vatulla on juoksu parhaimmillaan ja meininki on sen mukaista. aletaan onneksi olla jo voiton puolella, sillä viime päivien lenkit ovat olleet mallia uikuikuikläähläähläähpuuhpuuhpuuh. ei korvista tietoakaan, eikä mistään muustakaan. kuin höyryveturi etiäppäin sulhasta himoiten.
kotona taas vattu astuisi kieloa ja kielo vattua. kummallekin asia ok, eli rähinöitä ei ole tullut. olen silti jalalla tökkässyt erilleen jos olen ollut paikalla, tai sitten äänimerkillä lopettanut touhun. mutta touhuavat kyllä niinkin ettei pääse puuttumaan. ja molemmat käyvät kierroksilla. kielo on todella kiinnostunut vatun juoksusta ja aluksi se oli siitä myös hyvin hämillään. astui jopa kerran yhtä pehmoleluaan hetken aikaa, mutta se jäi onneksi vain kertaluontoiseksi kokeiluksi, joka loppui heti käskystä. vattu ei ole koskaan leluja astunut, eikä sen puoleen mitään muutakaan, uikuttanut vaan, mutta nyt on ihana astua kieloa. no, kyseessä on ainakin näillä näkymin vatun viimeinen juoksu. täytyy toivoa, ettei kielon juoksut jatkossa ihan tällaista show:ta saisi aikaiseksi.
treenattu ollaan tilanteesta huolimatta ja pihalla oon ollut tosi tyytyväinen kummankin kontaktiin ja tekemiseen. vattukin jaksanut keskittyä kuitenkin niihin lyhkäsiin treeneihin, joita ollaan vedetty. kotona oon nyt muistutellut vatulle liikkeestä maahanmenoa ihan peruuttamisharjoituksilla. kielon kanssa treenattu vähän kaikkea, vaihtelevalla menestyksellä. sivulletulo on sille haastava. nyt pidetään sen treenaamisesta taukoa. luoksetulo parantunut pihatreenien ansiosta huomattavasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti