötikku suuhun ja siitä päästiinkin aika nopeasti siihen, ettei tarvinut käsiä pitämään kiinni enää ollenkaan. seuraava jämähdyksen paikka olikin sitten tässä. eli ongelmaksi muodostui se, että vattu kyllä piti kapulaa suussa vaikka 10 sekuntia, mutta se ei suostunut ottamaan sitä suuhun. eli minun piti joka kerta avata suu ja laittaa tikku sinne. sitten kyllä piti. joillekin koirille toimii se, että kapulaa heilutellaan niiden edessä liikkeessä ja ne sen siinä seuratessaan nappasee itse suuhun ja jopa kuljettaa hetken. meidän vatun kanssa ei toivoakaan.

kesällä pidettiin aika lailla taukoa noutoharjoituksista, koska olin viikkojen treenaamisen jälkeen vähän lannistunut siitä, että vattu inhosi tikkua, piti kyllä suussaan mutta hyvin vastahakoisesti sen otti suuhunsa.
tässä linkissä kuva siitä tikusta, jolla silloin treenattiin. http://i58.photobucket.com/albums/g255/vaapukka/toko061.jpg

nyt syksyllä kun alkoi uusi ryhmä avo/voi mietti ohjaajamme, miten tästä päästäisi nyt eteenpäin. hän keksi ehdottaa rasiaa, jonne laitan nameja, ja jonka päälle laitan tikun niin, että vatun on nostettava tikku saadakseen namit. vattu tykkää aktivointileikeistä ja otti tämänkin sellaisena. en sanonut mitään käskyä, vaan lättäsin rasian sen eteen ja annoin aivojen raksuttaa. ensin yritti vähän tassuilla tökkiä, mutta otin rasiasta kiinni, ettei saanut sitä ravisteltua. aikani istuin sen kanssa keittiön lattialla, kunnes se sen hokasi ja otti tikusta kiinni, heivasi sen sivuun ja sai namit! meinasin kiljua onnesta. tästä nyt siis reilu kuukausi aikaa.

jatkoimme namirasian käyttöä ja tikun nosto alkoi sujua kokoajan paremmin. yritin saada tikusta kiinni silloinkun se oli vielä vatun suussa ja kiittää siitä, että antoi sen minulle. ettei vain sylkäisisi sitä maahan. tässäkin alkoi aika nopeasti tapahtua edistystä. teimme reilun viikon niin, että purkissa oli nameja. sitten otin namit pois ja katsoin, miten käy. vattu tiesi, mitä sen pitää tehdä ja yllätys yllätys se otti tikun, vaikkei purkissa ollutkaan nameja. palkkasin sen sitten itse. tässä siis alettiin opettelemaan sitä, että palkka oikeasta suorituksesta tulee minulta, eikä purkista.

tehtiin tuota purkkijuttua eri tikulla kuin millä harjoittelimme pitämistä. pitämisen suhteen ei kuitenkaan tapahtunut vieläkään mitään edistystä. ennenkuin... otin teipit pois tikun päistä! jolloin tikusta tuli samanlainen kuin purkin tikku. sitä olikin nyt sitten paljon miellyttävämpi ottaa suuhun ja vattu alkoikin ottamaan sitä vapaaehtoisesti.

nyt ihan viikon sisällä on tapahtunut paljon kehitystä. vattu ottaa tikun itse mielellään suuhun ja sain jopa lisättyä tikkuun päät! vähän huolestutti päiden lisäys, mutta se ei ole vaikuttanut suoritukseen mitenkään. ja tosiaan vattu avaa suunsa itse eikä mitään pakottamista tarvi enää harrastaa. se myös pitää sitä hyvän aikaa ja kiitos ja palkkaus onnistuu hyvin.
vattu ottaa tikun istuessaan, seisoessaan ja maatessaan. ottaa sen myös jos minä seison, vaikka videoilla istunkin (niin on mukavampi treenata).
osaa myös nousta maasta istumaan ilman, että tikku putoaa, mennä seisomasta istumaan ja istumasta seisomaan. oli pakko kokeilla ja kivahan se on vähän vaihdella harjoituksia :)

seuraava haasteemme on saada vattu ottamaan tikku maasta. se ottaa sen jo alhaalta ja purkista. kerran otti sen tassujensa päältä, joka on jo todella lähellä maata. tiesin, että se häiritsee sitä siinä ja että se haluaa sen siitä siirtää ja hokasi, mistä on kyse ja siirsi suullaan.
mun kädestä tosiaan ottaa sen jo tosi alhaalta, eli seuraava askel on sitten siirto suoraan maahan. sen onnistumisesta seuraa sitten sen sorttiset bileet ettei tosikaan. kun vaan voisi jotenkin kertoa koiralle, että saat sellaisen palkkakasan kun vaan tämän teet. no, toivottavasti edistys jatkuu ja pääsemme pian bileitä viettämään!

on kyllä ihanaa, että tämän liikkeen treenaamisesta on nyt tullut hauskaa. aiemmin se oli todella turhauttavaa ja kurjaa, kun tiesi, että koiralle se on vastenmielistä ja mitään kehitystä ei tapahtunut. mutta nyt osaa kyllä arvostaa näitä edistysaskeleita.
tuskaa on toki vähän lisännyt se, että tokoryhmässämme lähes kaikki muut koirat oppivat noudon hetkessä ja tekevät nyt jo hyppynoutoja ja metallinoutoja. jopa pieni kääpiöpinseri. eli ei tämä kaikille näin hankalaa ole.
mutta kyllä se tästä! :)

tässä muutama video tämänpäiväisistä harjoituksistamme.
viimeisessä videossa vatsa alkaa olla jo täys ja siksi ei enää ihan niin paljon intoa löydy kuin aiemmissa mikon kuvaamissa videoissa. pitäisi osata lopettaa ajoissa vaikka kuinka tekisi mieli jatkaa ja kokeilla kaikkea.

ensimmäisessä videossa perus pidä-harjoitus, eli annan käskyn ja koira ottaa tikun, pitää sitä kunnes kiitän ja palkkaan.
http://tinyurl.com/6ye3vg

toisessa videossa maasta istumaan nouseminen tikku suussa.
http://tinyurl.com/5jeu5u

ja viimeisessä näkyy tuo voirasia-harjoitus, eli rasia on tyhjä ja tikku sen päällä ja tikku pitäisi siitä nostaa ja pitää siihen asti kun otan sen ja kiitän.
http://tinyurl.com/5mf2fc


tänään ei sitten muuta treenattukaan kuin noutoa ja kerran tunnari. kirjoittelen tunnarista joskus oman juttunsa.