Toissaviikon torstaina posti toi kirjekuoren Eviralta. 5,5vk iässä menehtyneen pennun ruumiinavauksessa oli löydöksinä rasvoittunut maksa sekä suolistoverenvuoto. Eläinlääkärin mukaan tällaiset löydökset ovat yleensä merkki jonkinlaisesta synnynnäisestä aineenvaihdunnan sairaudesta. Hyvä uutinen on se, että asia ei vaikuta millään tapaa sisarusten tai pennun vanhempien elämään tai jalostuskäyttöön, kyseessä ei siis ole perinnöllinen sairaus. Tutkiessani asiaa huomasin, että joillain roduilla tällaista pentukuolemaa esiintyy hieman yleisemmin, mutta kaikilla koiraeläimillä jonkin verran. Kyse on siis todennäköisesti puhtaasti tuurista. Läheskään kaikkia pentuja kun ei avattavaksi lähetetä, niin tarkkoja esiintyvyystietoja ei tietysti sen puolesta saatavilla ole. Olo oli tietysti vähän hölmistynyt kun kirjettä luin, sillä eniten tuttavapiiristä oli veikkailtu sydänvikaa ja se oli sitä kautta itsellekin jotenkin jo iskostunut mieleen. Sydän oli kuitenkin kunnossa ja minkäänasteista vesipäätäkään ei pennulla ollut.
Reilu viikko sitten, pentujen ollessa 8vk, lähti Sterre takaisin kotiinsa. Tällä kertaa pysyvästi, sillä sijoitussopimus Sterren osalta päättyi Sterren tehtyä minulle kaksi pentuetta. On kyllä outo olo, kun omistaa koiran 3,5 vuotta ja on tiiviisti sen elämässä läsnä ja sitten yhtäkkiä se ei olekaan enää oma. Mutta olen luvannut Sterren "uudelle omistajalle" pysyä uudessa roolissani. Sterrellä tulee kuitenkin olemaan aina paikka sydämessäni ja hoitopaikka kotonani. :)
Pennut jäivät siis riemastuttamaan eloani ilman emon vahtivaa katsetta. Ja on kyllä riittänyt menoa ja meininkiä! Pennuillahan on nyt ikää jo 9,5 viikkoa ja voin kertoa, että aika ei pitkäksi pääse kotona käymään. Katseen välttäessä maistellaan vähän tapettia ja yritetään nakertaa johtoa, pissitään ovelasti johonkin mahdollisimman hankalaan paikkaan ja jahdataan perheen aikuisia koiria. Kielo juoksi eilisillan pentujen kanssa sellaista rallia, että lopulta kieli roikkui suusta kun tuli niin hiki. Kolme omaa pientä personal traineria! :) Kielo ja Vida nauttivat tosi paljon pentujen kanssa puuhaamisesta, Vattu ja Kaasi sitten vähemmän.
Pennut ovat jo tottuneita ulkoilijoita, osaavat itse kipittää takapihalle kun avaan oven. Huomattavasti vaikeampi osuus on sitten saada niitä takaisin sisälle, kun ulkona on niin kiva tutkia kaikkea!
Hyvin sujuu kaikinpuolin, mutta toivon toki myös, että jossain vaiheessa nämä ihanat pennut löytävät omat uudet omistajat. Siihen asti aion täyttää huoltajan ja viihdyttäjän tehtäväni täydellä teholla ja sydämellä :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti