kallialan koirahulinat

en muista oliko tapahtuma tuon niminen, mutta jossain hulinoissa me ainakin lauantaina käytiin :) mietin tovin viitsinkö ajaa 92km sastamalaan match showhun, mutta koska vida ei ollut sellaisessa vielä ikinä käynyt, päätin viitsiä.

tapahtumassa oli match shown lisäksi agilitykilpailu, temppukilpailu ja pujottelukilpailu. ilmoitin mätsäriin vidan pentuihin, kielon aikuisiin ja agilitykilpailuun vatun. sitten alkoikin tohina! mätsäri alkoi veteraaneilla, joita oli vain kaksi ja tämän jälkeen alkoivatkin heti pienet pennut toisessa kehässä.

vidan parina oli n. neljä kertaa suurempi pentu, rauhallinen sellainen kuitenkin. vida ei kuitenkaan tykännyt kun meidän piti kävellä edellä ja ison pennun perässä. pöydällä meni aivan superhyvin, vida seisoi kuin patsas ja antoi hienosti tuomarin katsoa hampaat ja koittaa kivekset. pari vei kuitenkin voiton ja vida sai sinisen nauhan. sinisten kehässä pyysin, että saisimme kävellä viimeisenä ja se oli ihan hyvä ratkaisu. kävely sujui paljon reippaammin. yhtään stoppia vida ei tehnyt koko mätsärissä, siitä olen tosi iloinen. vida oli sinisten kakkonen ja sai kivoja palkintoja: puruluita, ruokanäytepussin, naksuttimen, lelun ja namipussin.

heti pentukehän loputtua kuulutettiin, että alkaa sekä agilitykilpailu että pienet aikuiset mätsärikehässä. ilmoitin mätsärikehään, että saatan myöhästyä kielon kanssa ja juoksin rataantutustumiseen. montaa hetkeä en ehtinyt tutustua rataan, koska vattu oli ollut kevythäkissä vidan esiintymisen ajan ja piti ehtiä lämmitellä se ennen omaa vuoroa. oltiin ensimmäisenä agilitykilpailussa, koska meillä oli matalin hyppykorkeus. vattu häkistä, hölkyttelyä ja kisapaikalle. lämpöä riitti +27 astetta, joten aavistin, että vauhtia ei rouvasta välttämättä löydy.. :) kisapaikkaan tutustuminen vattu aloitti luonnollisesti merkkaamalla. vähän nolotti.

rata alkoi kahdella perättäisellä hypyllä, joita seurasi putki. jätin vatun istumaan ensimmäisen hypyn taakse ja menin itse putken suulle. siitä käskytys hyppy-hyppy-putkeen ja jee, se onnistui. putken jälkeen vattu olikin sitten sitä mieltä, että ihan kiva rata, riitti jo, ja meinasi merkata putken. 5vp tästä. sain houkuteltua takaisin vauhtiin ja loppurata menikin sitten aika jees. hitaasti, mutta ilman virheitä tai kieltoja. lopputuloksena siis viisi virhepistettä. sijoitus meillä oli lopulta 11./14. hymyilytti, me ei hävitty!

nyt on sitten koettu sekin. aina olen halunnut vatun kanssa kisata, kaksi kertaa aiemmin ollaan kisattu oman porukan jutuissa, nyt ekaa kertaa ihan vieraassa paikassa, vierailla esteillä ja vieraiden järjestämässä kisassa. oli tosi kiva huomata, että vattu pystyi suorittamaan vieraat esteet ilman mitään ongelmia. ei arkaillut juosta vieraaseen putkeen vaan meni yhtä hyvin kuin normaalistikin. uusi kenttä uusine hajuineen oli kyllä kauhea haaste koiralle, jonka merkkailutaipumus on normaalia voimakkaampi x 10000. mutta me selvittiin, ei tarvinut hävetä, päästiin maaliin asti ja loppufiilis loistava. nyt on sitten kisattu, yksi haave toteutettu :)

heti vatun radan jälkeen pitikin sitten juosta kielon kanssa mätsärikehään. kielo oli niin upea esiintyjä, olin narun päässä vaan ihastelemassa koiraani. pöydälläkin aivan mieletön, juoksusta huolimatta. tuomari ei kipsusta ollut niin haltioissaan kuin minä ja kielo saikin ensimmäisen sinisen nauhan aikuisten kehästä eikä sijoittunut sinisissä. mutta itselle kehässäolo kielon kanssa oli siitä huolimatta suuri ilo. se ei välitä toisista koirista yhtään, häntä on kokoajan ylhäällä ja ilme ylpeä. ihana esiintyjä.

sitten alkoikin olla aika suunnistaa kotia kohti. auton ovet laitoin selkosen selälleen heti kun kielon kanssa tulin kehästä. kolme tuntia vierähti tapahtumapaikalla todella nopeasti ympäriinsä juostessa. helle vähän verotti nautintoa, mutta hienosti järjestetty ja mukava tapahtuma oli joka tapauksessa. kotimatkalla piti pysähtyä kiikoisten abc:lle hakemaan hernemaissipaprika-pakasteita koirien bokseihin. niitten päällä makoillessa väheni läähätysäänet huomattavasti ja päästiin hyvin kotio asti. vida oli kotona aivan naatti, päivä oli ollut sille tosi jännittävä ja uutta täynnä. mitä kaikkea mahtoi pienen pojan päässä päiväunilla liikkuakaan.

hyppy!

harjoiteltiin vidan kanssa hypyn alkeita. jätin vidan seisomaan hypyn toiselle puolelle ja kutsuin hyppäämään yli. palkkasin lelulla. huomasin, että se tosiaan osaa jo hyvin odota-käskyn. paikallaistumista on toki treenattu, mutta ei kauhean aktiivisesti, eli vähän huomaamatta tässä arkielämässä on oppinut tuota odottamista. hieno juttu. treeniä se toki jatkossakin vaatii, mutta aika hienoa, että 5kk pentu osaa jo odottaa hypyn takana hyppylupaa :)

maitohampaita!

maitohampaitapa hyvinkin, eikä nyt sillä koiralla, joka ensimmäisenä tulee mieleen.
kielo kävi tänään hammaskivenpoistossa ja pyysin poistamaan molemmin puolin yhdet poskihampaat, jotka ovat jo hyvän aikaa heiluneet. niihin oli kertynyt melkotavalla hammaskiveä ja ne olivat niin pienet, että ajattelin niiden olevan tarpeettomat. pyysin eläinlääkäriä kuitenkin kirjoittamaan minulle lapun, että hampaat ovat suussa olleet eivätkä alunperin puuttuneet. no, sain lappuni kyllä, mutta :) hakiessani kieloa paljastui, että hampaat olivatkin olleet maitohampaat! aika sinnikkäät tapaukset kun koiralla ikää kuitenkin jo 2,5v. eivätkä ne olisi itsellään sieltä lähteneet, ainakaan lähitulevaisuudessa. ties kuinka pitkään olisivat suussa vielä viihtyneet.

honkajoen näyttely

vatun täytyy päästä joka vuosi ainakin kerran näyttelyyn. tänä vuonna päätin jo hyvissä ajoin, että se näyttely tulee olemaan honkajoki. honkajoki siksi, että se on lähellä ja koska vuonna 2009 ollessani turistina siellä ihastuin aivan täysin näyttelypaikkaan ja näyttelyn tunnelmaan. näyttelypaikka sijaitsee mettässä ja järjestäjät ovat erämiehiä. kehiä on muutama ja ihmisiä melko vähän. aivan erilainen fiilis kuin jossain tupotäydessä kv-näyttelyssä.

odotukset näyttelypaikalle olivat siis kovat, mutta ei tarvinut pettyä. heti kun autosta astuin ulos oli järjestäjämies kysymässä tarvitsenko apua tavaroiden roudaamisessa. ja kyllä tarvitsin - mukana oli vida, kielo, sterre ja vattu, eli kolme häkillistä koiria plus vähän muuta tavaraa. tavarani kannettiin kehän laidalle rokotustarkastusten kautta ja kokoajan iloisesti rupatellen. pisteet näyttelylle myös siitä, että tarkistivat mikrosirut! en ole tähän ennen törmännyt, mutta käytäntö on hyvä. ei voi tuoda koiria väärillä papereilla alueelle, eli rokotustodistusten yms pitäisi aika varmasti pitää paikkansa kaikilla.

kielo ja vida olivat tosiaan mukana turistin ominaisuudessa. kielo selkeästi nautti päästessään ihmisten ilmoille. vida tykkäsi kun sitä kovin ihasteltiin. otin vidan kanssa yhden koekierroksen kehässä ja syötin sille pari namia pöydällä. ihan reippaasti meni.

sterre oli nuorissa ja vattu avoimessa, eli tytöt olivat perättäisissä luokissa. onneksi kehän laidalta löytyi apua nopeaan vaihtoon eikä minun tarvinut stressata siitäkään.

tässä sterren arvostelu:
NUO EH
1,5 vuotias. oikea ilme, mutta kuonon mittasuhteiden tulisi olla paremmat. oikein kiinnittyneet korvat. erittäin hyvä kaula. oikeanlainen ylälinja. alalinjan tulisi olla parempi. rintakehän tulisi olla syvempi. ranskalainen etuosa. oikeanlaiset liikkeet. oikeanlainen turkki.

tässä vatun arvostelu:
AVO EH
6-vuotias. erittäin vahva narttu. isokokoinen. kallon ja kuonon mittasuhde voisi olla parempi. oikein kiinnittyneet korvat. vahva, hieman lyhyt kaula. erittäin hyvä ylälinja. erinomaisesti kiinnittynyt häntä. ruumiinrakenne oikea ikäisekseen. ranskalainen etuosa. hyvät liikkeet. oikeanlainen turkki.

vatun EH:sta olen erittäin iloinen, varsinkin kun näyttelyitä tälle vuodelle oli suunnitteilla tosiaan vain tämä yksi. pakko myöntää, että pitkästä aikaa jännitin näyttelyä! onneksi koira esiintyi nätisti ja tuomari osasi huomioida iän arvostelussaan. vattu nimittäin hieman erottui kehässä kahdesta kilpakumppanistaan, jotka molemmat olivat kaksivuotiaita.

