pentukurssin päätös ja muita kuulumisia

sunnuntaina menimme koirien kanssa tapaamaan mikon sukua. kielo tapasi heidät ekaa kertaa, kuten myös mikon vanhempien girffon bruxellois - vilman. kielon ensireaktio vilmasta oli hyvin mielenkiintoinen, jonkinlainen kiljaisun ja murahduksen yhdistelmä. mutta kun se aikansa sitä pienen matkan päästä katseli uskalsi sitten kyllä mennä jo nokatustenkin haistelemaan häntä heiluen. vilma on 4-vuotias rauhallinen aikuinen. ihmisiäkin kielo aluksi hieman arasti, mutta loppua kohden rentoutui ja alkoi pusutella ja kerjätä rapsutuksia. automatkat menivät hyvin, matkaa oli n. 2 tuntia suuntaansa.

eilen olimme taas pepen kanssa agikentällä, tällä kertaa itselläni mukana sekä vattu että kielo. kentälle saapuminen oli hieman ikävä, sillä kentältä karkasi koira vatun luokse haukkuen. tuli ihan iholle, mutta perääntyi sen verran huutoani että sain vatun nostettua syliin ja siihen koira ei enää hyppinyt. selvittiin siis säikähdyksellä. onneksi kielo oli muutaman metrin päässä kevythäkissä.
vatun kanssa treeni kulki ihan kivasti, tehtiin melko haastavaa rataa ja kömmähdyksiä sattui, mutta aika hyvin saatiin niitä korjattua. pöytää mentiin ekaa kertaa ja se ei tuottanut mitään vaikeuksia. viimeisen radan päätteeksi vattu pelästyi jotain kovasti, se oli ikävä lopetus treenille. en tiedä pistikö sitä joku vai mitä tapahtui. kotiin tultuamme kävimme mikon kanssa koko koiran läpi, ei aristanut mitään, ei ollut haavoja, ei lämpöä, ei anaalirauhasissa mitään tms. on syönyt, ulkoillut ja leikkinyt normaalisti. täytyy nyt tarkkailla sitä kuitenkin, niin kummallinen reaktio sillä kentällä oli.

kielo oli kentällä ensimmäistä kertaa ja etukäteen mietin, että mahtaako se uskaltaa tehdä juuri mitään. onnekseni kaikki meni juuri päinvastoin - kielo oli huippureipas. ehkä pepen läsnäolo sai sen niin leikkisälle tuulelle, että asioiden suorittaminen oli sitten ihan pikkujuttu. mentiin pari hyppyä rima ihan matalalla, vauvapuomi muutamaan kertaan ja putki pari kertaa. lisäksi tehtiin pari luoksetuloa.

tänään oli sitten kielon pentukurssin viimeinen kerta. harjoiteltiin erilaisilla pinnoilla kävelemistä. sitä onkin tärkeä treenata. ihan hyvin uskalsi kävellä ritilöiden sunmuiden päällä. vähän arasteli jos tassut tippuivat johonkin rakoihin. lisäksi tehtiin koiralle pieni terveystarkastus, kielo antoi nätisti katsoa hampaat, on kehittynyt siinä selvästi, aiemmin venkuloi. lopuksi harjoiteltiin vielä maahanmenoa ja siinä pysymistä, sekä vierelletuloa. kielon kanssa täytyy alkaa harjoittelemaan sitä, että toivotussa asennossa pysytään hieman kauemmin. nyt se on aika malttamaton ja viereltä nousee heti kun on saanut palkan. hyvällä mallilla liikkeet kuitenkin on. täytyy vaan muistaa treenata säännöllisesti pienissä pätkissä. kurssi kaiken kaikkiaan oli ihan hyvä, ehkä suurin anti kuitenkin vieraisiin koiriin tottuminen ja niiden kanssa samassa tilassa oleminen ja treenaaminen. se on äärettömän arvokasta pienelle pennulle.