vatun ja kielon päivät olivat niin samansisältöiset, että kerron ne yhdessä. kumpikin tytöistä pääsi yksin pitkälle lenkille, jonka varrella harjoiteltiin myös tokojuttuja. molemmat harjoittelivat maahanmenoa, paikallaistumista ja luoksetuloja. nopeasti huomasin, että kumpikin on niin mukana touhussa, että uskalsin ottaa luoksetuloja melko pitkältäkin matkalta. tässä suhteessa maalla asuminen todella on ihanaa, vastaantulijoita ei ole ruuhkaksi asti vaan pystyy keskittymään omaan tekemiseen ja olemiseen.
vatun lenkin aikana tuli yksi vastaantulija, joka vatun onneksi oli koiraihmisiä. vattu sai paljon rapsutuksia. tämä lenkkeilijä luuli vattua pennuksi, kun vattu niin innoissaan hänet tervehti :) ei ollut uskoa, kun kuuli vatun oikean iän. vatun lenkin aikana tunsinkin suurta iloa siitä, että vattu liikkuu ja touhuaa kuin mikäkin kersa.
vatun ja kielon lenkkien kuvamateriaali on otettu luoksetulo-tilanteista, mutta sitä ei ikävä kyllä pysty blogissa jakamaan, koska kuvista ei näkyisi kuin pienet valkoiset pisteet. en osaa laittaa isoja kuvia tänne niin, että ne sopisivat blogin muuhun ulkoasuun. mutta omaksi muistoksi on kiva kuvia aina välillä ottaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti