mätsärissä pitkästä aikaa

näin perjantaina kaupassa käydessäni match show -ilmoituksen. viimeksi olen mätsärissä ollut viime vuonna kerran ja sitä ennen en muista koska. silloin, kun vattu tuli minulle, kävin sen kanssa joka ikisessä mätsärissä, johon vain pystyimme osallistumaan. jotenkin into on vuosien myötä mätsäreihin laantunut eikä ole tullut enää käytyä.

mätsäriin mukaan lähti sterren ja raidan sijoitusomistaja janika. itse otin mukaan kielon. sovimme, että esitän raidan, jotta saan kehätreeniä sen kanssa ennen virallisia.
hyvin nopeasti muistin, miksi en pidä mätsäreistä enää. kysyin kehien alkamisjärjestystä ja minulle sanottiin, että pennut ovat ensin. menimme istuskelemaan nurmikolle ja odottelemaan kehien alkamista kaikessa rauhassa. laitoin raidan kuntoon ja valmistauduin kehään, kun kuulimme kuulutuksen, jossa todettiin, että pienet aikuiset alkavat nyt. kauhealla kiireellä vaihdoin raidan kieloon ja ryntäsimme janikan kanssa kehään. kehässä ollessani kuulinkin sitten jo, miten pentuja kuulutettiin toiseen kehään! kävin ilmoittamassa, että olen aikuisten kehässä mutta aion osallistua myös pentukehään. sitten juoksin takaisin aikuisten kehään.

aikuisten kehässä koirat juoksutettiin pari kertaa yhdessä ympäri ja sitten aseteltiin riviin. tuomari ei katsonut koiria yksitellen ollenkaan. olin aivan hengästynyt kaikesta sähläämisestä ja juoksemisesta, kielo esiintyi siitä huolimatta nätisti. tuomari kätteli meidät pois, joten juoksin vaihtamaan kieloa raitaan. ja sitten pentukehään.

raita joutuikin melkein heti pöydälle ja sen jälkeen yksin ympäri ja edestakaisin. harmitti, kun en ehtinyt yhtään "lämmitellä" sen kanssa. raita esiintyi kuitenkin ihan kivasti siihen nähden, etten ole ikinä ennen vienyt sitä näyttelyhihnassa. juokseminen ja sählääminen kuitenkin näkyi omassa olemisessani ja tulimme raidan kanssa pentujen viidensiksi.

aikuisten kehästä olikin sitten hienoja uutisia: sterre oli voittanut! hyvin nopeasti olikin sitten vuorossa best in show -kehä, josta sterren lopputulos upeasti BIS-2!

koko match show kesti alle tunnin ja omalta osaltani se oli yksi omituinen sähläystuokio. harmittaa, kun en ehtinyt yhtään keskittyä koiriin. saattoipa sitä muutama tulikivenkatkuinen palaute suustani ryöpsähtää ;) mutta sterren upea sijoitus toki paransi fiilistä! onnea vielä janika & sterre!

vidan päivä

vidan keskiviikon treeneissä ilmeni selkeä ongelma; vida ei kestä häiriötä. niimpä vidan päivän sisältö olikin se, että lähdin sen kanssa luvian keskustaan treenaamaan. kyllä, luviallakin on keskusta. parkkeerasimme salen parkkipaikalle ja treenasimme maahamenoa, paikallaistumista, sivulletuloa ja seuraamista. kovasti vida yritti kauppaan menijöille ensin räkyttää, mutta mitä kauemmin olimme, sen pienemmiksi reaktiot muuttuivat. jatkamme harjoittelua!

vatun ja kielon päivät

vatun ja kielon päivät olivat niin samansisältöiset, että kerron ne yhdessä. kumpikin tytöistä pääsi yksin pitkälle lenkille, jonka varrella harjoiteltiin myös tokojuttuja. molemmat harjoittelivat maahanmenoa, paikallaistumista ja luoksetuloja. nopeasti huomasin, että kumpikin on niin mukana touhussa, että uskalsin ottaa luoksetuloja melko pitkältäkin matkalta. tässä suhteessa maalla asuminen todella on ihanaa, vastaantulijoita ei ole ruuhkaksi asti vaan pystyy keskittymään omaan tekemiseen ja olemiseen.

vatun lenkin aikana tuli yksi vastaantulija, joka vatun onneksi oli koiraihmisiä. vattu sai paljon rapsutuksia. tämä lenkkeilijä luuli vattua pennuksi, kun vattu niin innoissaan hänet tervehti :) ei ollut uskoa, kun kuuli vatun oikean iän. vatun lenkin aikana tunsinkin suurta iloa siitä, että vattu liikkuu ja touhuaa kuin mikäkin kersa.

vatun ja kielon lenkkien kuvamateriaali on otettu luoksetulo-tilanteista, mutta sitä ei ikävä kyllä pysty blogissa jakamaan, koska kuvista ei näkyisi kuin pienet valkoiset pisteet. en osaa laittaa isoja kuvia tänne niin, että ne sopisivat blogin muuhun ulkoasuun. mutta omaksi muistoksi on kiva kuvia aina välillä ottaa.

kaasin päivä

eilen lauantaina meillä vietettiin yksilö-päivää. olen ollut kipeänä nyt parisen viikkoa ja vapaa-aika on mennyt liian pitkälti nukkuessa. nyt kun olo oli vähän parempi, päätin korvata koirille kaiken nukutun ajan järjestämällä yksilöpäivän. eli kaikille jotain kivaa yksilöllistä toimintaa.


ensimmäisenä oli vuorossa kaasi. kaasi vallan innostui kun otin pannan ja hihnan esille ja kutsuin sen mukaani. häntä heiluen lähdettiin lenkille. kävelimme rauhalliseen tahtiin ympäriinsä, välillä pysähdyimme istuskelemaan, ottamaan valokuvia ja syömään eväitä (kaasilla oli makupaloja mukana). makupaloja kaasi sai myös kun meidät ohitti lenkkeilijä. täällä maalla ei kauheasti ihmisiä vastaan tule, nytkin tunnin aikana tuli vain tuo yksi, mutta palkkasin kaasin kun se oli nätisti ohituksen aikana.


kaasin retken kohokohta oli hieman hullunkurinen - kaasi tippui ojaan! se meni hajujen perässä liian pitkälle ja plumps, sinne tipahti. itseltäni pääsi kunnon kijahdus, joka nopeasti muuttui nauruksi, kun kaasi kiipesi ojasta hauska ilme naamallaan. pari kertaa se ravisti ja sitten oli kuin mitään ei olisi sattunut. nauroin sattuneelle ja jatkoimme matkaa. nopeasti aurinko pojan kuivatti. tässä kuva pienestä oja-uimarista.

vida ja ylläritreeni

keskiviikkona tuli yllätyskutsu tokotreeneihin. olin jo laittanut silmät kiinni ja ryhtymässä päiväunille, kun kännykkään tuli sähköposti: muistutus tokotreenit klo 17.00. ei muuta kun ylös pedistä ja laittamaan kamppeita kuntoon. en ollut yhtään sisäistänyt, että meillä on jotkut treenit, joten kielo ja vattu olivat molemmat saaneet työpäiväni päätteeksi kunnon ateriat. vida on aina nälkäinen, joten päätin ottaa sen mukaan.


treenit olivat ulkona, joka uuden ryhmän lisäksi toi melkoista haastetta vidalle. vidan pitikin ensin kunnolla haukkua kaikki. sitten sen mielestä olisikin pitänyt alkaa merkkailla koko treenikenttä omaksi. kun näistä alun hankaluuksista selvittiin, alkoi sieltä jotain treenimotivaatiotakin löytyä.


otettiin ensin hyppy. joudun tässä vielä vidaa paljon auttamaan. olen varmaan kirjoittanut jossain aiemmasta postauksessa, että hyppyä pitäisi treenata kotona. no, eipä olla treenattu. jos nyt sitten...

seuraavaksi otettiin luoksetuloa. eihän meillä sujunut paikallaistuminen yhtään. kouluttajan avulla saatiin sitten treenattua, mutta treenattiin juurikin paikallaistumista, ei mitään luoksetuloa.

seuraavaksi otettiin noutoa. noutokapula oli kotona, joten napattiin joku sopivankokoinen oksa. hyvin vida sitäkin piti. kunhan muistin taas, että sen käskysana on "ota". muilla käyttämäni "pidä" kuulostaa ihan liikaa vida:lta. ainakin mun suusta ulostullessa.

sitten tehtiin seuraamiskaaviota ja ihmisryhmässä seurauttamista. nämä sujuivat kivasti. tietysti namilla auttaen, mutta kuitenkin.

jossain välissä treenattiin myös liikkeestä maahanmenoa, siinä yritti pylly jäädä ylös, täytyy muistaa treenata maahanmenoja ulkona.

villien vadelmien yhteistreeni

29.4. oli kiva päivä. kokoonnuimme treenihallille kokoonpanolla vattu, kielo, vida, kaasi, luka, pepe, hilla ja naava. kasvattejani porukasta siis 6/8.

ensin pidettiin nuorison kesken leikkituokio. ja sitä vauhtia riitti. vattu keräsi rapsutuksia ihmisiltä. sen jälkeen aloitettiin treenit. ensin hilla ja naava esittelivät hienoja tanssiliikkeitään. molemmat ovat jo kisanneet koiratanssin virallisissa kisoissa ja saimme nähdä tytöiltä tuttuja kisaohjelmia ja lisäksi myös uusia kuvioita. on ne niin taitavia! sitten minua ja vattua pyydettiin esittämään meidän tanssiliikkeitä. meidänhän piti vatun kanssa myös osallistua koiratanssikisoihin, mutta emme ikävän esteen vuoksi päässeetkään mukaan. meidän tanssimme ei ollutkaan mitenkään loppuunasti hiottu, mutta ihan toimivia osioita siinäkin oli.


tanssin jälkeen siirryttiin tokoon. kaikki mukana olleet koirat pääsivät näyttämään osaamistaan. vidan kanssa otin sivulletuloa, seuraamista ja liikkeestä maahanmenoa. kielon kanssa samoja + hypyn. vatun kanssa sitten kaikki alokasluokan liikkeet läpi. millä innolla se taas teki! aivan huikeaa. olin niin iloinen, vatun kanssa on ihana treenata.


mahdotonta kuvailla, miten kivaa minulla oli. sen lisäksi, että oli onnistuneet treenit, oli ihana nähdä lukaa&pepeä ja hillaa&naavaa. koirakaverit pitää mielen virkeänä :)


tässä vielä kuva vatun hypystä, kuva liisa sorsa.

lahti kv 28.4.2012

kaasi debytoi junioriluokassa lahdessa huhtikuun lopulla. lahteen lähdin yllytettynä parin kaverin toimesta, yksin ei olisi tullut lähdettyä. ihan jo siksi, että lahdella on negatiivinen kaiku korvissani - vatun kanssa kävimme vuonna 2006 lahden kv näyttelyssä ja vattu sai T:n (ihan pätevä syy alkaa halveksua koko kaupunkia, eikö?). no, päätin kuitenkin antaa lahdelle uuden mahdollisuuden.


junioreille tuli toki tuomarimuutos kaupan päälle, tuomariksi vaihtui harri lehkonen. hänelläkin olimme vatun kanssa käyneet joskus, vattu sai tältä tuomarilta H:n. muistelin, että vatun arvostelussa oli moitettu suuresta koosta ja pitkästä kuonosta. iloisesta esiintymisestä ei ollut mainintaa, vaikka tuossa hämeenlinnan näyttelyssä vattu esiintyi ehkä hienoiten ikinä. ajattelin siis, että ehkä kaasi voisi tälle tuomarille mennä.


no eipä mennyt. tuomari ei tykännyt kaasinkaan kuonosta, se oli sitten jo liian lyhyt ja turpea. esiintyminen tottumatonta ja siinä se arvostelu melkein sitten olikin. paitsi että kaasi oli hyvänkokoinen nuori uros. jotain hyvää sentään. tietysti sitten alkuperäisen tuomarin kehää seuratessa kävi selväksi, että hän olisi pitänyt lyhyestä kuonosta ja ujompikin esiintyminen olisi riittänyt. mutta ei auta jossitella. ainakin hyväksytty näyttelytulos kertoo, että kaasilla on pallit kunnossa ;) uroksilla kun täytyy hankkia kivestodistus jalostuskäyttöä varten, jos näyttelytulosta ei ole.


näin komea ja reipas poika kaasi on kun ollaan omalla porukalla, kuva liisa sorsa.