sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Synttärit!

Kielo ja sisaruksensa Hilla ja Luka juhlivat tänään 5-vuotis syntymäpäiväänsä. Onnea Hilla ja Luka!
Kielon synttäreitä juhlittiin ensin aamupäivällä chihutapaamisessa, jossa oli kymmenisen kaveria, joiden kanssa sai juosta ja touhuta 1,5h. Kielo oli niin onnellisen näköinen. Minullahan ei ole yli puoleen vuoteen ollut omia koiria chihutapaamisissa mukana, kun on ollut pentueita kotona ja olen halunnut välttää kaikki riskit. Nyt siis pitkästä aikaa Kielo ja Vida pääsivät tapaamiseen ja oli kyllä niin ihanaa menoa.

Tapaamisesta mentiin kylään vanhempieni luokse, jossa pääsääntöisesti maistui uni, mutta vähän tuli painittua ja syötyä herkkujakin. Äitini antoi kaksikolle jotain leikkelettä. Äiti pyysi koirat istumaan ja yritti antaa niille vuorotellen herkkua. Vidahan ei pysynyt yhtään, vaan yritti napata Kielonkin herkut. Äitini kielsi topakasta ja käski Vidan takaisin istumaan. Itse en puuttunut tilanteeseen, kun totesin sen olevan hallussa (vaikka äitini ei ole koiraihmisiä). Todella nopeasti Vida hokasi jutun juonen ja istui liimattuna lattiassa, kun herkkua annettiin vuorotellen sille ja Kielolle. Vida saikin kovasti kehuja hyvistä hoksottimistaan. Toki sen olisi kuulunut ehkä pysyä jo ihan sillä ekalla yrittämällä ;) Mutta Vidaa ei kyllä ole paljoa muut kuin minä ohjanneet! Ihan hauska oli nähdä tuo tilanne.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Pennuton koti.

Nyt ovat kaikki pennut omissa kodeissaan.
Vaalea uros sai kutsumanimekseen Pancho ja muutti Pomarkkuun. Neidistä tuli Mila, pääsi Kokkolaan Tico-enonsa kaveriksi. Ja niin se vaan muutti soopeli uros Kurnukin, myöskin Kokkolaan. Olin jo osittain päättänyt pitää Kurnun itse, mutta joskus ne palaset loksahtelevat lopulta sitten vähän eri tavoin.
Nyt ei siis ole enää jalostusnarttuja eikä pentuja. Väkisinkin tulee siis taukoa kasvatusharrastukseen, ainakin muutamiksi vuosiksi.
Olo on haikea, mutta tiedän, että ratkaisu oli hyvä. Oma aika on kuitenkin niin rajallinen, että olisin tuskin saanut treenattua pentua niin intensiivisesti, kuin mikä itselle on ominaisinta.
Aikuistenkin kanssa riittää tekemistä ja toteutuskelpoisia projekteja olisi niidenkin osalta useita tavoiteltavissa.
Onneksi useammasta kasvattamastani yhdistelmästä on kivoja uroksia, toivottavasti niitä päätyy käyttöön :)