sterrestä huomasi, että oli ollut meillä muutaman päivän ennen näyttelyä. esiintyi paremmin kuin koskaan ja oli rennompi näyttelyssä kuin ikinä. kelpasi jopa namitkin näyttelypaikalla, mitä ei ole ennen tapahtunut.

molemmista tytöistä ja hyvin käyttäytyneistä turistikoirista olen erittäin ylpeä, mutta kyllä erityisesti vatun eh lämmittää mieltä vielä hyvän aikaa. :)

sterre - saanko tehdä siitä rukkaset?

sterre tuli torstaina kylään sijoitusomistajiensa tehdessä muuttoa. sterre oli ensin ihan ihmeissään, että mikä paikka tämä nyt on, kun mekin ollaan tosiaan muutettu. sterre purki epävarmuuttaan murisemalla kaikille, jopa kielolle, todella tiukasti. laitoin sen portin taaksen yhteen huoneeseen ensin totuttelemaan taas tilanteeseen.

perjantaiaamuna oli tarkoitus jättää sterre makkariin portin taakse, mutta vida päätti kiivetä sen kaveriksi, joten totesin, että olkoon ne kaksi sitten kahdestaan. mitään murinoita ei sterreltä enää vidalle tullut.

laitan portin aina aika löyhästi siinä toivossa, että koirat murtautuvat sopimaksi katsomallaan hetkellä toistensa seuraan ja asia on ratkaistu ollessani poissa. ja näin kävi tälläkin kerralla. tulin töistä kotiin ja vastassa oli neljä huiskuhäntää sulassa sovussa. siitä asti on menty taas kaikki koko kämpässä vapaana. ilman murinoita.

on ihana katsoa kun sterre leikkii vidan ja kielon kanssa. vattukin intoutuu välillä mukaan. noina hetkinä sterre on maailman suloisin otus.

mutta. sitten päästään otsikkoon. olin tänään niiiin kiukkuinen havaitessani pissapläntin parketiltani. luvallisia pissapaikkoja on kaksi, toinen makuuhuoneessa ja toinen kodinhoitohuoneessa. sterre ei ole luonani ikinä ollut täysin sisäsiisti, joten mattoja tms ei ole lattialla. mutta nähtävästi ei auta matottomuus eikä pissapaikat, parketille on paras pissiä. argh. onneksi huomasin sen suht.nopeasti niin ei ehtinyt jäädä jälkeä parkettiin.

no, ehdin tuosta rauhoittua. kunnes huomasin ruoho-oksennuspläntin uudella vaalealla sohvallani. tässä vaiheessa meinasi koiraparasta oikeasti tulla rukkaset. olen laskenut sen tässä parin päivän aikana miljoona kertaa alas sohvalta, koska koirilla ei ole sinne asiaa. vattu tietää ja kielo ja vida eivät pääse hyppäämään sohvalle. näyttäisi siltä, että sain sohvankin pelastettua, mutta kyllä nousi savu korvista hetkellisesti aika tehokkaasti!

hetken kuluttua se leikki taas innolla vidan ja kielon kanssa. ja on taas maailman suloisin otus. :)

kavereita kylässä

muutimme pari viikkoa sitten koirien kanssa porin keskustasta luvialle maaseudun rauhaan. koirien kannalta olennainen muutos on oma aidattu piha. aidattuna on n. 40 neliön pläntti, jossa riittää chihuille mukavasti tilaa kirmata. pihalla on tietysti myös uima-allas koirille ja agilityesteitä on hankittu, joskaan treenejä ei keppitreeniä lukuunottamatta ole vielä aloitettu. ilmat ovat alkaneet viiletä joten eiköhän me treenitkin pian käynnistetä.

viikko sitten pihalle tuli mukava porukka koirakavereita. luka ja pepe sekä hilla ja naava. ilmeisesti meidän sakki on saanut parissa viikossa merkattua reviirinsä, sillä vieraista luka ja hilla olivat vähän varuillaan, että mihis nyt on tultu. pepe otti ilon irti merkkailulla ja naava ei ollut moksiskaan. naavan ja vidan touhua oli ihana katsella. ja kielo tietysti myös menossa mukana. muut ottivat sitten rauhallisemmin.

vatun tyttö hilla on aloittanut vaikka mitä uusia hienoja harrastuksia. vattu on ylpeä, että tytär jatkaa äidin jalanjäljillä äidin jäädessä hiljalleen eläkkeelle harrastuksista.
vatun poika lukalle kuuluu hyvää. on ollut terveenä ja nauttii elämästään pepe-kaverin ja omistajiensa kanssa.
kielon tytär naava on varsinainen vauhtihirmu edelleen, joka ei äitinsä tuntien yllätä yhtään, päinvastoin. ihana nähdä miten samaa elämäniloa löytyy tyttärestä. tykkään ihan hirmuna tämänluontoisista chihuista.

kiitos kamujen omistajille kun kävitte kylässä ja tervetuloa monet monet kerrat uudelleen :)