lauantai 25. elokuuta 2012

Kolmen koiran agitreeni

Olen nähtävästi totaalisen unohtanut päivittää tämän vuoden parhaan treenin. Sitä se facebook aiheuttaa, siellä kyllä muistin vähän hehkuttaa.
Olin siis Vidan kanssa agilityn alkeiskurssin viimeisellä kerralla (Vida pääsi osallistumaan aikatauluni vuoksi vain 4/8) ja otin mukaan myös Kaasin ja Kielon, tarkoituksena treenata niiden kanssa sitten varsinaisen tunnin päätyttyä.

Meillä oli Vidan kanssa ollut kuukauden luova tauko agilitysta enkä odottanut yhtään mitään tuolta treeniltä. Kun saavuin, hieman myöhässä tietysti, huomasin, että ohjelmassa on ihan kunnon rata. Iski vähän sellainen olo, että ähh, ei me olla täntasoisia vielä. Kurssin vetäjä kannusti kuitenkin yrittämään, onneksi.
Yritin piirtää, mutta en muista enää kaikkien hyppyjen sijainteja, joten tyydytään kirjoitusversioon: hyppy-hyppy-puomi-putki-hyppy-hyppy-A. Meni mielettömän hyvin! Puomi meni hyvin, hypyt meni hyvin, A meni upealla kiihkolla. Putki oli ainut, jossa meinasi edelleen olla vähän takaisinpäin juoksemis -ongelmaa, mutta saatiin kyllä puhdasta suoritustakin tehtyä. Ja mikä parasta nyt oli intoa ja vauhtia niin että huhhuh! Vida oli aivan elementissään, rento, leikkisä ja vallaton.

Radan lisäksi Vidan tunnilla otettiin äänettömällä ohjauksella muutamaa hyppykuviota. Äänetön ohjaus tuntuu aina yhtä tyhmältä. Ei harjoitus siis, vaan oma olo. Mutta siitä myös oppii kyllä todella hyvin. Lopuksi kerrattiin vielä keinua. Vida menee keinun reippaasti mutta järkevästi. Olen siihen oikein tyytyväinen.

Kun kenttä tyhjeni muista koirista otin Kaasin boksista. Kaasi oli ihan täpinöissään, että mitä nyt tapahtuu. Otin sen kanssa ensin muutaman kerran yksittäistä hyppyä. Hyvin onnistui grillatun kanan voimin. Sitten halusin vielä kokeilla Kaasin kanssa puomia. Kanan voimin onnistui täysikokoinen puomikin aivan ongelmitta! Ei pysähdellyt, ei jännittänyt. Otettiin pari toistoa ja Kaasin osuus olikin sitten siinä.

Sitten pääsi vuoroon sala-agitykki -Kielo. Jos olivat Vida ja Kaasi innokkaita niin en tiedä mikä sana Kieloa sitten kuvaisi. Otin Kielon kanssa radan, jossa pelkkiä hyppyjä ja putki. Ensin räiskin ihan onnettomasti, Kielo oli niin nopea, etten ole ikinä ennen ohjannut niin nopeaa koiraa. Mutta hetken tahisimen jälkeen totuin ja aloin saada tarkkuutta ja nopeutta ohjaukseen ja sitten alkoi tulla tulostakin. Lopulta saimme aikaiseksi nopean, virheettömän radan. Voin kertoa että hiki virtasi, huhh :)

Ei kommentteja: