porukan kuulumisia

sterre ja pennut
pennut ovat nyt 3,5vk, kaikilla silmät auki ja liikettä pentulaatikossa on päivä päivältä enemmän. aika ihanan laiskan ja rauhallisen oloisia pentuja kylläkin, kukaan ei ole vielä yrittänyt edes valloittaa maailmaa :) aiemmat villivadelmalaiset ovat tässä iässä karkailleet urakalla, mutta nämä pienokaiset tyytyvät touhuamaan vielä pentulaatikossa.
sterre on jo vähän kyllästynyt pentuihinsa. hyvin se on ne kokoajan hoitanut, mutta hoitotuokioiden tauoilla on käsky käynyt palvelijalle (uusi tittelini), että pääsisikös näiden luota pois sivistyksen pariin kiitos. sterre nauttii kun pääsee ulos muiden kanssa.

vattu
vattu on suhtautunut tähän joskin kummalliseen elämäntilanteeseen ihailtavan rauhallisesti. se ei ole moksiskaan sterrestä ja pennuista, eikä sen puoleen piitsistäkään. vatun kanssa ollaan harrastettu lähiaikoina vain ulkoilua ja sohvalla löhöömistä (ja herkkujen syömistä), mutta viime lauantaina otin sen mukaan treenihallille ja otettiin sen kanssa tokoa. kaiken se muistaa, eipä siinä varsinaisesta treenistä ollut kyse vaan enemmänkin ihan vaan liikkeiden tekemisestä. vatun kaukokäskyvideo löytyy youtubesta villivadelman-kanavalta.

kielo
kielo on käynyt kerran viikossa tokossa ja edistynyt tosi kivasti. kielolla parantuneet erityisesti paikallaolot tosi hyvin. kielo jatkaa harrastusta jatkossakin, koska se selkeästi tykkää tokotreeneistä. kielon videoita löytyy myös youtubesta.
sterren pentuihin kielokin suhtautuu nyt alun jälkeen jo melko neutraalisti. aluksi se olisi halunnut hoitaa niitä itse ja oli stressaantunut. pentujen varttuessa kiinnostus on kokoajan vähentynyt.

vida
vidan toko ei oikein etene toivomallani tavalla. se häslää ja on ihan ei-oma-itsensä treeneissä. pistän vielä iän piikkiin, mutta toivottavasti tilanne alkaisi lähiaikoina kehittyä parempaan suuntaan. täytyy alkaa viedä vidaa enemmän yksin joka paikkaan ja muutenkin panostaa yhteistyöhön enemmän. kotona vida on täydellinen. se saa minut joka päivä hymyilemään.

piitsi
piitsi on harjoitellut hihnassa kävelemistä. ensimmäinen kerta oli sangen mielenkiintoinen - piitsi kiljui kurkku suorana. sitä kiljumista kesti ainakin 10min, jonka aikana etenimme muutamia metrejä. mutta en maanitellut, en leperrellyt, olin itseasiassa aika tiukkana, että nyt mennään eikä meinata. pian piitsi sitten taipuikin ja alkoi pomppia perässäni. toinen ulkoilukerta olikin sitten jo paljon parempi, kiljumista ei esiintynyt lainkaan ja piitsi liikkui kokoajan. pomppien suurimmaksi osaksi, mutta välillä ihan kävellenkin. kotiinpäin tultaessa se jopa vahingossa käveli hetken edelläni, kunnes muisti, että ainiin, ei tää ookaan kivaa, ja palasi takaisin taakseni pomppimaan. eiköhän se siitä. seisomistreeni on myös haasteellista, koska heti kun kosken piitsiin sen häntä heiluu miljoonaa ja se vetää itsensä maahan. hupsu otus.